Ei huvita, ei jaksa, ei kiinnosta, ei viitti - kirjoitella mitään.
Srk-lehti oli jotenkin pettymys tällä kertaa. Jutut ihan hyviä, mutta olisi saanut venyttää paksummaksi, että olis saanu lisää tilaa kuville. Yksi kuva kun nyt kerta kaikkiaan puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. Harmittaa oikeastaan aika lailla. Mutta virheistähän sitä oppii.
Huomenna on suvun nuorimmaisen ristiäiset. Vein leipomukset tänään ja samalla juotiin miniän kanssa synttärikahvit - hänen synttärinsä. Siellä vauveli nukkui kehdossa niin tyytyväisenä, on kaunis poika.
Buster-koiraa kävi tosi paljon sääliksi. On sairas, ei haukkunut eikä noussut ylös, makasi vain terassilla. Parka. Piti vähän kyhnyttää, kun siitä se tykkää.
Ensi viikolla pitäis saada puolukoita noukituksi ainakin 3 sangollista. Sitten ne pitäis vielä keittää, mutta ehkä olis paree poimia ne ensin. 
Tällaista söhlötystä se sitten on, kun ei oo mitään asiaa. Aamulla isoM tuli hakemaan mua tuonne leirikeskuksen puolelle tulkiksi, kun ei päässyt ymmärrykseen, mitä vieraat sanoivat. Pariskunta tuli Pietarista saakka ja lontoon kielellä haasteltiin ja saatiin asiat selviksi huolimatta todella vajavaisesta taidostani. Ehkäpä sitä tulee taas hiukan harrastetuksi siellä Israelissa. Kovasti odotan tuota matkaa ja ennenkaikkea vierailua siellä vanhainkodissa. Vaikka pitää hieman toppuutella itteään, ettei odota liikoja. Saattaahan olla, että suuri osa siellä kaksi vuotta sitten olleista vanhuksista on jo siirtynyt ajan rajan taakse. Mutta sitä toivon, että proffa Doron olisi vielä siellä. Mahtaakohan hän muistaa vielä minua?
Tuli muuten tässä jonain päivänä mieleen, mitä tuo Doron sanoi kesällä 2008, kun tunnusteli isoM:n pulssia. En muista miksi hän sen teki - muistaakseni halusi vain jostain syystä. Hän sanoi monta kertaa, että lupaathan viedä Matin lääkäriin puolen vuoden sisällä. Hän oli oikein huolissaan. Minä ihmettelin ja lupasin. No puolitoista vuotta siitä isoM sai infarktin. Miten hän voi sen siitä pulssista tietää? Eihän hän lääkäri ole, vaan arkkitehti.
Hupsista. Monta tuntia kulunut tuosta kirjoituksesta. Se jäi siis kesken. Tällaista tämä eläkeläisen elämä on, asiat unohtuilee. Mutta väliäkös sillä.
Nyt meen nukkumaan
Hyvää yötä Jeesus myötä eikä unohdeta lähetystyötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti