Tämä pikku metsikkö sitten jaksaa ilahduttaa mieltä. Tulevana kesänä olen ajatellut täyttää hieman suurimpia koloja kauempaa metsästä otetulla maa-aineksella. Missään nimessä metsäistä ilmettä ei hävitetä.
Laitetaan nyt yksi kauniimpikin kuva, tässä olkaapas hyvät.
Joululahjaksi saamani taulu on saanut paikan enkelien seurassa.
Aloin muutama päivä sitten kirjoittaa asioita muistiin elämästäni. Tekstiä on tullut jo 17 sivua, mutta nyt tuli paussin paikka. Vuorossa on kertominen eron jälkeisistä ajoista. Vaikka itse asia on käsitelty jo aikaa sitten eikä ole oikeastaan huonoja eikä hyviä tunteita ex-miestä kohtaan, tapahtumiin palaaminen sattuu vielä. On niin paljon sellaista, jossa olisi voinut toimia toisin. Mutta kun ei ole osannut eikä ollut voimia.
Eräs mielenkiintoinen asia on selvinnyt kirjoittamisen aikana. Olen aina ajatellut, etten muista paljonkaan asioita ajasta, jolloin asuimme vielä maalla. Mutta mitä useampia pikku asioita saan kirjoitetuksi muistiin sitä enemmän niitä tulee mieleen. Aika mielenkiintoista. Nämä lapsuuden ja nuoruuden vaiheiden kirjoittamiset ovat sujuneet hyvin ja ilman mitään erityisiä tunteen ilmauksia. Saa nyt sitten nähdä minne saakka pääsen kirjoittamisessa. Ei ole aikomusta saada aikaan mitään ihmeellistä kirjallista teosta, vaan kirjoittaa muistiin asioita, jotka saattavat kiinnostaa jälkikasvua.
Kevään edistymistä ja kesää odotellessa
Jesaja 55:10 - 12 "Sillä niin kuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin."
1 kommentti:
Eilen nähtiin västäräkki. Että vähäsen on enää kesään.
Lähetä kommentti