sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Tiaisia

Saatiin lintulauta ripustetuksi keittiön ikkunan eteen. Siitä on tosi hauska seurata lintujen ateriointia. Lepikossa se oli meille suurta huvia.



Taidan minäkin olla mukana tuossa kuvassa. Ostin joskus kauan sitten eräällä Kuusamon matkalla joltain huoltoasemalta luontokirjan ja sen avulla olen oppinut tunnistamaan jo monia lintuja. Tiaisista en ennen tuntenut kuin talisellaisen ja senkin ilmeisesti usein väärin. Nyt erotan tali- ja sinitiaisen toisistaan. Ovat aika lailla samannäköisiä. Samoin ovat hömö- ja kuusitiainen. Nyt erotan nekin. Eli on tullut opituksi neljä tiaislajia. Hih!

Viime viikon voin aika huonosti. En koko viikolla ulkoillut lainkaan. Oli noita sisäelinvaivoja ja kummallista väsymystä. Piti iltaisin mennä sänkyyn jo yhdeksältä. Yhtenä yönä sitten valvoin melkein neljä tuntia. Mutta eihän se nyt eläkeläiselle mitään haittaa, vaikka en päikkäreitä harrastakaan. Eilen oli eka päivä, kun tunsin taas olevani kunnossa. Hiphiphurraa!

Kävin eilen ex-anoppini 90-vuotispäivillä Rudolla. Olipahan mukava tavata 40 vuoden takaisia tuttuja; kummityttö, työkaveri, hänen vaimonsa, naapureita, ex-mies ja hänen veljensä ja vaimonsa. Tietenkin puhumattakaan ex-anopista, vaikka häntä olen jo aikaisemminkin käynyt tapaamassa ja sain kutsun sekä kehotuksen tuoda Matinkin seuraavalla kerralla.

Illalla olin kauppaopiston aikaisen luokan tapaamisessa. Ei meitä ollut siellä kuin kuusi 34:stä. Mutta oli hauska muistella vanhoja aikoja. Pekka muisti ihmeellisesti kaikenlaisia asioita, joita minä en muistanut alkuunkaan eivätkä tuntuneet muutkaan niin hyvin muistavan. Sekin oli hauska huomata, että kouluaikana (kaksi vuotta yhdessä) he olivat minua paljon nuorempia, mutteivät enää. Minä olinkin luokan vanhus = äitihahmo ja Pekka minua hitusen nuorempana isähahmo. Sain muuten häneltä mukavan kiitoksen. Hän kertoi, että kun olin opiskellut kauppakorkeassa vuoden, olin soittanut hänelle ja kehottanut tulemaan myös sinne, että helppoa on. En sitäkään ollut muistanut, nyt harmaasti se kajastaa tuolla takaraivossa - nimittäin se puhelu.

Kohta lähdetään sauvakävelylle, illalla on Raamattu- ja rukouspiiri taas meillä. Aion tarjoilla syksyn ensimmäiset glögit ja piparit. Itse ollaan jo pari kertaa nautittu näistä antimista.

Jesaja 41:10 älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi: minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä.

2 kommenttia:

tinttarus kirjoitti...

Niin suloinen lintulauta! Kelpaa tarkkailla siinä vierailevia siivekkäitä.
Oi, tuo on eräs lempisananpaikkani, niin lohdullinen ja voimaa antava.

Itse en ole vielä glögiä maistanut. Viime viikolla ruokakaupassa koitin etsiä sokeritonta, vaan eipä vielä ollut valikoimissa.

Valoa ja iloa suuren juhlan odotteluun!♥

Heeka kirjoitti...

Hei Tinttarus

Ja kiitos kommentistasi. Käväisin profiilissasi, mutta en vieläkään tiedä kuka olet. Voisitko hieman raottaa verhoa?

Siunausta elämääsi
Heeka

 Alla oleva kirjoitus oli paikallisessa Ylöjärven Uutisissa mielipiteenä: Pohojalainen Pirkanmaalla Oon vähä miettiny tätä elämää ja sitä,...