Etsiessäni isäni runoista jotain joulurunoa, löysin jo hukkamakseni luulemani "runokirjan", johon hän on kerännyt runojaan. Voi miten suurta tunnetta nuo runot sisältävätkään. Kaipausta, rakkautta, katkeruutta, syyllisyyttä ja kuitenkin toivoa. Kahvitellessamme isoM:n kanssa ryhdyin lukemaan sattumanvaraisesti runoja hänelle ja tuli eteeni runo, jota en pystynytkään itkultani lukemaan ääneen:
Kadotettu kotini
Yksinäni minä lauluni laulan
katsellen kadotettua kotiani
metsän reunassa.
Eikä sydämeni kestä kuulla sen surulaulua.
Monet kyyneleet on sille vuodatettu.
Minä itken, lauluni lomassa itken.
En pysty kertomaan suruni määrää,
sydämeni ei sitä kestäisi.
Ahneuden maljat saivat sen aikaan,
yhä vuotavat kyyneleeni,
vuotavat kuiviin.
Joutsenet ovat arkoja
levähtäessään lammessa.
Lentävät sumussa pois.
En koskaan arvannut hänen kaipaavan noin sydäntäsärkevästi pientä, itse metsän reunaan rakentamaansa kotiamme. Lähdimme sieltä heinäkuussa 1958 kuorma-auton lavalla pieni omaisuutemme, kohti Vaasan Asevelikylää ja asetuimme Laurintie 36:een.
Eräs ystävä luuli, että kuvassa on isoM:n isä. Lienee selvää yhdennäköisyyttä isoM:n kanssa.
Isä vanhempana
Isä jäi sairauseläkkeelle joskus viisikymppisenä sydänsairauden vuoksi. Me perheessä emme koskaan ymmärtäneet häntä - tai en ainakaan minä enkä usko, että äitikään, muista sisaruksista en ole varma. Voi isäparkaa, joka oli niin väärin ymmärretty koko elämänsä. Ilman todellisia ystäviä.
Tässä vielä yksi koskettava runo, kun hän istui pikkuveljensä kuolinvuoteella.
Veljeni Eskon lähtö kesällä 1935
Veljeni Esko, ihana poika,
osasit onkimisen taidon.
Otettiin pois kesäyönä.
Kun näen kesäyön hämyn,
muistan kamppailusi kuoleman kanssa.
Taistelu oli kova -
kaikki muut pakenivat
minä jäin luoksesi.
Makasit avoimin silmin,
sydän sykkien, hiljaa heiketen.
Kurkotit kätesi puoleeni.
Veljeni, oma veljeni.
Mihin sinä lähdit luotani
kuivunein huulin,
kuumennein otsin,
särkyneeltä vuoteelta?
Valkoiset pilvet kerääntykää
tummien aikojen ylle,
satujen päivien ylle.
Odotamme kultaista aikaa -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti