Pettymystähän voi käsitellä monella tapaa.
1. vihastua niin, että piisaa eli tulla agressiiviseksi
2. olla kuin ei mitään olisi tapahtunut eli piilottaa kaikki sisimpäänsä, josta se sitten kerran purkautuu kunnolla eikä enää ymmärrä miksi niin kävi ka mihin se liittyy
3. keskustella asiasta asianosaisten kanssa rauhallisesti ja syyttelemättä käsitellen vain asiaa eli toimia aikuismaisesti
4. lähteä sauvakävelemään Lepikon tontin ympäri eli purkaa pettymyksensä toimintaan
Ja minähän sitten eilen löysin tuon kohdan 4, kun ensin olin käynyt läpi ykkösen ja kakkosen. Kolmoseen en vielä kyennyt. Kun kiertää tontin ympäri tien kauimmaisen reunan kautta ja vähän lisää askelia tien suuntaan portin luo tultaessa ennen kuin kääntyy takaisin pihalle, tulee tehneeksi noin 400 metrin lenkin. Kun sen kiertää kymmenen kertaa, on sauvakävellyt 4 km. Yli puolet matkasta on pehmeää metsäpolkua tai nurmikkoa ja loput asfalttia. Noin kolmasosa on loivaa ylämäkeä. Eli kaiken kaikkiaan mainio lenkkipolku. Miksi ihmeessä en ole sitä ennen hoksannut. Sinne polulle jäivät enimmät harmitukset.
Munnin liput on nyt peruttu ja olen alkanut keräillä matkalle mukaan otettavaa peräkamariin. Kaikeksi epäonneksi mulle yrittää tulla päälle jokin ihmetulehdustauti. Kurkku on ollut vasemmalta puolen tosi kipeä ja punainen ja nieleminen sattui eilen myös korvan takana olevaan luuhun saakka ja melkein koko vasempaan pään puoliskoon. Ja vähän köhääkin on. Käväisin terkkarissa ja hoitsu kurkkasi korvaan ja sanoi sen olevan aivan punainen, mutta ei vielä tulehtunut. Kurkkuakin katsasti ja sanoi, että vaikka on punainen, ei vielä turvonnut. Kehotti ottamaan ibuprofeenikuurin: 3 tbl/pv kolmen päivän ajan. Kurkkukipu on tietenkin pysynyt näillä keinoilla poissa, paitsi aamulla oli vielä ja punainen. Kaj kehotti laittamaan pumpulia korvaan, no senkin tein. Katsotaan nyt miten tämä kehittyy, mutta vaikka pää kainalossa, niin matkaan lähden. Oho, tulikohan sanottua liikaa?
No tämä tänään.
| Päivän Sana 8. syyskuuta 2010 |
| Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa." |
| Joh. 6:35 KR33/38 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti