Netanya (Natania) here I come

Taalla ollaan taas. Nimittain Israelissa. Ja pitaa opetella kirjoittamaan ilman aita ja oita. Eilen iltapaivalla tultiin. Matka alkoi Vaasan lentoasemalta puoli seitseman aikoihin aamulla. Tukholmassa odoteltiin nelisen tuntia ja sitten jatkettiin tilauslennolla kohti Tel Avivia, jonne saavuimme paikallista aikaa kolmen tietamissa. Normaalisti siella on sama aika kuin meilla Suomessa, mutta olivat jo vaihtaneet talviaikaan eli nyt on sama kuin Ruotsissa. Bussilla sitten ajeltiin tanne Nataniaan noin tunnin ajomatka.

Hotelli on pieni ja kodikas ja keskella talorykelmia aivan meren rannan tuntumassa. Me kuviteltiin kaupungin olevan jotain hieman pienempi kuin suuri Vaasa, mutta yllatyimme. Taalla on 220.000 asukasta. Etta sen kokoinen. Huoneet on tosi pienia, oikeastaan ahtaita. Ilmastointi on, mutta ei yhtaan ulosmenoaukkoa missaan, joten kaikki tuoksut jaavat huoneeseen. Ja niitahan kahdesta eukosta lahtee. Asumme Helina-siskon kanssa samassa huoneessa ja nukumme parisangyssa.

Ruoka on hyvaa ja aamiainenkin oli tosi hyva. Hotellissa noudatetaan juutalaista kosheria eli ei maitoa ja lihaa samalla aterialla. Paivalla kaytiin kaupungilla koko ryhma. Heti alkuun meinasin pokertya, kun oli niin kuuma ja tukahduttava ilma, mutta se meni onneksi aika pian ohi. Asteita oli paivalla yli 30.

Mutta aivan ihanaa oli, kun kaytiin uimassa valimeressa. Vesi oli eilen illalla, kun vain kahlailtiin, 26 astetta, taman paivaisesta en tieda, mutta lamminta kuin linnun maito. Ja aika tuulista eli aallot olivat isoja. Rannalla olikin punainen lippu eli ei saanut uida, vaan kahlailla. Siella on uimavahdit, jotka maarittelevat kelin, milloin saa uida, milloin ei. Ja huutelevat megafoniin, jos joku ui/menee liian kauaksi/

Uiskenneltiin tai kelluttiin aalloissa tunnin verran. Olipahan aivan ihanaa kuuman ja hikisen kaupunkikierroksen jalkeen. Huomenna lahdetaan Galilean kierrokselle ja sinne on luvattu 36+ asteita. Huh helletta. Olen kylla tosi yllattynyt, etta taalla on viela syyskuussa nain kuuma ja rannikolla. Kaksi vuotta sitten Jerusalemissa ei ollut mielestani nain tukalaa, vaikka kuumaa olikin. Siihen vaikuttanee se, etta se sijaitsee 800 m merenpinnan ylapuolella vuoristossa.

Kavimme itamaisella hedelmatorilla, mutta ei se ollut yhta suuri kuin Jerusalemissa. Ostettiin kaikenlaisia hedelmia, joita sitten soimme lounaaksi hapankorppujen, meetwurstin ja sulatejuustoviipaleiden kanssa. Oli vahan evasta mukana.

Munni ja matkasta, kun ei tuntenut oloaan niin hyvaksi, etta olisi uskaltanut lahtea. Laitoinkin eilen hanelle viestin, ettei han varmaankaan olisi taalla selvinnyt tassa kuumuudessa.

Olen kaynyt tanaan suihkussa jo kolme kertaa .

Mutta tama talla kertaa. Taalla pitaa muuten ostaa Internet-aika ja maksaa vahan yli4 euroa tunti. Otin tunnin verran ja nyt olen ollut 20 minuuttia, joten mitenkahan saan lopun ajan kulumaan. PUoli tuntia olisi riittanyt.

Mutta kuulemisiin. Laitelkaahan tekstareita. En ole saanut tanaan kuin yhden Munnilta ja se kuului 'Kylla kiitos'/

Voikaahan hyvin alkaaka palelko

Päivän sana

Päivän Sana 11. syyskuuta 2010

Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.

Ef. 4:31 KR33/38

Huonoja vaakoja nykyään

Ostin muutama päivä sitten uuden vaa'an, kun edellinen rupes näyttämään joka punnituskerralla aivan eri lukemia, vaikka punnitusten väliä olis ollu vain minuutti. No CM:ssä oli tarjouksessa hienon näköisiä vaakoja ja valitsin niistä sitten yhden sen perusteella, että se ei ollut musta eikä ruskea. Oli lasin värinen.

Eipä muuta kuin kotona paketti auki ja tutkailemaan tuotetta. Vaaka osoittautui niin monimutkaiseksi, että olis pitäny olla ainakin insinööri - ei eko-sosionomi riittänyt - että olis osannu käyttää sitä. Ensinnäkin siinä oli irrallinen pikku laatikko, jossa oli näyttö. Siihen piti ensin syöttää sekä omat että Munnin tiedot: pituus, ikä, sukupuoli ja paljonko reenaa viikossa. No se kävi näppärästi, tai ainakin melkein. Vaaka lupasi tämän jälkeen laskea rasva- ja vesi-prosentit, luutiheyden ja paljonko pitäisi kuluttaa kaloreita päivässä ja vielä lisäksi ilmoittaa painoindeksin.

Eipähän mitään, kun patterit oli onnistuneesti saatu paikoilleen, asettelin vaa'an nätistiä tasaiselle alustalle eli lattialle - ei maton päälle. Painoni oli yhtäkkiä pudonnut yli kymmenen kiloa, kun vaaka näytti painokseni 51. Ja Munnille alle sata. Ja %-lukemat oli hirveitä. Ja joka kokeilukerta tuli erilaiset lukemat. Sitten kokeiltiin mitata vain yksinkertaisesti painoa. Apua! se näytti viisi kiloa enemmän kuin vanha vaaka. Ei voi olla totta. Vanha vaaka taisi olla aika hyvä, tuumasin itsekseni.

Mutta vaaka vaikutti kaikesta hienoudestaan huolimatta aivan liian monimutkaiselta pelkkään painontarkkailuun, joten pakkasin sen hienosti takaisin omaan laatikkoonsa irrottaen patteritkin. Vein sen takaisin kauppaan ja sain rahalaput käteen. Sitten hyllyille uudelleen ja valitsin sitten tavallisen näköisen - tai no ei nykyään enää tavallisen näköisiä vaakoja taida löytyäkään - lasisen ja ruskean ja joka ilmoittaa vain ja ainoastaan painon.

Kotona jälleen vaaka ulos laatikosta, patterin alta muoviläpyskä irti ja asetus tasaiselle alustalle eli lattialle. Huom ei matolle! Ja edelleen se ryökäle näytti monta kiloa enemmän kuin vanha vaaka. Ja aivan sama Munnilla.

Eihän tässä voi tulla muuhun johtopäätökseen kuin, että enää ei osata tehdä kunnon vaakoja. Ennen ne sentään näyttivät inhimillisiä lukemia.

p.s. Soittelin terkkariin taas, kun otti niin kovasti rintaan yskiessä ja sen jälkeen. Oivalsin tautini lienevän keuhkoputken tulehdus, mutta olisiko bakteeri- vaiko virusperäinen. Siitä halusin ottaa selvää. Labrojen jälkeen selvisi, että virusperäistä on elikkä ei löydy lääkettä. Ei siis muuta parannuskeinoa kuin sairastaa se loppuun kunnes paranen.

 

Päivän Sana 10. syyskuuta 2010

Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi; minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä.

Jes. 41:10 KR33/38

Uusi pettymyksen käsittelytapa

Pettymystähän voi käsitellä monella tapaa.

1. vihastua niin, että piisaa eli tulla agressiiviseksi

2. olla kuin ei mitään olisi tapahtunut eli piilottaa kaikki sisimpäänsä, josta se sitten kerran purkautuu kunnolla eikä enää ymmärrä miksi niin kävi ka mihin se liittyy

3. keskustella asiasta asianosaisten kanssa rauhallisesti ja syyttelemättä käsitellen vain asiaa eli toimia aikuismaisesti

4. lähteä sauvakävelemään Lepikon tontin ympäri eli purkaa pettymyksensä toimintaan

Ja minähän sitten eilen löysin tuon kohdan 4, kun ensin olin käynyt läpi ykkösen ja kakkosen. Kolmoseen en vielä kyennyt. Kun kiertää tontin ympäri tien kauimmaisen reunan kautta ja vähän lisää askelia tien suuntaan portin luo tultaessa ennen kuin kääntyy takaisin pihalle, tulee tehneeksi noin 400 metrin lenkin. Kun sen kiertää kymmenen kertaa, on sauvakävellyt 4 km. Yli puolet matkasta on pehmeää metsäpolkua tai nurmikkoa ja loput asfalttia. Noin kolmasosa on loivaa ylämäkeä. Eli kaiken kaikkiaan mainio lenkkipolku. Miksi ihmeessä en ole sitä ennen hoksannut. Sinne polulle jäivät enimmät harmitukset.

Munnin liput on nyt peruttu ja olen alkanut keräillä matkalle mukaan otettavaa peräkamariin. Kaikeksi epäonneksi mulle yrittää tulla päälle jokin ihmetulehdustauti. Kurkku on ollut vasemmalta puolen tosi kipeä ja punainen ja nieleminen sattui eilen myös korvan takana olevaan luuhun saakka ja melkein koko vasempaan pään puoliskoon. Ja vähän köhääkin on. Käväisin terkkarissa ja hoitsu kurkkasi korvaan ja sanoi sen olevan aivan punainen, mutta ei vielä tulehtunut. Kurkkuakin katsasti ja sanoi, että vaikka on punainen, ei vielä turvonnut. Kehotti ottamaan ibuprofeenikuurin: 3 tbl/pv kolmen päivän ajan. Kurkkukipu on tietenkin pysynyt näillä keinoilla poissa, paitsi aamulla oli vielä ja punainen. Kaj kehotti laittamaan pumpulia korvaan, no senkin tein. Katsotaan nyt miten tämä kehittyy, mutta vaikka pää kainalossa, niin matkaan lähden. Oho, tulikohan sanottua liikaa?

No tämä tänään.

Päivän Sana 8. syyskuuta 2010

Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa."

Joh. 6:35 KR33/38

Pettymystä

Olen maailman pettynyt tällä hetkellä. Munni ei lähdekään mukaan Israeliin. Lääkäri sanoi, että voi itse päättää kuntonsa mukaan lähteekö vai ei ja vakuutusyhtiöstä annettiin vihreää valoa paitsi eivät korvaa pitkäaikaista hoitoa, mutta äkillisen ja matkankin takaisin tarvittaessa. Mutta hän kokee olevansa sen verran heikoilla kuntonsa kanssa, ettei uskalla matkustaa. Lentoa pelkää eniten, kun koneessa on yläilmoissa happivajausta ja sitä on ennestäänkin sydämellä vajaatoiminnan vuoksi. No good at all. Siis mun mieli. Harmittaa, harmittaa, harmittaa. Mutta minkäs sille voi. Oon tosi pettynyt myös itteenki, että näin reagoin.

Sängyn pohjalla viiteen

Ihan totta. Sitä ei ole tapahtunut naismuistiin, josko koskaan ilman, että olisin ollut sairas. Aamulla vain päätin, etten tänään nouse ollenkaan sängystä. Enkä syö. No, molemmat päätökset tuli rikotuksi. Mutta makailin todellakin viiteen iltapäivällä. Tummansininen kaihdin alhaalla ja ovi kiinni. Nukuin, luin Raamattua, rukoilin, mietiskelin. Siinä se aika meni.

Eilen sitten sai Ville Valtteri nimen virallisesti. Hän on niin kaunis ja ihana pikku mies. Vaikka taitavat kaikki vauvat olla ihania ja kaikista pienin aina se ihanin.

Kakut ja piirakat kävivät kaupaksi

Saattaapi olla, ettei isoM lähdekään matkalle. Ollaan oltu siin uskossa, että kaikki ok lentämisen suhteen, mutta vajaatoimintahoitaja soitteli viikolla ja sanoi kysyneensä asiaa lääkäriltä, joka oli sanonut, että itse saa päättää lähteekö vai ei. Hoitaja sitten kyllä sanoi, että kannattaa selvittää korvaako matkavakuutus, jos tulee lennolla ongelmia ja joudutaan vaikkapa laskeutumaan ylimääräinen kerta. Hupsista! Niin ja piti testata hengästyykö helposti. No sitähän isoM tekee, ei tarvi kuin kengät laittaa jalkaan, niin on aivan henkitoreissaan.

No, minä heti googlaamaan asiaa ja löysin itseni sydänliiton sivuilta, jossa oli paljon tietoa sydänsairaiden matkustamisesta. Toisella sivustolla taas kerrottiin, että ilman happipitoisuus alenee korkealla ja se saattaa aiheuttaa ongelmia mm. sydämen vajaatoiminnasta kärsiville. On aika todennäköistä, ettei matkavakuutus korvaa sairauden pahenemista, koska ehtoihin kuuluu, että korvataan odottamattomat sairaudet. Huomenna isoM menee kyselemään vakuutusyhtiöltä, mitä tuumaavat asiasta.

On ruvennu tuntumaan koko matka aivan epätodelliselta, kun on ollut niin paljon ongelmia sen kanssa. Saa nähdä päästäänkö sinne ollenkaan. No, minä kyllä lähden, vaikka isoM ei lähtisikään. Ja lääkäri lupasi kirjoittaa todistuksen isoM:lle, mikäli päätös on jättää lähtemättä elikkä saadaan jo maksetut lentomatkarahat takaisin.

Iina juoksi muuten viime yönä 10 km Helsinki Midnight run -juoksussa. Hyvä tyttö! Siitä innostuneena minäkin - noustuani ensin sängystä - laittauduin joggingasuun ja lähdin mittaamaan paljonkohan mahtaa tulla metrejä, kun kiertää tämän Lepikon tontin ympäri. Matkaa kertyy suunnilleen 350 metriä. Sitten ei muuta kuin juoksemaan. Juoksin koko matkan. Hih! Rapakuntoinen kuusnelonen juoksee - tai siis hölkkää - kylmiltään melkein puoli kilometriä. Hyvä minä! Jospa aloittais uuden elämän ja ryhtyis kohentamaan kuntoaan. Tavoitteena saada elopainoa neljä kiloa pienemmäksi.

Ei halveksita pienten alkujen päiviä! Ei!

Jaa, että mitä...?

Ei huvita, ei jaksa, ei kiinnosta, ei viitti - kirjoitella mitään.

Srk-lehti oli jotenkin pettymys tällä kertaa. Jutut ihan hyviä, mutta olisi saanut venyttää paksummaksi, että olis saanu lisää tilaa kuville. Yksi kuva kun nyt kerta kaikkiaan puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. Harmittaa oikeastaan aika lailla. Mutta virheistähän sitä oppii.

Huomenna on suvun nuorimmaisen ristiäiset. Vein leipomukset tänään ja samalla juotiin miniän kanssa synttärikahvit - hänen synttärinsä. Siellä vauveli nukkui kehdossa niin tyytyväisenä, on kaunis poika.

Buster-koiraa kävi tosi paljon sääliksi. On sairas, ei haukkunut eikä noussut ylös, makasi vain terassilla. Parka. Piti vähän kyhnyttää, kun siitä se tykkää.

Ensi viikolla pitäis saada puolukoita noukituksi ainakin 3 sangollista.  Sitten ne pitäis vielä keittää, mutta ehkä olis paree poimia ne ensin. IsoM on kova puolukkahillon kuluttaja, enkä minäkään moiti kekoa kaurapuuron päällä.

Tällaista söhlötystä se sitten on, kun ei oo mitään asiaa. Aamulla isoM tuli hakemaan mua tuonne leirikeskuksen puolelle tulkiksi, kun ei päässyt ymmärrykseen, mitä vieraat sanoivat. Pariskunta tuli Pietarista saakka ja lontoon kielellä haasteltiin ja saatiin asiat selviksi huolimatta todella vajavaisesta taidostani. Ehkäpä sitä tulee taas hiukan harrastetuksi siellä Israelissa. Kovasti odotan tuota matkaa ja ennenkaikkea vierailua siellä vanhainkodissa. Vaikka pitää hieman toppuutella itteään, ettei odota liikoja. Saattaahan olla, että suuri osa siellä kaksi vuotta sitten olleista vanhuksista on jo siirtynyt ajan rajan taakse. Mutta sitä toivon, että proffa Doron olisi vielä siellä. Mahtaakohan hän muistaa vielä minua?

Tuli muuten tässä jonain päivänä mieleen, mitä tuo Doron sanoi kesällä 2008, kun tunnusteli isoM:n pulssia. En muista miksi hän sen teki - muistaakseni halusi vain jostain syystä. Hän sanoi monta kertaa, että lupaathan viedä Matin lääkäriin puolen vuoden sisällä. Hän oli oikein huolissaan. Minä ihmettelin ja lupasin. No puolitoista vuotta siitä isoM sai infarktin. Miten hän voi sen siitä pulssista tietää? Eihän hän lääkäri ole, vaan arkkitehti.

Hupsista. Monta tuntia kulunut tuosta kirjoituksesta. Se jäi siis kesken. Tällaista tämä eläkeläisen elämä on, asiat unohtuilee. Mutta väliäkös sillä.

Nyt meen nukkumaan

Hyvää yötä Jeesus myötä eikä unohdeta lähetystyötä!