Lauantaihommia

On kuluneella viikolla uni ollut hieman kateissa. Yhtenä yönä valvoin kolmeen ja seuraavana melkein kahteen. Onneksi viime yönä uni oli normaalia. Munni mietti mahtaisiko unettomuuteni johtua täysikuun ajasta. Enpä tiiä. En koskaan tiedä siitä kärsineeni. Ihminenhän voi tietenkin muuttua ja tulla alkeeri... eiku allergiseksi vaikkapa kuulle. Mistäpä tuonkaan tietää.

Käväistiin torstaina Änttikankaalla. Tiedoksi niille, jotka eivät tiedä missä se sijaitsee, kerrottakoon, että se on Kortesjärven hautausmaa. Laitettiin vanhempien ja isosiskon hauta talviteloille. Sen jälkeen käytiin Ilmi-tädin luona hernekeitolla ja pannarilla. Ilmi on 86-vuotias osi pirteä mummeli. Ajelee vielä täysillä autoa, pitkiäkin matkoja. Vielä sanoi lähtevänsä Pärnuun, jossa tapaa käydä pari kertaa vuodessa.

Ilmi-tädin luota ajettiin samassa kylässä asuvan Kaisa-tädin ja poikansa Karin luo. Siellä oli myös pirteä pikkuinen Kaisa-täti ja aina niin iloinen ja ihana Kari-serkku. Juotiin kahvit ja saatiin aamupäivällä itse tehtyjä karjalanpiirakoita ja Jorman vääntämää Ahvenanmaan pannaria. Hyvää oli!
On niin mukavaa käydä sukulaisten luona. Tätejä on vielä kaksi lisää isän puolelta. Äidin puolelta on vain Ilmi-täti, jota pidän varaäitinäni.

Aamusta aloin touhuta keittiössä. Tein huomisen srk-vierailijoita varten lohipiiraan ja suklaamoussekakun. Itelle ja Munnille väsäsin kaalilaatikon, joka muhii tuolla uunissa.

Josko sitä sais sen verran aikaan, että kävis ihmettelemässä löytyykö Laihian lähimetsistä suppareita. Se olis oikea onnenpotku. Tiedän kyllä, että niitä täällä on, mutta missä? Siinäpä vasta kysymys. Nåh, nyt riittää tältä erää.

Tai no, pitääpä mun kyllä noita niin valtavan ihania lastenlapsia kehaista vähän tälläkin foorumilla. Nelly 6 vee, katteli äitinsä kenkiä ja totesi, että numero on 39. Sitten katsoi omiaan, joissa näkyi numero 27. Mietti hetken ja totesi, että heillä on eroa 12. Miten tuo tyttö pystyi tuollaisen laskutoimituksen tekemään päässään, kun on vasta eskarissa.

Ja Ville 2 vee osaa laskea 14:ään. Paitsioon jää vain numero nio. Cajsa  6 vee on erittäin huolehtivainen mm. pikkuveljiään kohtaan ja oikea unelmaisosisko. Kalle 4 vee viettää pitkät ajat legojensa parissa, rakentaa mitä vain ja pelaa vaikeita pelejä, jopa lataa niitä itse netistä. Hannes 3 vee osaa myös laskea vaikka miten moneen, se todettiin taas kerran, kun leikittiin piilosta ja oli hänen vuoronsa laskea. Niin ja hän on oikea traktorimies.

Ja entäs sitten Johanna 19 vee, joka on opiskellut mm. japania ja valmistui ylioppilaaksi keväällä. Hän kirjoittaa tosi mahtavia aineita. Ties mitä hänestäkin tulee. Minä tietenkin ajattelen, että kirjastonhoitaja olisi oikein sopiva ammatti hänelle. Nåh, minähän en saa siitä päättää.

Omista lapsistaanhan jokainen on sitä mieltä, että he ovat maailman kauneimpia ja viisaimpia. Nämä lastenlapset on aivan erityinen juttu. Heitä kauniimpia ja viisampiahan ei ole olemassakaan. Heidät olisikin pitänyt tehdä ensin. :D Näin totesi eräs venäläinen isoisä, kun vierailimme heidän luonaan joskus vuosia sitten.

Psalmit 127:3 "Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti."