Muutaman päivän ajan sairastin kuumeilua ja kaameaa yskää. Tavallista flunsaa. Tietenkin. Vaikka kaikki menikin aivan toisin kuin aikaisemmissa sairauskertomuksissa. Vaikka popsin kuumetta alentavia pillereitä, en kokonaan moisesta vaivasta vapautunut ja yskimisestä kipeytyneet pallealihakset olivt kovilla - samoin muuten yläselän lihakset!
Kun koitti sairauden neljäs aamu ja jo edellisenä iltana olin mittaillut verenpainetta, joka oli normaali, mutta pulssi huiteli yli sadan, päätin, että nyt tai ei koskaan. Ensimmäinen vierailu Laihian tvk:een (lue: terveyskeskukseen). Itse rakennukselle osattiin ja kylttien avustuksella parin kujan päässä olevaan lääkärin vastaanottotilaan. Yhdessä kyltissä kehotettiin ottamaan jonotusnumero ilmoittautumisluukulle pääsyä varten, mutta jonotusnumerolaitetta vain ei missään näkynyt. Siinä sitä ääneen ihmetellessäni, odotushuoneen asiakkaat ohjasivat minut pylvään takana piilottelevan jonotusnumeroautomaatin luo. Pari vielä ennen minua.
Kun vuoroni tuli - olin siis soittanut sinne aikaisemmin, kun niin kehotettiin tvk:n nettisivuilla tekemään ja kertonut vaivani ja perussairauteni astman - astuin luukulle ja sanoin nimeni. Tietoni löytyivätkin nopeasti ja virkailija kerran minua katsahdettuaan, totesi, että näytän aika huonolta ja että jaksanko istua vai haluanko maata. Hiljaisesti visersin, että jaksan kyllä istua, mutta jo seuraavassa sekunnissa tuli kiltti hoitaja ja vei minut ensiapuun ja pisti petiin. Yskänkohtausten ravistelemana siinä huokailin. Kohtausten aikana oli pakko mennä kaksinkerroin, kun se sattui niin vietävästi. Otettiin ekg, jossa edelleen pulssi osoitti 110:tä. Ja kohta paikalle tuli lääkäri. Mun ei siis tarvinnu mennä lääkärin luo, vaan hän tuli luokseni. Kun hän kuunteli keuhkojani ja mun oli hengitettävä syvään, luulin pökertyväni. Hengitys alkoi olla tosi pinnallista ja vaikeaa. Labran täti tuli ottamaan kokeet ja toinen täti vei röntgeniin. Sitten laitettiin tippa.
Lääkäri tuli kertomaan tuloksien olevan sekä labrasta että rtg:stä normaalit, joten kyseessä oli raju, viruksen aiheuttama influenssa. Siis ensimmäinen influenssani. Noita lunssiahan on tullut sairastelluksi silloin sun tällöin, mutta nyt se oli ihan oikea influenssa.
Sain vielä kankkuuni kortisonipiikin ja happinaamarin kautta jotain kehkoputkia avaavaa lääkitystä. Samalla tarkkailtiin, ettei pulssi nouse liian korkeaksi kortisonipiikin takia. Siellä se edelleenkin pyöri 110:n yläpuolella. Pikkuhiljaa oloni alkoi tuntua hieman paremmalta ja parin tunnin hoitojakson jälkeen pääsin kotiin. Vaikkakin lääkäri sanoi lähettävänsä minut sairaalaan, ellen kokisi pärjääväni kotona. Lupasin pärjätä. En halua sairaalaan. Loppuviikosta pitäisi mennä näyttäytymään ja heti takaisin, jos tila huononee - mitä nyt en usko.
Kaiken kaikkiaan oli tosi hyvä ensikosketus Laihian tvk:n ensiapuun. Kovasti siellä oli vilskettä ja vilinää, ambulanssi tuli ja meni vieden ihmisiä mennessään. Kiitinkin hyvästä hoidosta ja hoitajatytölle annoin erityiskiitokset, että olin kokenut oloni koko ajan turvalliseksi.
Kotona otin särkylääkettä ja kaivauduin peiton alle. Nukuin tunnin. Väsymys oli vieläkin totaalinen. En jaksanut edes lehteä lukea enkä katsoa keneltä sain tekstarin.
Hetki sitten mun rupesi tekemään mieli lättyjä, mansikkahilloa ja kermavaahtoa. Hieman varovasti esitin asiaa hallitukselle, joka kyllä reteesti sanoi toki osaavansa lättyjä tehdä. Olenkin taitanut aivan turhaan laittaa hänelle ruokaa nämä 20 vuotta. Olisihan hän osannut itsekin. Noh, vispikermaa ei ollut, joten hallitus sanoi pistäytyvänsä kirkolla. Soitin perään, että osta valmispaketti ohukaistaikinaa varten. Pakettia ei löytynyt, mutta lättyjauhoja kuulemma kyllä. Tuolla kuulenkin keittiössä vispilän suhinan. Kohta saan herkutella.
Keittiöstä kuului äsken: Huomenna laitetaan hernekeittoa. Se on Munnin herkkuruoka. Lapsena piti mennä kouluun, vaikka oli sairas, kun siellä oli hernekeittopäivä.
Että tällainen päivä tänään.
Psamit 139:14—16 ”Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.
Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti