Kello lähenee puoli neljää ja on perjantai. Päätin sitten kuitenkin siivota tänään ja heitin matot ulos tuulettumaan - ravistelin ne kyllä ensin. Meillä olen minä aina yleensä suorittanut tuon mattojen puistelemisen. IsoM kun siihen hommaan päästetään, se vie räsymatotkin telineelle ja antaa niille mattopiiskaa. Mun järkimaailman mukaan käytävämatot - räsysellaiset - pitää hakata päästä pitäen kunnolla ja vielä vaihtaa päätä ja kolmanneksi ottaa keskeltä ja vielä puistella kaksinkerroin. Niin sitä matot pitää hakata eikä millään piiskalla. Ja tästä minä en poikkea. Isotmatot kyllä ansaitsee piiskakäsittelyn.
Sain tässä keväällä mieleeni tuon seurakunnassa suorittamani diakoniaharjoittelujakson aikana tarjota itteäni pitämään ystäväpalvelun ihmisille koulutusta. Voi mua! Olen välillä kyllä katunut suurta suutani. Tilasin sitten kuitenkin kesällä Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitosta vapaaehtoistyön koulutusmateriaalin. Aamupäivällä rupesin sitten rustaamaan sen pohjalta omaa koulutuspakettiani. Olen aikaisemmin lukenut aineiston pari kertaa ja se on kyllä ihan käytettävä. Sainkin aikaiseksi ensimmäisen kokoontumiskerran aineisto. Luulen kolmen kerran tapaamisen riittävän eli jo kolmasosa aineistosta kasassa. Jippii!
Syksy tuli kyllä aivan liian äkäisesti. Ensin oli ihanan lämmintä ja aurinkoista ja sitten yhtäkkiä onkin sateista ja kylmää. Minäkin olen koko päivän ollut huppari pitkähihaisen puseron päällä ja silti kädet ovat olleet kylmät. Äsken kun käväisin suorittamassa tuon ensimmäisessa kappaleessa kuvaamani mattotoimituksen, kädet ovatkin aivan lämpimät. Eli liika laiskuus kylmettää.
Meillä on ollut tosi huono viinimarjasato tänä kesänä. Mustia tuli ehkä pari litraa ja punaisia alle viisi. Tosin yksi vanha punamarjapuska on tuottanut aiha tosi hyvin ja paljon oli tänäkin vuonna marjoja, mutta siihen tuli marjojen kypsymisvaiheessa jokin kumma tauti. Lehtiin tuli mustia kohollaan olevia täpliä, jotka meni lehden läpi, ei mitään elukoita. Ja sitten, kun marjat oli kypsiä, yhtäkkiä sekä oksissa että marjoissa alkoi näkyä hometta ja marjoihin tuli myös ruskeita, pyöreitä läiskiä. Elikkä se puska koki kohtalonsa ja sahattiin alas. Täytynee jossain vaiheessa kaivaa juuri ylös ja istuttaa tilalle uusi. Se oli vahinko, sillä siinä puskassa oli tosi hyviä punaisia viinimarjoja ja se oli runsassatoinen. Nyt ei siis tulla näkemään meillä mehumaijaa käytössä tänä syksynä.
Mustikatkin ostettiin yksityiseltä ja saatiin eilen kuulla, että toriltakin olisi saanut edullisemmin. Puolukoita on pakko saada kolme sankoa. Ne keitän hilloksi petolahtelaisen reseptin mukaan. Meillä menee puolukkaa tosi paljon. Se on hyvää kaurapuuron kanssa.
Nyt luulen lähteväni pyyhkiväni pölyjä tästä huushollista. Sanottakoon nyt vielä, että viime viikolla istuessani löhötuolissani tv:tä katselleen yhtäkkiä katseeni tavoitti siellä tv:n luona lattian tasolla hämähäkinverkon, jossa oli jokin iso ötökkä saaliina. Tämä kertonee meidän siivoustiheydestä jotain.
No niin, ollanpas sitten ihmisiksi ja muistetaan kultainen sääntö: Tee toiselle se, mitä haluat hänen tekevän sinulle!
p.s. nyt sitten on siivottu lukaali yhteistuumin isoM:n kanssa. Hänen hommiaan on imurointi, minä pyyhkäisin pölyt pahimmista paikoista ja pesaisin lattiat. Siinä se. Olenpahan tähän ikään jotain oppinut eli vähän hiljempää liikkumaan touhutessani. Jotka minut tuntevat, tietävät miten kaiken pitää mulla tapahtua mieluiten jo äsken, mutta nytpä kuljeskelin huoneita pessen isoM:n perässä ihan hissukseen ja matotkin kannoin melkein yksitellen sisään. Eikä tullut hiki. Onneksi! Sillä inhoan - sanon suoraan, että inhoan hikoilemista.
Aamupäivällä muuten laitoin viimeisimmät mustat viinimarjat kattilaan veden kera keittääkseni mehukeittoa aamupuuron seuraksi. Niin ja levyn tietenkin päälle. Sitten läksin peräkamariin katsastamaan oliskohan jotain mielenkiintoista naamakirjassa yms. sivustoilla. Siellä olikin niin mielenkiintoinen, pitkä viesti, etten ole hetkeen saanut. Piti oikein lukea kahteen kertaan. Ja kun lähdin siitä mielessäni kipaista kertomaan isoM:lle leirikeskuksen puolelle viestin sisällöstä, ja lähestyessäni keittiötä, nenääni tuli tuoksu, jota en olisi halunnut tuntea. No arvaattekin jo, että mehut oli hellalla ja pirskottuneina pitkin pöytiä ja kaakeleita. Suolakippokaan ei pirskeiltä säästynyt. Onneksi oli vielä sen verran ytyä kattilan pohjalla, että keitto tuli. Tosin pitkän siivoamisen jälkeen.
Niin se viesti poikinee jotain puuhaa joiksikin iltapuhteiksi, mutta ei siitä sen enempää.
ps.ps. Tulipahan leivottua tosi pitkästä aikaa. Perinteisesti leivon aina korvapuusteja, nyt taikinasta tuli jostain kumman syystä sitkeää enkä jaksanut ruveta sitä kaulimaan. Siispä pyörittelin pikkupullia, joihin saksasin loven ja sinne voita.
Litran taikinasta tuli tämän verran pullia.
Vielä lähikuva ihanan näköisistä pullista. Tekiskö mieli?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti