Viime viikolla oltiin kolmatta päivää ja kaksi yötä hoitelemassa esikoisen lapsia ja heidän eläimiään. Näin lahjoitettiin vanhemmille hieman omaa aikaa. Ja se on kuulkaa tärkeää muistaa parisuhteessa. Pitää olla sitä kahdenkeskistäkin aikaa. Sillä vanhempien suhde on se lapsen oikea koti.
Hyvinhän meillä meni, vaikka kyllä täytyy myöntää, että se jo tämän ikäisellä hieman venyttää jaksamista. Etukäteen hieman jännitin tuota jaksamista, mutta olihan siellä aikaa sohvallakin makoilla
Miten se lapsista onkin niin mukavaa peuhata aikuisten kanssa!
Cajsalla ja mulla on hauskaa, kun ville puhuu niin tosissaan puhelimessa mamman kanssa.
Kun on pitemmän aikaa lasten kanssa, saa paremmin tuntumaa heidän luonteisiinsa. Välillä sitä miettiin, että kunpa olisi osannut samalla tavoin miettiä omien lastensa luonteita. Mutta sitä on toiminut just niillä taidoilla ja tiedoilla, joita silloin oli.
Minä kyllä nautin noista lastenlapsistani. Jokaisesta! Ja niin ihanan erilaisia he ovat.
Cajsa rakastaa mansikkakiisseliä. Kun oli menossa kolmas lautasellinen, hän tuumasi: "Jag älskar det här." Kalle rakentelee pikkulegoista mitä hienompia tuotoksia. Ja Ville höpisee ihania. Ja välillä kipaisee ja halaa mun jalkoja, kun ei ylemmäksi ylety.
Lauantaina olin välipojan ja hänen lastensa kanssa Vaasan uimahallissa. Ja kyllä siellä oli kylmä. Vesikin oli lastenaltaassa aivan liian kylmää. Oli pakko käydä välillä saunassa lämmittelemässä eikä sekään paljoa auttanut.
Uinnin jälkeen tultiin meille syömään ja juomaan välipojan synttärikahvit. Vanha mummi oli mukana. Eli mun ex-anoppi. On mukavaa saada hänet aina välillä joukkoon.
Ei tullut otetuksi yhtään kuvaa heistä. Saatte siis tyytyä joulukuviin.
Tässä meidän tyylitelty seimi.
Munni joskus kauan sitten, kun oli vielä Vaasan kirkossa töissä, vei seimen ja sen saviset hahmot kirkkoon joulun aikana koristeeksi. Ja kuinkas sitten kävikään? Seimi hahmoineen tietenkin putosi ja monet hahmot meni rikki. Olen sittemmin tuunannut majan tällaiseksi.
Olen joskus ajatellut, että olis kiva tehdä itse oviseppele. Viime jouluna ostin erittäin kauniin sellaisen ja maltoin ottaa sen pois vasta joskus kesän kynnyksellä.
Tällainen tuli mun ekasta yrityksestä. Pohjavanteen kiersin katajan oksasta. Sitomiseen käytin ohutta kuparilankaa, mutta kyllä askartelurautalanka on parempaa. Se taipuu helpommin. Jostain olin joskus lukaissut seppeleenteko-ohjetta ja muistin siitä sen verran, että oksat kiinnitetään pieninä nippuina. Mulla on tuossa kolme pikkuoksaa nipussa. Olen ihan tyytyväinen tulokseen.
Lauantaina oli meidän vuoro siivota ruksa (lue: rukoushuone). Kaksi tuntia meni ja mä olin ihan poikki. On puolitoista viikkoa jonkinlainen mahavaiva vaivannut. Mutta sehän nyt ei mun kyseessä ollessa ole mitenkään outoa. Nimittäin mahavaivat. Täytynee vain odottaa ohi menemistä.
Nyt on siis ensimmäinen adventti eli odotusaika. Aamulla jo laulettiin Hoosianna. Se on aina yhtä tunteikasta. Minä sitten rakastan joulun aikaa. Jo keskiviikkona meille tuli joulu. Koti on joulukunnossa, terassilla ja etuovella valokuuset. Että joulun sopi siis tullakin!
Luukas 1:13-14 Mutta enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Sakarias; sillä sinun rukouksesi on kuultu, ja vaimosi Elisabet on synnyttävä sinulle pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Johannes. Ja hän on oleva sinulle iloksi ja riemuksi, ja monet iloitsevat hänen syntymisestään.
1 kommentti:
Sukulaissielu Rakas täti. Mä kans Rakastan Joulua isolla R:llä. Meillä on jouluaattona käytös se sama perinne mikä oli aikoinaan Pyssykylässä mamman ja papan luona. Ensin luetaan jouluevankeliumi ja sitten lauletaan Enkeli taivaan ja sitten vasta avataan lahjat. Tuota perinnettä oon vaalinu niin kauan kun olen nk. omaa joulua alkanut viettämään. Toivon, että Sami aikanaan jatkaa samaa.
Lähetä kommentti