Kaisa-mami

En varmaankaan tee kovin paljon vääryyttä, vaikka laitan rakkaan, edesmenneen vanhimman siskoni, meidän kaikkien ikioman Kaisa-mamin kuvan tänne nettiin. Kuva otettiin hänen 70-vuotisjuhlissaan, jotka me sisarukset hänelle järjestimme. Eikös hän olekin kaunis? Helinä-sisko värkkäsi tuon synttärihatun.

Kaisan oikea nimi oli Kaarina Tellervo. Hän oli meidän seitsenlukuisen sisarusparvemme esikoinen. Kaikkien lemmikki. Kaikkien rakastama. Varsinkin sisarusten lapset rakastivat Kaisa-mamia. Ja hän vastasi rakkauteen. Varmaankin meillä jokaisella on tai oli jotain, jonka Kaisa-mami oli ommellut tai tehnyt. Tuosta nimestä tuli mieleen eräs tarina, jota muistan lapsena kerrotun. Seuraavan lapsen nimi on Esa Kullervo. Kun Kaarina oli mennyt tätinsä luona käymään Esan kanssa, niin oli kysytty nimiä, oli Kaarina sanonut: "Kaarina Kullervo ja Esa Tellervo."

Hän oli niin taitava käsistään. Ompeli ihan mitä kukin vain hoksasi pyytää. Tulee tässä mieleen jotain; tanssipukuja paljetteineen, lohikäärmepuku, pikkumiehen liivipuku ja monta, monta muuta hienoa asiaa. Kun minä olin nuori, Kaisa ompeli mulle monta ihanaa leninkiä. Kunpa olisin ymmärtänyt säästää niistä edes jonkun. Mielessäni ne ovat kuitenkin. Esimerkiksi sini-hopeaisesta brokardista tehty leninki, jossa oli tulppaanialaosa, valkoisesta kapeapliseeratusta kankaasta tehty (siitä on kyllä kuva jäljellä), kaakaon ruskeasta veloursametista tehty, se oli hihaton ja hihanreikiä ympäröi beiget hanhenuntuvat, jotka oli otettu lakista. Hänellä oli niin paljon mielikuvitusta ja taitoa!!!

Kaisa oli minulle kuin toinen äiti. Oman äitini kertoman mukaan, minä olen nukkunut Kaisan vieressä puolivuotiaasta viisivuotiaaksi asti. En tiedä miksi, mutta niin vain oli.

Joskus jälkeenpäin olen miettinyt, että ei me sisarukset varmaankaan osattu kuitenkaan antaa Kaisa-mamille sitä arvoa, joka hänelle olisi kuulunut. Ehkä hyväksikäytettiinkiin hänen hyväluontoisuuttaan.

Hänen loppuvuosiaan sävyttivät hyvin monet vakavat sairaudet. Ei hän kuitenkaan koskaan valittanut. Siitä olen kiitollinen, että kävimme hänen luonaan useaan kertaan viimeisinä vuosina.

Kiitos Kaisa-mami rakkaudestasi! R.I.P

1.Johanneksen kirje 4:10 "Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti  Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi."

Ajatuksia ja tunteita

Aloitetaan nyt vaikka tuollaisella vähän suttuisella kuvalla. Taitaa olla viime talven ensimmäinen lumisade kuvattuna takapihallamme.

Niin niistä ajatuksista. Olen ajatellut! Ai, että osaanko ajatellakin? Yritystä ainakin on kovasti. :)

Semmosta pienessä päässäni oon tuumannut, että varmaan meillä jokaisella on joku ihminen, josta ei hirveästi tykätä. Sanotaan, että kemiat ei kohtaa - tai sovi yhteen. Sitten voidaan sanoa, etten pysty edes olemaan samassa tilassa kuin tuo kyseinen ihminen, kun alan voida ihan huonosti. Olen ymmärtänyt, että tunteemme sikiävät ajatuksistamme. Eli eivät ne epämiellyttävät tunteeni johdukaan tuosta ihmisestä, vaan minusta itsestäni. Siis siitä, miten ajattelen. Ja kun tarpeeksi ajattelemme, se vaikuttaa tunteisiimme.

Summa summarum. Jos ajattelemme myönteisesti tai vaikkapa neutraalisti jostain kaverista - vaikka hänessä olisikin piirteitä, joita en millään voi hyväksyä - niin tunteeni myötäilevät ajatuksiani. Näin pääsen eroon ikävästä tunteestani häntä kohtaan. Eli voin ihan itse vaikuttaa siihen, miten tunnen. 

Tämä oli eilisen päivän oivallukseni.

Eihän tämä toki oma oivallukseni ollut. Ehkä se nyt vain kolahti todella tietoisuuteeni. Ehkäpä sen kirjan, josta jossain aikaisemmassa blogikirjoituksessani kerroin - laitoinpa otteenkin kirjasta - opit alkavat pikkuhiljaa tuottaa tulosta. "Olet oman pääsi ainut ajattelija!" Ei kukaan toinen voi mun päällä ajatella ja näin vaikuttaa mun tunteisiini sillä. Minä itse päätän, miten mihinkin asiaan suhtaudun. Jos mua esimerkiksi loukataan, voin itse päättää loukkaannunko vai en. Se on ihan omassa vallassani. Kuten myös anteeksianto.

Luulenpa, että meillä jokaisella on taipumusta syytellä muita monista ikävistä tunteistamme: loukkaantumisesta, kateudesta, tuskasta jne. Kuitenkin meillä jokaisella on oma vastuumme siitä, mitä ajattelemme mistäkin. En nyt todellakaan sano, etteikö ikäviä tunteita olisi muistakin syistä johtuen ja aivan oikeutetustikin. Mutta paljon voimme tehdä muuttamalla ajatusmaailmaamme. Sitä taidetaan sanoa kasvamiseksi. Ainakin silloin, kun se menee hyvään suuntaan.

Eipä muuta tällä kertaa.

Markus 11:25 "Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne."

Eihän näin VOI käydä!!

Lupasin leipoa tämänpäiväisiin pojanpojan 6-vuotisjuhliin voisilmäpullia. Mulla on oikein hyvä resepti - oman kanelipullareseptini lisäksi. Vielä aamulla - vaikka onhan nytkin aamu, kello on vasta 9 - en tiennyt teenkö litrasta vai puolesta. Päätin sitten kuitenkin tehdä vain puolesta litrasta ja toisesta puolesta myöhemmin. Jäihän sitä punaista maitoa puoli litraa.

Eipä mitään, työ alkakoon! Kaikki hyvin siihen asti, kunnes olin lisännyt kaikki jauhot! Mutta voi hyvänen aika sentään! Miksi taikina on aivan liian paksua? Noh, kyllä se siitä ohenee sopivaksi, kun lisään voin. Pakko oli pyytää kotimiestä pitelemään konetta paikoillaan, kun se ei meinannut pöydällä pysyä.

Sitten iski todellisuus!!!!!!!! Olin laittanut kaikkia muita aineita puolen litran taikinan mukaan, mutta ne jauhot!!! Mittasin ne kaksinkertaisina! EI VOI OLLA TOTTA! Ei muuta kuin maitoa lisää. Ja miksi sinne piti laittaa se koko puoli litraa, nyt taikina on liian löysää??? Siis lisää jauhoja ja muita ainesosia, että tulis edes kelvollista taikinaa. Eihän tässä näin pitänyt käydä. Minä, joka olen AINA tehnyt hyvää pullaa, vaikka en niin muusta leipomisesta piittaakaan.

Siinä se nyt sitten on kuitenkin nousemassa. Saas nähdä, mitä siitäkin tulee. Ja syntymäpäiväpullat vielä!! Ei näin voi käydä. Tämä on niin epistä!

Psalmit 30:11-13 "Kuule, Herra ja armahda minua, Herra ole minun auttajani.
Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi, Sinä riisuit minun surupukuni ja vyötit minut riemulla, että minun sieluni veisaisi Sinulle kiitosta, eikä vaikenisi. Herra, minun Jumalani, Sinua minä ylistän iankaikkisesti."

Timjami, tuo hieno yrtti

Oon tykästyny sitten viimeisen päälle timjamiin. Kahtena kesänä olen sitä viljellyt itse siemenestä tuolla takapihan pienellä kasvimaalla

Kotimies teki ekana kesänä täällä asuessamme tuon kauluksen mun kasvimaalle. Tässä on näkyvissä vasta alkua. Ruohosipuli tosin rehottaa. Mulla on tapana laittaa kasvimaan ympärille sipulit, näin eivät puput tuu mun apajille. Se kyllä tepsii, tässä kulkee pupuja päivittäin - ja etenkin öisin - mutta eivät syö mun salaatteja tai muitakaan yrttejä.

Niin siitä timjamin viljelystä. Tässä siemenet ovat tuon pikkuisen puuliuskan takana, eli vajaa puoli riviä. Vielä ei ole siemenet itäneet, mutta hyvä sato tuli. Koko kesän siitä niitä napsin ruokiin. Ja aivan lokakuulle saakka sai tuoretta yrttiä, vaikka olin jo kerran leikannut kaikki alas ja kuivattanut. Ensi kesänä leikkailenkin aina silloin tällöin kaikki alas ja kuivatan. Koska ne kasvavat aina uudelleen juuresta, saan paljon isomman sadon.

Niin siitä tykästymisestä. Tykkään tosi paljon timjamin tuoksusta ja mausta. Se sopii tosi hyvin possun lihaan ja esimerkiksi uunijuureksiin kuin myös kasviskeittoihin. Eikä salaattiakaan sovi unohtaa. Sitä sopii siis käyttää melkein mihin vaan. Siis jos tykkää mausta. Ja minä tykkään. Kotimieheltä ei kysytä. Ainahan tuo kehuu mun keitoksiani. Mutta hänhän on niin hyvä ruokittava, että kaikki kelpaa. Olen kyllä 23 vuoden aikana kerran laittanut ruokaa, josta hän ei tykännyt. En tosin muista mitä se oli.

Tuo yläkuvassa oleva timjami on ihan ite kaupasta ostettu. :) Viimeiset itse kasvatetut ja kuivatut laitoin tänään sienikeittoon.

Sienikeitosta tuli muuten mieleen seuraavaa. En koskaan aikaisemmin ole kuivattanut kangasrouskuja, mutta viime syksynä tein sen. Nyt, vaikka liotan niitä, ne eivät pehmene kunnolla. Tänäänkin liotin ehkä kolmisen tuntia. Toki ne hieman pehmenevät, mutta jäävät edelleen vähän koviksi. Mistähän se johtuu? Pitäisikö niitä liottaa vielä kauemmin? Osaako joku sanoa? Päädyin kuivatukseen, sillä pakastin oli jo täynnä marjoja ja muita sieniä. Ite tykkään, että pakastus on paras tapa säilöä sienet. Toki olen kokeillut rouskuista myös suolausta, mutta siinä on aina vaarana se homehtuminen, eikä mulla ole viileää paikkaa, jossa niitä säilyttää. On vain ulkovarasto, jossa pakkanen paukkuu talvella.

Tämä kuva on toissasyksyltä eikä korissa ole rouskuja, vaan suppilovahveroita ja muutama kantarelli, joka mielestäni on aivan ylimainostettu sieni. Mutta jokainen pitäköön oman mielipiteensä, niin minäkin teen.

Että tämmöstä tänään.

1.Moos. 1:29 "Ja Jumala sanoi "Katso, minä annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä: olkoot ne teille ravinnoksi."

Intopiukeena - lisäystä edelliseen tekstiin ja sodan jälkeisiä muistelmia

Täällä tosiaankin ihan intopeukeena (mun mielestä ihana sana) ihmettelen tätä oloa. Se väsymys on ihan totta tipotiessään - toivottavasti pysyykin. Johtunee sitten magnesiumtablettien lopettamisesta tai jostain muusta syystä, ei väliä. Tämä olotila on pääasia. Tuntuu, että olen entinen itseni.

Kävin tänään viemässä fb-kirpparilla myymäni vaatteen K-kaupan aulaan, jonne oli sovittu treffit ostajan kanssa. Tulin hieman aikaisemmin kuin oli sovittu ja jäin tavoistani poiketen juttelemaan erään miehen kanssa. Juttu lähti tosin hänestä. Hän katseli peliautomatteja ja totesi, ettei näy pelaajia. Siitä jatkettiin ja kiinnostuin ihan toden teolla, kun mies alkoi kertoa sota-ajan jälkeisiä tapahtumia. Hän kertoi leikkineensä sotavankien kanssa. Kysyin, että oliko heitä heillä, mutta naapurissa kuulemma. Vangit olivat 19-20 ikäisiä nuoria miehiä. Yhdellä oli kotona vaimo ja kaksi lasta. Junalla heidät vietiin takaisin kotiin - toivottavasti. Mies kertoi erään henkilön ostaneen vangeille Ruotsista tummansiniset puvut. Ostaja oli evästänyt vankeja kertomaan, että olivat varastaneet puvut. Silti takit heiltä oli kuulemma viety.

Mies kertoi myös miten hänen isänsä ja muita miehiä oli auttanut KGB:n takaa-ajamia miehiä hiihtämään Ruotsiin Torniosta. Olivat siteitä laitelleet suksiin. Jotkut miehet olivat myös menneet moottoriveneellä Vaasasta Uumajaan. Sanoin, että näitä tarinoita pitäisi kirjoittaa muistiin. Olisi ollut mielenkiintoista jatkaa keskustelua pitempäänkin. Kun olin jo ovella, palasin takaisin ja kysyin miehen nimeä. Vastaisuuden varalle, mutta en tiedä oikein miksi.

Tässä muutama kuva edellisen asuinpaikkamme rannalta ensi jään aikana. Kuvat ovat marraskuulta 2010.

 Minkälaisia taideteoksia meidän Herramme tekeekään

Siellä oikeassa reunassa on entinen kotimme

Kol.1:16-17 "Sillä Hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu Hänen kauttansa ja Häneen, ja Hän on ennen kaikkia, ja Hänessä pysyy kaikki voimassa."

Sekalaista

Tämäntalvinen ovikranssini. Nyt on pallot poistettu, kun joulukin siivottiin pois.

Se tunne, kun menet illalla puoli kahdeksalta sänkyyn (sain päivällä rauhoittavaa suoneen, kun tehtiin mahatähystys) ja heräät 40 minuutin päästä ja luulet, että on aamu. :)

Olen monta vuotta syönyt magnesiumia (Emgesan) jalkojen suonenvetoon ja mielestäni se on auttanutkin - ainakin ajoittain. Runsas viikko sitten tuli mieleeni eräs asia. Olen reilusti yli vuoden ollut tosi väsynyt - siis epänormaalin väsynyt - jopa niin, että keväällä mulle diagnosoitiin masennus. Lääkettä siihen en tosin halunnut. (En ole lääkkeitä vastaan, en vain tuntenut sitä tarvitsevani.) Niin se asia, joka tuli mieleeni oli - magnesiumin yliannostus.

Kun hain astmalääkettäni apteekista tenttasin farmaseuttia voiko liika magnesium auheuttaa myrkytystä tai voiko siitä saada yliannostusta. Olin tietenkin jo googlannut asiaa ja saanut sellaista tietoa, että liika magnesium aiheuttaa ainakin ripulia. Nyt en enää löytänyt sitä sivustoa, vaan sellaista tutkimustietoa, että liian vähäinen mg voi aheuttaa ripulia yms. jopa vakavia oireita.

No, joka tapauksessa päätin lopettaa kyseisen aineen nauttimisen. Ja kas kummaa, siitä lähtien väsymykseni on ollut kuin poispyyhkäisty. En nyt kuitenkaan uskalla ruveta väittämään, että se olisi juuri magnesiumin poisjättämisestä johtunut. Mutta hieno juttu kuitenkin.

Ulko-oveltamme otettu kuva

1.Moos. 8:22 "Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö."

Aikainen aamu

Heräsin aamulla ja kurkkasin yöpöydällä majailevaa kelloa. Näytti selvästi 15 yli seitsemän. Eli aika nousta, kun olokin tuntui melkoisen pirteältä. Ensin tietenkin vessaan, sit pesasin naamani ja voitelin sen yhdellä ylimmistä ystävistäni - HTH:lla. Jos joutuisi autiolle saarelle ja saisi ottaa mukaan vain muutamia asioita, olisi tämä voide varmasti yksi. Se on vuosikymmenien aikainen ystäväni. No niin, sen jälkeen tekojäsenvarastolle. Päätin jättää kuulolaitteen asentamatta paikoilleen, mutta silmälasit oli pakko ottaa. Kurkkasin kuulokojeen vieressä lekottelevaa rannekelloa. MITÄ!! Ei oo totta! Pakko kävellä vielä tarkistamaan asia keittiön seinäkellosta. KELLO OLI 04:20! Voihan rähmänkäki. Siemaisin haponestäjän ja istuksin hetkisen miettien, miten tästä nyt selvitään. Päätökseksi tuli mennä uudelleen sänkyyn. Siinä sitten makoilin ja mietin syntyjä syviä. Eli avioliittoasioita. En  oman liittoni kannalta, vaan muiden. Tunnin verran jaksoin loikoilla, kunnes nousin ja kirjoitin ylös ajatelmani. Jääköön nyt kuitenkin julkaisematta, vaikka tosi hienoja ajatuksia ne ovatkin. :) Samalla nautin naapurilta lainatu kirkasvalolampun valosta.

Sitten söin runsaan aamiaisen, puin päälleni ja tein puolen tunnin sauvakävelylenkin aivan ihanassa, raikkaassa aamuilmassa. Oli hienoa katsella tummalla taivaalla loistavia tähtösiä. Palatessani oli kotimieskin jo päässyt sängystä ylös.

Marumummeli oli kuvannut blogiinsa ihania pikkuisia piparitaloja. Minä kun en koskaan sellaista ole tehnyt - auttanut tosin tytärtä tekemään - niin ajattelin laittaa tähän miniäni piparitalon. Hän tekee joka joulu mitä hienompia luomuksia.

Jonain jouluna hän oli tehnyt myös tikapuut, joilla keikkui pikkuinen tonttu.

Matteus 21:9 "Ja kansanjoukot, jotka kulkivat hänen (Jeesuksen) edellään ja jotka seurasivat, huusivat sanoen: "Hoosianna Daavidin pojalle! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen, Hoosianna korkeuksissa!"