keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Kamariin verhot

Ulkona satelee pieni lumihiutaleita. Miten mukavaa. Tämä syksyn pimeys ja kuraisuus eivät lainkaan miellytä sisintäni.

Meidän kamari eli työ- ja vierashuone on ollut murheenkryyninäki alusta saakka. Ikkunoissa on roikkuneet vanhat - siis ikivanhat eli yli 10 vuotta - verhot ja sohva on huono ja nopeasti tarpeeseen hankittu. Sen tilalle haluaisin joko vanhanaikaisen sivustavedettävän, mutta ovat niin vietävän kalliita. Sen pitäisi sitäpaitsi olla valkoinen eikä meillä ole tiloja itse maalata. Ja mieluiten vielä hieman kulunut sellainen.

Nyt tosin olen ihastunut metalliseen sohvasänkyyn. Sillä tämän huonekalut tulee täyttää kaksi asiaa. Siinä pitää voida istua ja sen pitää saada kahdelle nukuttavaksi. Ja vielä niin, että siinä ihan oikeasti on hyvä nukkua. No niin. Tässä tämä toivomus on nyt kaikkien lukijoiden ihmeteltävänä.

Mutta verhoistahan mun piti puhua. Menin eilen auttelemaan kirpparille, kun sinne oli viikonloppuna - maanantaisinhan se on kiinni - tullut mahdoton määrä tavaraa. Siinä sitten jälleen kerran katselin verhoja ja muita kankaita. Tarkastelin uudelleen jo aikaisemmin hylkäämääni sini-valkoruudullista verhoa. Harmi, että sitä oli vain yksi. Mutta sitten ajattelin, että mihin nyt sitten ovat tuunaustaitoni hävinneet? Ja kas, löysin ruudulliseen sopivaa kukikasta kangasta - tai oikeammin ilmeisesti paneeliverhoja kaksi kipaletta.

Siltä seisomalta päätin, että halkaisen ruudullisen verhon ja ripustelen sen kukikkaan kanssa rintarinnan. Ja tällaista siitä tuli.


Tässä kuvassa on kummalliset värit, todellinen väsi on alemmassa kuvassa. Mutta malli näkyy.
Nämä värit ovat luonnolliset.

Kaikenlaista sitä kaapeista ja laatikoista löytyy, kun vain jaksaa etsiä. Ei siis ole ollenkaan turhaa olla hieman hamsterintapainen. Kamarin sohva on tummanpunainen, peitin sen tummansinisellä sängynpeitteellä. Ja vot, hyvä tuli. Uusi ilme huoneeseen. Tosin edelleen haluaisin sen metallisängyn esimerkiksi tällaisen http://www.jysk.fi/4/751/3103909/a/catalog




Tosin tuo peite ei ole mistään kotoisin - mun mielestä

No nyt se lumisade jo lakkasi. Ei ehtinyt tulla maahan paljon mitään.

Naapuririvitaloon on muuttanut valkoinen kissa perheensä kanssa. Kissa on paljon ulkona ja tuppaa aina tulemaan sisälle, kun ovet vain joko jäävät auki tai tuuletetaan. Kissa on hieman varauksellinen. Antaa jo silittää itseään, mutta ei yhtään tykkää, kun sanon sille: olet naapurin kissa, et saa tulla meille. Väkisin vain tuppautuu sisään.

Söin juuri lounasta. Yleensä emme syö näin aikaisin, mutta aamulla riisijuomaan keittämäni riisihiutalepuuro ei tunnu oikein pitävän nälkää. Mutta kun Munni ei saa syödä tavallista kaurapuuroa, niin pitää jotain aina välillä keksiä. Niin siihen lounaaseeni. Kerron teille nyt salaisuuden. Luulen, ettei kukaan muu syö sellaisenaan sitä, mitä söin. Rakastan nimittäin kananmunaa. Ja joskus teen kolmen munan munavoita. Nytkin. Söin sen juusosiivulla kruunatun hapankorpun kera. Että voi olla hyvää. Jälkkäriksi tein turkkilaisesta jugurtista vadelmasellaista. Hyvää oli sekin.

Nyt on pakko taas mennä sulkemaan RadioDei. En kestä tuota metallirämpytysvingutusmusiikkia. Niin ja jälkkärin jälkkäriksi on tulossa keisarinmorsianteetä ja sen kanssa nautiskelen suklaakakkua gogreenvaahdon kera. Mumsista.

Edellistä päivitystäni kommentoi eräs ystävä, jonka blogia käväisin lukemassa ja laitoin sen blogilistalleni. Täällä löytyy http://riihipirtti.blogspot.fi/ . Että joku voi kirjoittaa kauniita sanoja. Ihan hävettää nämä riipustukseni, jotka ovat niin maanläheistä ja jokapäiväistä turinaa. Mutta onneksi saamme jokainen olla juuri sellaisia kuin olemme - sikäli mikäli olemme kutakuinkin terveitä persoonia. Ja jos emme olekaan, niin silti saamme olla sellaisia kuin olemme. Tulikohan tämän nyt ymmärretyksi oikein?

Mutta nyt lähden juomaan teetä ja syömään suklaakakkua.

Roomalaiskirje 14:17 sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

On muuten aikamoinen tovi vierähtänyt kun olen blogiasi lukenut..välillä vähän vilkaissut, mutta kun en oikein ole tullut sinuksi tämän bloggerin kanssa (joo joo selityksen makua) ja toisaalta täs on ny vähän ollu kaikennäkööstä, mutta jälleen kerran totesin,että alanpa lukea Heekan turinoita, tulee niin hyvälle mielelle näistä. Kiitos. :) t:Elina

Anonyymi kirjoitti...

Olipahan ihanat verhot, kyllä sä keksit..
Moon tehny pari kertaa niin, että kun oon löytäny nätin ja halvan pöytäliinan, oon ostanu kaks, yhen pöydälle ja toinen saksilla halki ja ikkunaverhoiksi, arvaa oonko mitenkään päärmänny, no en todellakaan..
Mun ystävällä on toi sänky, mikä kuva sulla oli, ja siinä on kuulemma ihan hyvä nukkua, ja maksaa noin parisataa.. siunausterveisin Helinä

Anonyymi kirjoitti...

Syö aamulla kuin ruhtinas, päivällä kuin kuningas ja illalla kuin kerjäläinen. En tiedä kenen sanoma tämä on mutta kuulostaa hyvältä. Dietistit sanoo, että jos haluaa laihtua, niin pitäis syöda joka kolmas tunti! Tuosta munavoista minäkin tykkään kauheasti ja olen tullut siihen tulokseen, että saimme lapsena aina syödä munan sillälailla, siitä se persous munavoille johtuu! Tämä tällä kertaa ruuasta, syömisiin!/Liisa

 Alla oleva kirjoitus oli paikallisessa Ylöjärven Uutisissa mielipiteenä: Pohojalainen Pirkanmaalla Oon vähä miettiny tätä elämää ja sitä,...