Jäsenmääristä vähän

Naamataulu vihreänä kateudesta luin taas kerran kaisajoupinblogia ja totesin hänen "seurakuntansa" tai siis blogin jäsenten määrän vain kasvavan ollen jo ihmeelliset 52. Kun sitä vastoin minulla on kokonaista yksi (1)!!! Siis mitä!? Piti oikein tarkistaa onko mun blogisivulla sitä "liity jäseneksi" -kuvaketta. Ja siellähän se yksikseen töllöttää.

Vain yksikö lukee blogiani? Vai ovatko kaikki salaisia seuraajia? Ja jostain kumman syystä luulen, että tuo yksi kirjautunut jäsenkin on sen tehnyt vahingossa! Nåh, jatkan silti silläkin uhalla, ettei kukaan lukisikaan. No niin, tiedän, tiedän. Onhan niitä lukijoita ainakin neljä. Omat kaksi siskoani, varatytär ja kaisajouppi. Niin ja kyllä se isoM:kin taitaa lukea. Tosin hän jo taitaa ajatuksenikin lukea, joten miksiköhän viitsii kirjoituksianikin tavailla? Hih!

Kun en enää muuta keksinyt, niin laitoinpa tuollaisen keväisen ja aika huonon kuvan itsestäni voikukkaseppeleen kera.

Minustahan sitten kuvat eivät onnistu. Olen luonnossa paaaljon kauniimpi kuin konsanaan noissa valokuvissa, mutta olkoon ja nähkööt kaikki minut juuri sellaisena kuin olen! Ja piste!

No ei ja ei vielä kerran. Katkeruudesta ei ollenkaan ole kyse. Aidosta ihmettelystä vain! 

Mulle on tulossa kaksi tai ainakin yksi rakkaista siskoistani kylään. Tosin ei heitä enää sen enempää olekaan, kun rakas vanhin siskomme siirtyi täältä ajasta ikuisuuteen vuosi sitten. Olen jonain heikkona hetkenä luvannut vattupuskiin siskojani kuskailla ja sitä varten isoM lähti etukäteen tutkailemaan, josko löytyisi vielä parempia paikkoja kuin tuo, josta jo olemme aika paljon noita ihanuuksia poimineet pakkaseemme.

5Moos. 6:4 Kuule Israel! Herra meidän Jumalamme, Herra on yksi

Marja-aika

Taitaa olla aika paljon aikaa edellisestä kirjoituksesta. Hui minua! Ei vain ole huvittanut mitään kirjoitella. Jostain syystä. Tai sitten ilman mitään syytä. Kuka tietää! Nyt kuitenkin istun täällä näpyttelemässä.

Marja-aika on saapunut. Ja meidän Munni on innokas marjastaja - tosin vain tuolin kanssa vattupuskassa.

Niitä olemme poimineet jonkin verran toistakymmentä litraa. En tiedä tarkkaan. Ihan tuosta muutaman kymmenen metrin päästä tien toiselta puolelta.

Mahtoiko olla toissailtana, kun Munni tuli vattukipponsa kanssa kotiin ontuen ja valitti, että jalka meni poikki. Minä jo miettimään, millä konstilla sen sairaalaan kuskaan, kun hän lisäsi: tuolin jalka. Hih! Että sellainen mies.

Mustikoitakin on pakkasessa sangollinen. Tosin toisen poimimia. Itse kyllä siivottiin ja se on kova savotta se. Kerran käytiin tutkailemassa mahtaako tuossa lähimetsässä niitä olla ja saatiin 2,5 litraa. Ai niin, kävinhän minä yksin eräänä iltana ja sain kovan ähinän ja tarpomisen ohessa saman verran. En kuitenkaan jaksanut niitä ruveta siivoamaan ja annoin naapurille, kun hän on invalidi eikä itse pääse metsään. Naapuri ilahtui ikihyviksi! Se oli sen päivän hyvä työ!

Nyt tuolla hellalla porisee mehumaija täynnänsä punaisia viinimarjoja, joita olemme koko aamu- ja alkuiltapäivän poimineet  ystävien luona. Poimimme ensin heille runsaat kaksi sangollista, minkä jälkeen irrotimme marjat tertuista haarukalla!! Joo,joo. Ja se oli tosi hyvä konsti. Ystävä, joka on 82-vuotias neuvoi meitä. Sen jälkeen poimimme itselle kaksi sangollista ja tuolla sitä mehua nyt sitten tippuu. Tullee ehkä kahdeksan litraa. Heillä on useita omenapuita, pari luumupuuta, hirveästi marjapuskia eivätkä itse jaksa enää poimia. Eli sieltä saamme antamamme avun palkaksi näitä ihanuuksia. Karviaisiakin aion poimia ja tehdä mehua Munnille. Itse en mehuista välitä - oikeastaan. Ehkä voin opetella juomaan niitä.

Fanny-koira on ollut meillä hoidossa perjantai-aamusta lähtien. Olen huomannut, että kun käyn illalla siinä yhdeksän ja kymmenen välissä puolen tunnin lenkillä koiruliinin kanssa, olen nukkunut tosi hyvin. Jopa niin hyvin, ettei ole tarvinnut vessassakaan käydä. Eli täytynee ottaa iltalenkki tavaksi senkin jälkeen, kun Fanny palaa Cajsan hoiviin.

Illalla kävin sen kanssa normaalilenkillä ja se päästeli yhden kakan ja yhden pissan. Normaalisti on tullut pari-kolme kakkaa ja saman verran pissoja. Nåh, yöllä puoli kolmen aikaan koira oli mennyt Munnin sängyn viereen inisemään, mutta isäntä ei tajunnut, mikä oli hätänä. Kun meni vessassa käynnin jälkeen keittiöön, tajusi heti. Siellä oli kakkakasa matolla. Onneksi on muovimatot nykyään. Ja toinenkin kakka oli tullut myöhemmin yöllä. Hui! Ei ole Fannyn tapaista. Koira on tosi tottelevainen. Vaikka ovi on auki ulos saakka ja se menee siitä, niin palaa takaisin heti, kun vain sitä kutsuu. Mutta mun perään se on kyllä aivan mahdoton. Mun pitäis aina olla näkyvillä, muuten se alkaa vikistä. Ja kulkee perässä koko ajan. Kun vain nousen ylös ja käyn toisessa huoneessa, se takuuvarmasti on perässä. Ehkä olen sen emo nyt väliaikaisesti.

Kesäleiristäkään en ole kirjoitellut. Oltiin viime viikolla neljä päivää. Mutta nyt tämä saa silti riittää tältä erää. Ei muuta kuin hyviä marjastuskelejä.

Hesekiel 34:27 Ja kedon puut kantavat hedelmänsä, ja maa antaa satonsa, ja he saavat olla turvassa maassansa. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun minä särjen heidän ikeensä puut ja pelastan heidät heidän orjuuttajainsa käsistä.

Pikkumetsä on menetetty :(

Nyt se sitten rävähti. Naapuri oli huomannut asuntolehdestä, että tuohon MUN pikkumetsään tulee kaksi rivitaloa. Ennakkomarkkinointi on jo alkanut. Kyllähän siitä on huhuja ollut, mutta aina ne on kumottu. Nyt se sitten näyttää toteutuvan. Tietenkin jos rakennusliike pysyy pystyssä. Ensi kesänä pitäisi olla muuttokunnossa.

Tarkkaan täytyi kiinteistövälityksen sivuilta tiirailla miten talot asettuvat meidän asuntoon nähden. Onneksi toisen talon pääty tulee meille päin ja tontin loppuosa, joka rajoittuu meidän takapihaan, näyttäisi jäävän metsäksi ja sen viereen tulee leikki- ja oleskelutila. Eli ei sen puoleen näytä kovin pahalta. Ongelmana - siis meidän näkökulmasta - on se, ettemme tiedä, missä on tontin raja. Jos se on siinä ojassa, mitä luulemme, tulee meidän puolelle jäämään pieni pala metsää. Sitä toivon todella.

Jossain tuon oikealla kauempana näkyvän kiven edessä on oja, jonka toivomme olevan tontin raja.

Toisaalta, täytynee nähdä asiassa jotain hyvääkin. Saadaan uusia naapureita. Ja tuo mainitsemani seikka, ettei talon etu- eikä takapihakaan tule meille päin.

Mutta näillä sitä sitten vaan mennään. Eli kohta rupeaa ryskymään, kun puita kaadetaan ja perustuksia kaivetaan.

Matt. 7:24 "Sen tähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi."

Muistoja lastenlapsille

Heti, kun sain ensimmäisen lapsenlapseni, hankin paksun kirjan, jonne ajattelin kirjoitella kaikenlaisia muistoja lapsen elämän vaiheilta hänen aikuisuuttaan silmällä pitäen. Samoin on jokainen lapsenlapseni saanut oman kirjansa. Paljonhan niihin on jo tullut tekstiä.

Samoin ryhdyin keräämään kaikenlaista aineistoa enkelilaatikoihin, joita jokaiselle on löytynyt omansa. Niissä on mm. lapsen syntymäpäivän Pohjalainen-sanomalehti, heidän piirustuksiaan ja muita aarteita, joita ovat minulle antaneet.

Omasta lapsuudesta tuli aamulla mieleen muistikirjat, joita silloin jokaisella - ainakin muistini mukaan - oli. Se oli kirja, jossa oli vain tyhjiä lehtiä ja niille sitten liimattiin kiiltokuva ja pyydettiin ystäviä ynnä muita kirjoittamaan muistolause. Harmi, että omani on matkan varrella hävinnyt. Oli mielenkiintoista lukea varsinkin vanhempien sisarusten tekstejä. Kaksi muistolausetta on erityisesti jäänyt mieleeni. En tiedä miksi. Ehkä siksi, etten alta kymmenvuotisena ymmärtänyt niiden merkitystä ja ne tuntuivat niin hienoilta. Tässä ne ovat:

"Elämä on meri, pursi olet sinä. Purjehdi puhtain purjein elämäsi merellä."
"Hiljaisuus on elämän puhujalava."

Hienoja lausahduksia, tosin en oikein vieläkään ymmärrä tuota jälkimmäistä. Sen kirjoitti kirjaani vanhin veljeni Esa ja tuon ensimmäisen muistaakseni jo edesmennyt vanhin siskoni Kaarina. En varmasti muista olivatko nämä lauseet omassa vai jonkun muun muistikirjassa, mutta usein niitä luin. Eivätkä muuten olisi mieleeni jääneetkään, ellen niitä silloin tällöin olisi tavaillut ja näin oppinut ulkoa.

Toinen kirjallinen muisto tulee mieleeni. Olen aina ollut kova lukemaan - tosin en enää lue niin paljon kuin ennen. Jostain olin saanut käsiini romaanin, jota luin kesällä vintillä. Se oli jonkinasteinen rakkausromaani ja eräs - nykyään varsin lievältä tuntuva - rakkauskohtaus oli niin mielenkiintoinen, että luin sen yhä uudelleen ja uudelleen. Siinä jompikumpi rakastavaisista astui lentokoneesta alas ja tapasi sitten rakkaansa. Se vain niin kummasti kutkutti mieltä.

Nykyään olen huomannut, että luen aivan liian nopeasti antamatta luetun painua ymmärrykseen saakka. On vain niin kiire saada tietää, mitä kaikkea tapahtuu. Se on sääli. Tai sitten ei. Näin voin lukea kirjan yhä uudelleen ja joka kerta aivan kuin uutena.

Tällaisia ajatuksia tänään.

Psalmit 119:105 "Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni."

Helteisiä päiviä

Aloitetaanpas kerrankin kuvalla. Eilen ihanassa lämmössä totesin, että nyt juodaan Munnin kanssa päiväkahvit - joo Heli mä juon nykyään joka päivä maitokahvin - meidän mökillä. Sehän sijaitsee siis meidän porraspäässä olevassa "kolossa". Olipahan mukavaa! Kun oltiin kaksistaan, ei saatu molempia kuvaan enkä viitsi laittaa Munnin kuvaa, kun sillä on niin hirveän muikea ilme naamallaan.

Viime yönä nukuin peräti 11 tuntia. Siis aivan uskomatonta. Mulla on hämärä muistikuva siitä, että näin jotain kummallista painajaista ja huusin kovaa. Heräsin jonkinlaiseen tietoisuuden tilaan, siis huutoni myötä, mutta nukahdin saman tien uudelleen. Aamulla Munni huomautti huutamisestani. Sitä on sattaunut jo pari kertaa tänä kesänä. Mistä lie johtuu! Muistaakseni äidillä oli sama tapa. Siskot korjatkoon, jos muistan väärin.

Niin piti kertomani, että pitkästä yöunesta huolimatta - heräsin vasta kymmeneltä, mikä on erittäin tavatonta - olin aamulla tosi väsynyt. Nyt, kun kello on jo kolme ja olen juonut puolen päivän aikaan maitokahvini, olo on parempi. Että miksikö tuota kahvinjuontiani tässä ilmoittelen? Kun en moneen vuoteen ole voinut juoda sitä kuin silloin tällöin noiden mahavaivojeni vuoksi. Nyt olen päättänyt - siskon kehotuksesta - ottaa Somacia useammin. Sitähän varten se kait on mulle kirjoitettu. Hih! Mutta tavallista kahvia en edes halua juoda, vaan lämmitän maitoa ja lisään siihen saman verran kahvia. Se on kuulkaa hyvää!

Voi, miten elämä on mukavaa. Nautin siitä täysin siemauksin. On lämmin, ihana asuinpaikka ja koti, ihana seurakunta eikä tarvi töihin. Ja silti hommaa on sen verran, ettei tule täihin. Voipi olla, että to ja pe mennään esikoisen lapsia hoitamaan. En vielä tiedä ovatko saaneet asian muuten järjestymään.

Keväällä ajattelin, että kun mansikka-aika tulee, syön niitä niin paljon tuoreena, että napa tutajaa! Nyt taitaa kuitenkin olla edessä vähän toisenlaiset meiningit. Olen nimittäin aloittanut viiden kilon painonpudotusohjelman. On kestänyt 10 päivää ja kiloja on karissut kaksi. Eli aivan mukavasti! Ohjelmana on Dukan-dieetti. Netistähän löytyy siitä paljonkin tietoa, mutta suuri osa on lontoon kielellä. Löysin googlatessani erään nuoren neitosen blogin. Hän on kääntänyt ohjeet suomeksi ja kertoo blogissaan omasta painonpudotuksestaan. Eli, jos kiinnostaa, niin linkki löytyy mun blogista kohdasta, jossa on muiden blogeja. Nimi on Nuori Dukanette.

Mulla on menossa pudotusvaihe (kruisailu), jossa joka toinen päivä on vain proteiinia ja joka toinen tiettyjä vihanneksia ja proteiinia. Olen ajatellut, että huomenna syön mansikkamaitoa, vaikka sitten pudotus hieman hidastuisi. Munni nimittäin toi tänään ensimmäisen litran kotiin. Olivat kyllä vielä sikakalliita.

Palaillaan ja nauttikaa kesästä. Pian tulee syksy ja kylmät tuulet alkavat tuivertaa.

Psalmit 103:2-5 "Kiitä Herraa minun sieluni äläkä unhota, mitä hyvää Hän on sinulle tehnyt, Hän joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi. Hän, joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella, joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan."

Koiranputkipitsiä ja kummityttöä

Minulle on koiranputki aina edustanut kesää. Kun näen niitä isona pitsiverhona, tiedän että on kesä, vaikka sää olisi mitä tahansa. Naapurin takapihalla niitä on, siis saan ihailla tuota herkkää ja kaunista näkyä joka päivä niin kauan kuin kukkivat.

Voiko olla kesäisempää näkyä?

Olen odottanut kovasti juhannusruusupensaan kukintaa. Mikäli rakkaat lukijani eivät muista, niin mainittakoon, että terassin edessä oli iso puska, josta siirsin noin 3/4 toiseen paikkaan. Jätin vain pienen puskan terassin nurkalle. Leikkasin myös pensaan alas. Myös siirretyt ovat lähteneet alkuun ja kasvavat normaalisti. Kovasti on nuppujakin, mutta jokin sitä pensasta vaivaa. Jotkin lehdet - tosin ihan vain muutamat - käpristyvät. Eikä kukintakaan ole niin ihanaa kuin odotin. Tässä näyte

Toki nämä kukat ovat ihan ok, mutta kaikki eivät ole. Osasta on jäänyt toinen puoli avautumatta ja hivenen ruskistunut. Mikä lie tauti? Liisaaaaaaa....

Haettiin eilen Jaana-kummityttö meille muutamaksi päiväksi. Ja sitten onkin saatu pelata korttia ihan urakalla. SkipBota ja Unoa. Tuosta ensin mainitusta tykkään tosi paljon, mutta eihän sitä koko ajan jaksa pelata. Paitsi Jaana. :)

Saan mahdollisuuden ommella Nellylle mökin kesähuoneeseen ikkunaverhot. On aika haastava tehtävä, kun ikkunat ovat kolmion muotoiset. Verhotkin tulevat samanmuotoisiksi ja ne kiinnitetään koukkuihin joka nurkasta. Meneillään on kankaan valinta. Niitähän mulla on komero pullollaan. Siis kaikennäköisiä verhoja ja niihin soveltuvia kankaita. Laitoin miniälle kuvan ja varmaankin illalla saan vastauksen, kun Nelly on tehnyt valintansa.

Sain jonkinlaisen kohtauksen aamulla. Ryhdyin siis siivoamaan keittiötä höyrypesurilla. Aika likaiseksi tuli mikromoppi laatoista, hanasta, hellasta ja pöytäpinnoista. Myös kaappien ovet saivat hienoisen käsittelyn. Tai siis pienoisen. En jaksanut olla niin hirveän perusteellinen. Vessan pölyt ja muut saivat myös kyytiä. No menee taas hetki ennen kuin tarvii uusia homma.

Äidillä oli tapansa sanoa, että laiska töitänsä lukevi. Hänellä oli tosi monia nasevia sanontoja. Olen viime aikoina muistellut usein äitiä ja ikävöinyt häntä. Koen, etten ollenkaan osannut ottaa häntä huomioon viimeisinä vuosina niin kuin olisi tyttären pitänyt. Vaikka meitä tyttäriä olikin silloin vielä neljä. Enää on kolme jäljellä. Monta kertaa jouduin pyytämään äidiltä anteeksi käytöstäni. Ja aina hän antoi. Mitä äiti ei tekisi lastensa takia?

Sitä niin helposti ajattelee, että nyt tekisin toisin. Mutta totuus lienee, että samaan ansaan sitä lankeaisi aina vain uudelleen. Toisaalta voi ajatella, että yhteys äitiin on niin läheinen, että voi päästää negatiivisiakin tunteita pihalle pelkäämättä, että hän hylkää. Olen viime aikoina huomannut itsessäni hylkäämisen pelkoa. Varmaankin johtuu jätetyksi tulemisesta. Vaikka siitä on jo niin kauan - 22,5 vuotta - ja aika sekä tunteiden käsittely on parantanut haavat, niin silti on jotain jäänyt jäljelle. On aika hassua, että tiedostan sen vasta nyt. Typykän kanssa olen siitä puhunut. Mutta tiedostamalla ja asiaa käsittelemällä, voi vapautua. Näin olen kokenut niin monen monta kertaa. Rankinta onkin omien kipukohtien tunnistaminen ja hyväksyminen. Mutta se on mielestäni edellytys sille, että voi parantua ja oppia uusia ajattelutapoja. Voin kyllä rehellisesti sanoa, että en olisi selvinnyt näin hyvin kaikesta siitä, mitä avioero tullessaan toi, ellen olisi voinut turvautua Jumalaan.

Vasta viime vuosina olen nähnyt eron vaikutuksen myös lapsiini. Siinä omien kipujen keskellä ei ollut voimavaroja eikä ymmärrystä ottaa heitä huomioon niin kuin tänään ajattelen, että olisi pitänyt. Mutta on tärkeää osata antaa myös itselleen anteeksi. Sitä on kuitenkin toiminut niin hyvin kuin siinä tilanteessa ja niillä voimavaroilla sekä ymmärryksellä on kyennyt. Olen tosi iloinen siitä, että minulla on niin hienot lapset. Ja miniät. Ja maailman ihanimmat lastenlapset. Se on ääretön voimavara ja kiitoksen aihe. Joka päivä.

2.Pietari 3:8 "Mutta tämä yksi älköön olko teiltä rakkaani salassa, että yksi päivä on Herran edessä  niin kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niin kuin yksi päivä."

Sekalaista

On tainnut olla melko pitkä tauko kirjoittamisessa. Viime viikon oli kuopus meitä ilahduttamassa läsnäolollaan enkä silloin halunnut käyttää aikaa kirjoittamiseen. Sen jälkeen taas ei ole juuri mitään kummallista tapahtunut. Siis mitä olisinkaan kirjoitellut?

Kukkien aika on nyt, siispä tässä pari kuvaa

Rodot ovat kasvaneet hieman ja kukkivat nyt täysillä. Aivan ihastuttavaa.

Tämän verenpisaran sain naiselta, jolta hain humalan taimia. Hän antoi sen purkkeineen kaikkineen ihan noin vain. Ei tosin tuota puusaavia, vaan altakastelevan sisäpurkin. Tämä pisara kuulemma on ihan juoppo. Ja siltä se vaikuttaakin.

Ostin vielä yhden amppelikukan tuohon keittiön ikkunan eteen ihailtavaksi. Pikkupetunia lienee. Ja mullahan tämä väri on vakio. Hih!

Olen onnistunut tekemään itselleni juutuupiin oman soittolistan, mutta oli pantava se pois, kun en muuten voi keskittyä tähän kirjoittamiseen. Mukava, että siihen saa valita haluamiaan lauluja - tietenkin, jos ne löytyvät tuupista - tosin äänentoisto tässä läppärissä nyt on mitä on.

Aamupalan jälkeen käytiin vanhusystävien luona pesemässä ikkunoita. Vaikka teimme työtä kaksi ja puoli tuntia, pestyiksi tuli vain keittiön kaksi ikkunaa, eteisen ja työhuoneen ikkunat. Oli kyllä tosi hankalat kolmannet ikkunat sisäpuolella. Tai niiden kiinnitys. Molemmat saimme haavan sormeemme. Talossa on vielä noin sata ikkunaa. Siis jos vähän liioitellaan. Ei tosin kovin paljon tarvi liioitella, on niitä kaksi kerroksisessa isossa talossa tosi paljon. Viime kesänä pestiin ikkunat vain ulkopuolelta, nyt joka puolelta. Pariskunta asuu kaksistaan tätä isoa taloa. Mies on 84 ja vaimo 81 eikä maanviljelyksen jatkajaa näy eikä kuulu. Mies edelleen yrittää viljellä, ei tosin yksin siihen pysty. Munni ei ole tänä keväänä voinut häntä auttaa, kun vointi ei ole ollut tarpeeksi hyvä. Onneksi naapuri on auttanut. Mitenkähän käy elonkorjuun aikana? Vähän jo hirvittää, kun muistelen viime syksyä. Kaikenlaista vastoinkäymistä vanhojen ja huonojen kuivaamo- ym. tilojen ja koneitten kanssa. Yritin jo ehdotella, että eikö olisi viisaampaa muuttaa palvelutaloon, kun eivät kuitenkaan pysty ja jaksa isoa taloa ympäristöineen hoitaa. Taisi olla turhaa!

Tässähän ne tärkeimmät tulivat. Ei muuta kuin lukemisiin!

1.Moos. 8:22 Herra sanoi sydämessään: "Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö."