maanantai 19. marraskuuta 2012

Enkeleitä ja kristallia

Jo kauan olen katsellut tuota ihanaa, isän ja äidin perua olevaa kristallikruunua, että se pitäisi puhdistaa. Väliin olen siitä huiskinut hämähäkinverkkoja menemään. Tänään sitten tuli se HETKI! Nyt sen putsaan. Ryhdyin siis irrottelemaan prismoja. Muutaman irrotettuani kysäisi, että pantaisko tiskikoneeseen kuitenkin niin kuin Kaj on tehnyt. Ei innostunut siitä Munni. Sitten menin koneelle kurkistelemaan, miten Martat ynnä muut pesevät ristallejaan. Keskusteluissa kävi ilmi, että kunnon puhdistamiseen suosittiin prismojen irrottamista. Toiset pukivat käsiinsä puuvillahanskat, jotka kastoivat astianpesuaineella terästettyyn veteen ja niillä sitten puhdistivat jokaisen prisman erikseen. Toiset tykkäsivät puhdistussuihkeesta. Yksi ehdotti Kaj'n konstia eli astianpesukonetta. Heti sen jälkeen oli ilmeisesti jonkin tasoisen asiantuntijan varoittava kirjoitus, ettei missään nimessä pidä mennä laittamaan tiskikoneeseen.

Nåh, kun kerran oli aloittanut prismojen irrottelemisen, jatkoin sitä. Niitä oli 169 kappaletta. Osaa ei saa irti, joten ne puhdistin paikoillaan mikrokuituliinalla, joka oli kastettu astianpesuaine-etikkaveteen, jossa prismat lilluivat. Tai siis eiväthän ne lilluneet, vaan olivat aivan upoksissa. Aitoja kun ovat.

Mutta niistä enkeleistä. Etikkapullo on koosta johtuen sijoitettu keittiön yläkaappiin ja koska olin päättänyt lorauttaa sitä pesuveteen, oli pullo ensin saatava kaapista ulos. Eikun kiipeämään keittiöjakkaralle - ja mua kun huimaa jo siinä korkeudessa. Mutta ei nyt huimannut. Kun olin saanut pullon käteeni, unohdin olevani tikkailla ja astuin alas. Ymmärtänette, että askel oli aika pitkä lattialle. Niinpä rojahdin selälleni lattialle. Pakko uskoa, että enkeli laittoi kätensä väliin, sillä minulle ei käynyt kuinkaan. Kiitos Jumalalle!

Muutaman hetken jälkeen, kun Munni oli käynyt moitteitten kera nostamassa minut ylös, tuli heikotus. Kädet vavisten jatkoin prismojen nostelua vedestä pyyheliinan päälle. Pikkusen tuntuu kyljessä, mutta se on vain pientä lihasten venäytystä ja ihan pientä. Mutta ajatella, miten olisi voinut käydä ilman sitä enkeliä? No niin, Helinä, nyt ei sitten mitään saarnoja kaivata! Munni jo antoi ne. Vaikka eihän se vahinko tule kello kaulassa. Vai onko jollekin tullut?

Pääasia, että ristallit loistaa

Onhan se kaunis!

Tai siis ihan tärkein pääasia on, ettei mulle käynyt kuinkaan, vaikka mahdollisuudet isoonkin vahinkoon olivat olemassa.

Psalmit 91:10-12 "Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi. Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi. He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi."

2 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

On se kaunis! Ja enkeleitä on olemassa <3 Mamma sanoi mulle aina kun lähettiin Vaasasta ajamaan etelää kohti että enkeli ohjaamaan autoa. Siinä voi sattua tosi pahasti
, jos "unohtaa ittensä".

Anonyymi kirjoitti...

joo, siinä olisi voinut käydä kamalasti ilman enkeliä. Mun onneksi ei tartte irrotella kristalleja niinkuin sanoit, niin Kaj käyttää ne tiskikoneessa. Muuten olen pessyt ikkunoita sellaisella vauhdilla kuin yksi huone viikossa, mutta perjantaina reväytin ja pesin olohuoneen suurenikkunan sekä terassin ikkunat, oli melkeen pakko ennekö pakkaset tulevat, muuten niitä ei viitsi katsella kun kevätaurinko tulee esiin ja tänään pesin keittiön isonmaton, niin että eiköhän ne joulusiivotoo mun kohalta tehty!/terveisin liisa

 Alla oleva kirjoitus oli paikallisessa Ylöjärven Uutisissa mielipiteenä: Pohojalainen Pirkanmaalla Oon vähä miettiny tätä elämää ja sitä,...