Jouluseikkailu - navigaattoriin ei kannata sokeasti luottaa

Tulipa päivä päivien joukossa, että meitä pyydettiin viemään joulukukka ja tervehdys kuudelle seurakuntamme vanhimmista jäsenistä. Yksi asuu aika kaukana kyliltä eli noin 30 km päässä. Saatiin netistä tulostettu kartta pastorilta, mutta otettiin varmuuden vuoksi navigaattori mukaan. Ja se oli iso erehdys. Ai että miksikö, no annapa kun kerron.

Päätettiin siis ensiksi ajella kauimpana asuvan seurakuntalaisen luo, jota emme tunne entuudestaan. Ajettiin ohjeiden mukaan Tampereen tietä hyvän matkaa, kunnes navi vaati kääntymään. Minä yritin sanoa, että kartassa lukee aivan toisenniminen tie kuin se, mitä navi ehdotteli. Sinnepäin kuitenkin lähdettiin ja minä edelleen tiirailen karttaa, että kun tämä tie ei ollenkaan tunnu oikealta. Mutta tottahan nyt navigaattori kaikki tiet tuntee ja osaa ohjata oikeaan. Niinhän sitä luulisi! Tai tietäähän se toki tiet, sen tulimme huomaamaan, kaikkein pienimmätkin, joita edes kartta ei tunne.

Ei aikaakaan, kun navi taas ehdotti kääntymistä ja sinnehän käännyttiin. Hieman oudoksutti tien laatu. Matkaa näytti olevan parikymmentä kilometriä jäljellä eikä tien laatu parantunut ollenkaan. Kyseinen tie ei ole nähnyt lumiauraa varmasti - siis aivan varmasti - koko talvena. Lunta oli arviolta 20 - 25 senttiä ja vain auton renkaiden jäljet tiessä onneksi! Niinpä sitten ajeltiin eteenpäin ja yritettiin pysyä tiellä. Ja ajettiin - ja ajettiin. Eikä tie parantunut. Minäkin istuin niska jäykkänä ja selkä irti selkänojasta ja jännitin, että pysytäänkö tiellä vai käydäänkö metsähallituksen puolella. Eikä tietenkään lumilapio ollut mukana takakontissa. Minä jo kyselin, että kenelle sitten soitetaan, jos jäädään kiinni. Kyllä rukous tuolla tiellä maittoi.

Valitettavasti kameran kuvassa ei oikein näy tuon tien kunto. Jos oikein tarkkaan tiiraa, voi nähdä auton renkaiden urat.

Tuskallisen hitaasti matka taittui, navi näytti jäljellä olevia kilometrejä ja pahalta näytti. Lopulta navin ilmoittama käännös läheni ja toivoin hartaasti, että vastassa olisi vähän parempi tie. Ja onneksi niin kävi. Kartan mukaan matkamme päämäärään pääsee useampaakin kautta, mutta tämä, ilmeisesti metsäautotie, ei ollut karttaan merkittynä. Onneksi tämä "uusi" tie löytyi kartaltakin ja olimme siis "kartalla" ja löysimme kyseisen osoitteenkin. Isäntä tuli juuri pyörällä kotiin ja niin ojensimme kukan  hänelle. Hän antoi ohjeet, miten päästä lyhintä kautta kirkolle.

Ei siis muuta kuin matkaan. Ensin vasemmalle ja palan matkaa eteenpäin, sitten vasemmalle ja vasta sen jälkeen oikealle. Selkeät ohjeet. Ihan huvin vuoksi laitoin navigaattoriinkin keskustan osoitteen. Ja jo lyhyen matkan jälkeen navi kehoitteli kääntymään oikealle, mutta mies oli kehottanut kääntymään vasemmalle ja samaa sanoi minunkin vaistoni karttaa tutkaillessani. Siispä sinne. Navi muutti reittiään ja ilmoitti matkan pituudeksi viisi kilometriä enemmän kuin tullessamme sitä kivaa metsäautotietä ja mies oli sanonut tämän olevan lyhin reitti. Mitä tai ketä tässä nyt oikein on uskominen? Mutta matka jatkui ja taival edessä lyheni. Taas navi kehotti kääntymään vasemmalle, minä sanoin, että ei kun oikealle ja onneksi Munni uskoi. Vasemmalla nääs oli määränpäänä Porintie ja sehän on selvästi poispäin Laihiasta. Mutta kas kummaa navin osoittama matka lyheni melkein puolella, mutta silti se kehotti vielä monen kilometrin ajan kääntymään takaisin. Me vain emme totelleet, koska tunsimme jo tien. Olihan sitä tullut ajeltua useampaankin kertaan Porintieltä Laihialle - jostain syystä.

Matkan opetuksen lienet jo arvannut. Ei todellakaan kannata sokeasti uskoa navigaattoria. Tämän olin kuullut jo joiltain muiltakin, mutta tulipa nyt kantapään kautta opituksi. Siispä edelleen tulostelemme netistä ajo-ohjeita.

Psalmit 23:3 "Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden."