Heräsin yhden aikaan ja heti sen jälkeen kuulin äänen. Se kuului takuvarmasti keittiöstä ja kuulosti siltä kuin jokin astia olisi kolautettu pöytään. Avasin silmäni ja kurkistelin oviaukosta kajastavaa valoa, että koska sieltä tulee joku mörkö. Pelotti. Kun tultiin kotiin yhdeksän pintaan illalla, oli ovi lukossa ja tarkistin vielä nukkumaan mennessä, että se oli sitä edelleen. Parvekkeen ovi oli lukossa. Miten kukaan olisi voinut päästä meille sisälle? Jospa se onkin jokin eläin, joka on luikerrellut huomaamattamme sisään. Tai sitten joku on tullut päivällä oven ollessa auki ja piiloutunut. Mutta me kyllä kuljettiin illalla joka huonseessa eikä mitään epätavallista esiintynyt. Niin mutta jos hän olikin mennyt varastoon ja sieltä nyt on tulossa meitä pelottelemaan. Hui!
Avasin silmäni vähän väliä tarkistaen näkyikö oviaukossa joku tai jokin. Ei mitään ja uni alkoi painaa silmiä. Heräsin vasta aamulla.
Kun sitten päästiin aamiaiseen asti, niin yöllinen kolahdus selvisi. Ostin kesällä orkidean ja sille lasisen ruukun. Jostain syystä ruukkuun ilmestyi jonkun viikon kuluttua poikittainen särö, joka kasvoi niin, että lopulta se ylsi koko ruukun ympäri. Nyt tuo lasin sisäinen jännitys oli tullut niin suureksi, että ruukku meni kokonaan rikki ja puolet siitä putosi ikkunalaudalle. En siis ollut kuullut harhoja.
Asioilla pakkaa olemaan johdonmukainen selitys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti