Ihan totta. Sitä ei ole tapahtunut naismuistiin, josko koskaan ilman, että olisin ollut sairas. Aamulla vain päätin, etten tänään nouse ollenkaan sängystä. Enkä syö. No, molemmat päätökset tuli rikotuksi. Mutta makailin todellakin viiteen iltapäivällä. Tummansininen kaihdin alhaalla ja ovi kiinni. Nukuin, luin Raamattua, rukoilin, mietiskelin. Siinä se aika meni.
Eilen sitten sai Ville Valtteri nimen virallisesti. Hän on niin kaunis ja ihana pikku mies. Vaikka taitavat kaikki vauvat olla ihania ja kaikista pienin aina se ihanin.
Kakut ja piirakat kävivät kaupaksi
Saattaapi olla, ettei isoM lähdekään matkalle. Ollaan oltu siin uskossa, että kaikki ok lentämisen suhteen, mutta vajaatoimintahoitaja soitteli viikolla ja sanoi kysyneensä asiaa lääkäriltä, joka oli sanonut, että itse saa päättää lähteekö vai ei. Hoitaja sitten kyllä sanoi, että kannattaa selvittää korvaako matkavakuutus, jos tulee lennolla ongelmia ja joudutaan vaikkapa laskeutumaan ylimääräinen kerta. Hupsista! Niin ja piti testata hengästyykö helposti. No sitähän isoM tekee, ei tarvi kuin kengät laittaa jalkaan, niin on aivan henkitoreissaan.
No, minä heti googlaamaan asiaa ja löysin itseni sydänliiton sivuilta, jossa oli paljon tietoa sydänsairaiden matkustamisesta. Toisella sivustolla taas kerrottiin, että ilman happipitoisuus alenee korkealla ja se saattaa aiheuttaa ongelmia mm. sydämen vajaatoiminnasta kärsiville. On aika todennäköistä, ettei matkavakuutus korvaa sairauden pahenemista, koska ehtoihin kuuluu, että korvataan odottamattomat sairaudet. Huomenna isoM menee kyselemään vakuutusyhtiöltä, mitä tuumaavat asiasta.
On ruvennu tuntumaan koko matka aivan epätodelliselta, kun on ollut niin paljon ongelmia sen kanssa. Saa nähdä päästäänkö sinne ollenkaan. No, minä kyllä lähden, vaikka isoM ei lähtisikään. Ja lääkäri lupasi kirjoittaa todistuksen isoM:lle, mikäli päätös on jättää lähtemättä elikkä saadaan jo maksetut lentomatkarahat takaisin.
Iina juoksi muuten viime yönä 10 km Helsinki Midnight run -juoksussa. Hyvä tyttö! Siitä innostuneena minäkin - noustuani ensin sängystä - laittauduin joggingasuun ja lähdin mittaamaan paljonkohan mahtaa tulla metrejä, kun kiertää tämän Lepikon tontin ympäri. Matkaa kertyy suunnilleen 350 metriä. Sitten ei muuta kuin juoksemaan. Juoksin koko matkan. Hih! Rapakuntoinen kuusnelonen juoksee - tai siis hölkkää - kylmiltään melkein puoli kilometriä. Hyvä minä! Jospa aloittais uuden elämän ja ryhtyis kohentamaan kuntoaan. Tavoitteena saada elopainoa neljä kiloa pienemmäksi.
Ei halveksita pienten alkujen päiviä! Ei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti