Piti jo toisen kerran käydä tutustumassa kyseisen junan pikkuruiseen ja haisevaan vessaan. Laitoin oven lukkoon. Ihan takuuvarmasti. Just kun olin nostelemassa somia housujani, ovi avattiin ja - onneksi nainen - kurkisti sisään ja työnsi oven nopeasti takaisin kiinni. Nåh, mitäs minä siitä! Laitoin oven uudelleen lukkoon ja jatkoin housujen nostelemista. Kun tulin ulos, nuori nainen alkoi kiihkeästi pyydellä anteeksi ja selitellä. Minä vain totesin rauhallisesti: ovi oli kyllä lukossa - mutta ole rauhassa, ei mun yöunet tästä mene! Niin ja hymyilin rauhoittavasti. Että sellainen pikku seikkailu.
Oli sovittu, että lounastaisimme Pasilassa työskentelevän tyttären kanssa, mutta pahaksi onneksi hän sairastui flunssaan ja makaili kotona sängyssään sillä aikaa, kun me nautimme falafel-lounaan Riitan kanssa aseman ravintelissa.
Kun saavuin kotiin illalla kymmenen paikkaille, tämä odotti minua keittiön pöydällä
Mitäh, kissa meidän keittiön pöydällä? Päästelin ihastuneita ääniä enkä meinannut uskaltaa koskea otukseen. Se näytti siltä kuin olisi juuri syntynyt ja emon puhtaaksi nuolema. Siis miten elävän näköinen pieni koriste-esine. Munni oli voittanut sen arpajaisista, jonne minä leivoin kolme myslileipää.
Ja oli siellä keittiössä toinenkin yllätys. Sangollinen poimittuja ja puhdistettuja puolukoita! En meinannut uskoa, että Munni oli ne yhtäkkiä hairaissut tien toiselta puolelta. Mutta kun hän totisena näin vakuutti, oli pakko uskoa.
Iltapäivällä saan mukavat vieraat - Tainan ja Noahin - Vaasasta. Noah on 8 kk:n ikäinen pikkuvesseli. Siksi täällä tuoksuu suklaakakku.
Mutta aion käväistä tuolla metsikössä katsomassa josko minäkin löytäisin puolukoita. Keitin jo eiliset hilloksi.
Menkää tekin puolukkametsään!
Tämä Raamatun paikka puhutteli mua, toivottavasti sinuakin.
Sananlaskut 25:25 "Kuin nääntyväiselle raikas vesi on hyvä sanoma kaukaisesta maasta. "
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti