Jumalan ihmeitä luonnossa ja luonnon kautta

Tänään on ollut ihmeellinen päivä. Aamupäivästä lähtien olen istunut ulkona riipputuolissa lukien erään helluntaiherätyksen saarnaajan Jaakko Romun ja hänen vaimonsa elämäntarinaa. Ihan hengästyttää pelkkä lukeminen, niin koko maailmaa koskevaa lähtemistä ja palaamista täynnä heidän elämänsä on ollut.

Mutta ei se ollut asia, josta mieleni on kirjoittaa. Kellon on nyt 21:12 ja olen illan lukenut sisällä terassin oven ollessa auki. Äsken kävin ulkona jälleen kerran ihmettelemässä ja ihailemassa tuota Jumalan ihmeellistä luontoa. Itsekseni äänen jutellen kyselin, miten kaikki voi olla niin kaunista, niin rauhallista, niin koskettavaa. On ihmeellistä vain katsella talven jälkeen herännyttä, uutta luovaa luontoa. Aina välillä olen lukemisen lopettanut ja kuunnellut ympäristön ääniä. Olen kokenut saaneeni valtavaa sielun ravintoa täällä. Sitä on niin vaikea selittää. On vain ihmeellinen levon ja rauhan tila. Tunne, että kaikki on niin oikein. Juuri täällä, juuri nyt on oltava. Vaikka välillä on ruumiillista väsymystä, ei se poista tätä syvää sisäistä rauhaa, jota olen täällä saanut tuntea. On kuin olisi jonkin mahtavassa sylissä koko ajan.

 Kuvat ovat terassin ovelta vasemmalta oikealle. En tiedä välittyykö niistä muille se, mitä ne minulle kertovat. Jonkun mielestä näkymä voi olla rujo ja hoitamaton, mutta minulle se on sielun hiljaista ravintoa juuri tuollaisena.

Jesaja 55:10-12 "Sillä niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa, vaan kostuttavat maan, tekevät sen hedelmälliseksi ja versovaksi, niin että se antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin käy myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se palaa luokseni tyhjin toimin, vaan toteuttaa sen, mitä minä haluan, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin. 
Iloiten te lähdette, ja rauhassa teitä saatetaan. Vuoret ja kukkulat puhkeavat edessänne riemuhuutoon, ja kaikki kedon puut paukuttavat käsiään."

Lintuenergiaa vai mitä se oli?

Olin tuossa äsken puolen tunnin ajan katselemassa aika mielenkiintoista näytelmää. Meillähän on kolme linnunpönttöä tuolla takapihalla. On näyttänyt siltä, että yhteen olisi tullut asukkaita, mutta olemme ihmetelleet, miten uros käy niin harvoin pöntöllä ja ajatelleet, että hautova naaras kuolee kyllä tuolla menolla nälkään.

Istuskelin tuossa nojatuolissa olkkarissa, kun yksi kirjosieppo-uros alkoi lennellä edestakaisin kaikkien kolmen pöntön välillä pysähtyen jokaiseen vuorollaan. Kahteen uloimpaan se meni välillä sisällekin ja niiden väliä lensi eniten, mutta kävi kurkkimassa myös keskimmäisellä pöntöllä. Ihmettelin asiaa ja menin ikkunaan katselemaan. Ajattelin jo, että sillä on naaras kummassakin pöntössä ja vielä kolmatta havittelee, kun siihen yhtäkkiä pölähti toinen koiras.

Siinä rupesivat kilpaa lentelemään pönttöjen ympärillä ja välillä sekä ympäröivissäkin puissa ja jopa terassilla kävivät. Välillä toinen pujahti pönttöön sisälle ja näytti siltä, että se teki sen aina silloin, kun toinen koiras lähestyi sitä. Yhtäkkiä siihen lensi kolmaskin lintu, joka oli naaras. Sitten vasta alkoikin mielenkiintoinen osio. Koiraat ajoivat toisiaan takaa ja aina, kun toinen lähestyi naarasta, toinen hyppäsi väliin. Parissa vaiheessa kaikki kolme pyörivät  yhtenä mylläkkänä maassa ja pöly vain lensi. Muutaman kerran koiraat olivat toistensa kimpussa maassa höyhenet pöllyten. Jossain vaiheessa siinä kävi lentelemässä myös kolmas koiras. Mahtaako naaraista olla pulaa, mietin itsekseni.

Taitaa olla niin, että koiras valmistelee pesän ja kutsuu sitten sinne naaraan, jonka luottamuksen on voittanut. Olen lukenut, että juuri kirjosieppokoirailla on tapana saada yksi naaras pesimään ja sitten lähteä toisen naaraan luo. Syöttäneeköhan sitten niitä molempia hautomisen ajan, en tiedä.

Tätä ympäriinsä lentelyä ja tappelua kesi noin puoli tuntia, kunnes kaikki lensivät muualle. Mietin, että eiköhän niiden jo pitäisi olla hautomassa, mutta nämä täällä lentelevät naaraat eivät ilmeisesti osaa päättää kenet monista koiraistaan valitsisi poikasilleen isäksi. En tiedä, mutta mielenkiintoista oli!

Psalmit 84:4 "Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee: sinun alttarisi Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani."

Kesäkukkia

Kun kerran on näin ihanan lämmintä ollut jo pitkään ja kun Liisa-siskokin on kesäkukkia jo ulos laittanut, niin uskaltauduin minäkin kukkien hankintaan. Viime kesänä löysin pienen kesäkukkia myyvän kasvihuoneen Laihian Rudolta. Voi ihme, kun sinne sisään astuin, meni pasmat aivan sekaisin. Aivan valtavan ihania, kauniita, runsaita, monipuolisia - minkä adjektiivin vielä keksisin - kukkia kaksi kasvihuonetta täynnä.

Kuljeskelin pari-kolme kertaa moletta kasvihuoneet läpi ihastuksesta huokaillen ja samalla ihmetellen, minkä niistä omalle pihalleni haluaisin ihailtavaksi. Lopulta tein päätökset ja seuraavassa saatte ihailla valintojani

Tämä on lumihiutale, näitä ostin kaksi. 

En tiennyt, että niitä on muitakin kuin valkoisia. Lepikossa sellainen kesti melkein lumen tuloon saakka. Ihastuin tähän aivan valtavasti.

Tämä on enkelinsilmä ja saanut seurakseen muratin.

Enkelinsilmässä on samantaipaiset lehdet kuin pelargonissa. Muratin ostin jo talvella S-Marketista.

Daalia on aina ollut suosikkini. Vierellä olevan kukan nimeä en muista.

Daaliassa on paljon nuppuja, joten siitä tulee vielä hieno ja puutarhuri sanoi noista pikkuvalkokukkaisista tulevan kaunis seppele daalialle.

Ja sitten viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä

Nemesia

En ollut kuullutkaan tämän nimisestä kukasta. Nyt se kaunistaa etupihaa makkarin ikkunan edessä. On erikoisen värinen. Tämän bongasin heti sisään astuessani.

Voipi olla, että vielä näitä tulee lisää, kunhan hinnat alenevat. Täällä ei ollut mitään halpaa, mutta kukat ovat tosi upeita.

p.s. edelliseen kirjoitukseeni viitaten saan kertoa, että tutkailin radion cd-soitinta ja painelin edestakaisin ja kuinka ollakana yhtäkkiä se toimi niin kuin pitääkin. Siispä ruuvailin kaikki ruuvit paikoilleen (tosin on myönnettävä, että ekaksi laitoin sivuille väärän väriset ruuvit). Siispä kuuntelen radiota. IsoM ei muuten edes ole huomannut sitä hyttysverkkoa enkä minä puhunut mitään. Hän lähti heti aamiaisen jälkeen erään tutun luo äestämään ja kun haen hänet, saamme kuulemma istua perunanistutuskoneeseen pudottelemaan perunoita vakoon. Hih!

Markus 4:8 (kylväjävertauksesta) "Ja osa putosi hyvään maahan; ja se nousi oraalle, kasvoi ja antoi sadon ja kantoi kolmeenkymmeneen ja kuuteenkymmeneen ja sataan jyvään asti."

Mitä tapahtuikaan, kun isoM oli poissa kotoa?

Hohhoijaa, sain just laitetuksi terassin oveen uuden magneetilla kiinni menevän hyttysverkon. Mahtaa isoM ihmetellä, kun tulee kotiin.

Ja ihmettelee vielä enemmän, kun näkee, että radio on ruuvattu auki. Kyllä, kaikki parikymmentä ruuvia ovat tallella. Ai, että miksikö? No, kun cd-soittimeen jäi sisälle yksi levy eikä se soinut eikä luukku mennyt enää kiinni. Siitäpä näppäränä tyttönä arvelin yhden levyn jääneen sisälle. Se on nimittäin kolmen levyn soitin.Niin, että olihan mun pakko se avata. Ja sieltä se kadonnut levykin löytyi. On vielä lainalevy.

En voi millään laittaa kansia ja seiniä kiinni, kun en kerran saanut sitä toimimaan. Tuon kannen alla on se soitin ja siitä näkee, ettei levy mene oikealle kohdalle soittimeen eikä luukku mene kiinni. Ja jos nyt laitan sen kiinni, niin sen verran siippaani tunnen, että hän avaa sen heti, kun ei usko sanaani. Siispä säästän häneltä sen vaivan.

Se taas on ihan auki oleva asia, miten soitin saadaan toimimaan.

Perjantaina

Istuskelen tässä kopperomökissäni

Herätys oli jo ennen puoli seitsemää, kun Munni lähti valtuuston kanssa laivaseminaariin ihan ulkomaille asti. Onneksi tulee illalla kotiin, tosin aika myöhään. Kun palasin häntä viemästä kylille, menin takaisin sänkyyn, mutta eihän se uni enää silmään tullut. Niinpä ryhdyin siivoamaan. Matot pihalle ja silleen. Nyt on koti puhdas taas - tai no vessan lavuaari ja pytty ovat vielä pesemättä. Hih.

Kun työ oli tehty, ajattelin ansaitsevani maitokahvin. Sitä täällä istuskelin juomassa ja raahasin läppärin mukaan. Onneksi on tuo langaton, niin kone toimii tässä lähistöllä ulkonakin. Mun maha on ollut aika hyvässä kunnossa ja niin ollen olen voinut silloin tällöin palkita itseäni maitokahvilla. Tosin on sitä mahahaponestäjää otettava aina silloin tällöin, mutta so what. Hyvä, että on apu!

Tuolla takapihalla olis paljon lämpimämpää, mutta siellä on niin kirkas aurinko, ettei näyttö oikein pelitä siellä. Tai pelittäähän se, mutta näkyvyys on huono. Tässä nyt mietin, mitähän kummaa koko päivän tekisin. Ihan yksin. Ainakin syön maksaa, kun se ei käy Munnille, niin nyt on hyvä sitä laittaa.

Jos uskaltais, vois laittaa jo kesäkukat, mutta en kuitenkaan vielä arvaa sitä tehdä. Jos vielä kuitenkin tulee liian kylmää. Ehkä kesäkuun eka viikolla.

Eipä tässä muuta kuin hyvää vointia vaan kaikille!

1.Joh.3:2 "Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme Hänen kaltaisekseen, kun Hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä Hänet sellaisena kuin hän on."

Kesä toi mustikkapensaat

Ihanaa - kesä - ihanaa!! Ei voi lakata ihastelemasta tätä rakkaan kotimaamme ilmastoa. Vielä kuukausi sitten oli lunta takapihalla isot kinokset ja nyt jo maasta työntyy kaikennäköistä ja kokoista vihreää lehteä. Ei todellakaan osaisi arvostaa tätä ihanaa kesää ilman noita muita vuodenaikoja.

Ollaan tuon Munnin kanssa jo niin vanhoja, ettei mustikanpoiminta tahdo jaksaa kiinnostaa ja siksipä innostuin hankkimaan kaksi pensasta. Tuolla ne ovat takapihalla odotelleet jo muutaman päivän istuttajaa. Joinain päivinä olen koputellut naapurilta lainatulla rautakangella maata etsien sopivaa istutuspaikkaa. Mutta, mutta, joka kohdassa on kalahtanut kivi vastaan. Niin ja on ollut niin kiireistäkin tämä eläkeläiselämä, ettei ole  ollut tarpeeksi rakoa, jolloin olisi oikein tosi mielellä etsistekelemään istutuspaikkaa.

Tänä aamuna sitten rysähti. Jo yhdeksältä olin ulkona työkalujen kanssa. Siis rautakangen, lapion ja kirveen. Että miksikö kirves? Tietenkin siksi, että täällä on niin mahdottoman paljon noita kantoja ja olin päättänyt yhden sellaisen saada irti maasta. Yritimme sitä yhdessä jo, kun routa vielä runteli maata, mutta se jäi yritykseksi.

Mutta asiaan. Alkoi ensimmäisen kuopan kaivaminen. Se lähti hyvin käyntiin, mutta jo kohta kanki taas kalahti silleen, että kivihän se siellä. Ja tuntui olevan aika isokin. Minä sitä siinä kangella ja lapiolla yritin saada hievahtamaan edes vähän ja onnistuihan se - siis pieni hievahtaminen. Munni oli vielä sisällä enkä häntä olisi uskaltanut kangen varteen päästääkään, on vointi ollut sellainen näillä kuumilla keleillä. Kun hän vihdoin ehti ulos saakka, sai ottaa lapion ja tukea kiveä, kun sitä hivuttelin ylöspäin. Ja tulihan se sieltä. Jess. Sitten vielä toinen kuoppa, vähän multaa, jota Munni haki viime kesänä tuodusta kasan jäännöksestä ja pensaat maahan. Hih!

Tässä ne sitten ovat kumpikin kuopassaan.

Nyt sisko-Liisa tietenkin sanoo, että ne on liian syvällä. Kerran toista jo nostettiinkin, mutta siinäpähän nyt vaan ovat. Jäi muuten mainitsematta, että sitä kiveä yksin väännellessäni rukoilin, että kivi tulisi kunnialla ylös. Ja koko urakan jälkeen kävin siunaamassa vielä pensaitten alutkin hyvään kasvuun ja marjomiseen. Tosin tuohon jälkimmäiseen mennee vielä joitain aikoja. Kyllä, kyllä Liisa, käytin rodomultaa.

Kun pensaat oli istutettu, oli sen vihoviimeisen kannon vuoro. Se ei ollut vielä maatunut lainkaan, siispä tarvittiin kirvestä katkomaan juuret. Mutta niin se vaan sieltä nousi sekin ja ihan ilman miehistä apua. Mä oon kuulemma kova jätkä. En tietenkään niin kova kuin sisko-Liisa, mutta sinne päin. :)

Ja sitten suihkuun! Kyllä teki hyvää! Kaiken tämän rehkimisen jälkeen maistui maitokahvi ulkona tosi hyvältä.

Alkuviikosta hain fb-kirpparin kautta löytämältäni kiltiltä rouvalta - hih - humalan juuria ja hyvin ovat lähteneet kasvuun nekin. Ne kasvavat sen aikaisemmin esittelemäni etupihan lokeromökin aidan toisella puolella ja sieltä odotan niiden kasvavan seinämän yli mökkilöisen puolelle. Alku ainakin näyttää hyvältä. Niin piti vielä sanomani, että samalta henkilöltä sain tuon verenpisaran purkkeineen kaikkineen. Siinä se ihanasti kukkii. Muita kesäkukkia - paitsi tietenkin aikaiset orvokit - en ole vielä laitellutkaan. Ensi viikoksi olen sen homman suunnitellut. Tarkoituksena on ajella Rudolla olevaan pieneen kasvihuoneeseen, jossa kasvatetaan tosi hienoja amppeleita. Viime kesän mahtavat petuniat olivat sieltä.

No eiköhän tämä riitä tällä erää. Hyvää kesän alkua vain kaikille lukijoille ja niillekin, jotka eivät lue.

1.Kor.3:6-7 "Minä istutin, Apollos (tällä kertaa Munni) kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa."

p.s. Ollaan mielenkiinnolla seurattu kolmen pesäpöntön kohtaloa tuolla takapihalla. Vain yksi näyttää saavan asukkaita. Illalla oli mielenkiintoinen ottelu toisella uusimmista pöntöistä. Kirjosieppouros meni aukolle, tutkiskeli ja katseli ja meni lopulta sisään. Hetken kuluttua tuli toinen uros istumaan aukon eteen. Istuskeli siinä tovin ja lopulta kurkkasi puoliksi sisään ja jäi siihen. Minä jo luulin, että se jäi mahasta kiinni, mutta sitten se luiskahti yhtäkkiä sisään. Kohtapian reiästä singahti ulos lintukerä ja putosi maahan ja siinä alkoi siipien huiskinta. Me jo luulimme, että lintu vaurioitti siipensä ja taistelee siellä maassa yrittäen lentoon. Mutta kyseessä olikin kahden uroksen ottelu, joka pian loppui, kun molemmat säntäsivät lentoon. Tällä välin oli pöntön läheiselle oksalle tullut istumaan naaras, josta ilmeisesti taistoa käytiin. Olipa mielenkiintoinen näytelmä.

Äitienpäivä Helsingissä

Kerran näinkin päin. Päätettiin siskon kanssa lähteä kuopustemme luo Helsinkiin äitienpäiväksi. Tarkoitus ei oikeastaan ollut mennä juuri äitienpäivksi, se nyt vain kävi niin. Ehkäpä siitä syystä, että tyttärillemme tämä viikonloppu sopi parhaiten.

Reissu oli tosi onnistunut. Käveltiin ainakin 20 kilometriä, siispä jalkani olivat aika kipeät. Lauantaina tutkailtiin typykän kanssa kaupungin puistoja ja vanhoja, hienoja taloja. Molempien suhteen jouduin myöntämään, että kauniimpaa on kuin olin uskonut. Puistojen nurmet olivat täynnä keltamoita - siis aivan keltaisena. Toisaalla taas pieniä sinisiä kukkia, joiden nimeä en tiedä. Löysin netistä tällaisen kuvan, jossa niitä on. Tuota lehmää tosin ei siellä näkynyt. :)

Illalla syötiin Aito-nimisessä ravintelissa tällaisella porukalla

Alkumaistiaisiksi tuotiin tilaamatta lusikat

Mitä sisälsivät? Sitä en muista, varmaan poroa ainakin.

Iinan kanssa söimme savustettua lohta, korianterimuusia ja parsaa. Niin ja alkuruokana oli parsaa hollandaise-kastikkeen kera.

Ruoka oli tosi hyvää ja sitä oli riittävästi, vaikka annos näyttää tuolla ylempänä aika pieneltä.

Sunnuntaina kävelimme jälleen keskustaan ja sieltä Lintsin luo aamubrunssille. Kun oli levätty hieman syönnin jälkeen lähdettiin - jälleen kävellen - uimastadionille uimaan. Mulla oli molemmilla matkoilla iso ja painava kassi selässä ja olin aivan poikki, kun vihdoin kiertoteiden kautta pääsimme perille. Olihan iso uimala. Sisätilat hieman isommat kuin Laihian uimahallissa, sauna tosin ei ollut juurikaan isompi, kumma kyllä.

Itse allas oli ulkona ja siinä oli ainakin kymmenen rataa ja pituutta 50 metriä. En kuitenkaan jaksanut uida kuin 200 metriä, olin niin loppu kaikesta kävelemisestä ja kassin raahaamisesta. Lopun ajan kassia omiensa lisäksi kantoikin kuopukseni.

Söimme jälleen ja menimme elokuviin katsomaan Les Miserables http://www.finnkino.fi/Event/299451/. Ensi hetkillä kauhistuin - tämähän on oopperaa - en jaksa. Mutta sain erehtyä onnellisesti. Elokuva oli tosi hieno, mahtava, upea ja niin tunnetta täynnä. Roolisuoritukset olivat aivan loistavia. En ihmettele, että filmi on valittu vuoden 2012 elokuvaksi. Mulla tulee filmiä katsellessani tosi harvoin itku, mutta tässä tuli. Niin ja kun katselen uudelleen Candlefordin postineitiä tv:stä, siinäkin usein ikkasen vähän. Hih.

Maanantaina kävelin jälleen keskustaan, jossa tapasimme siskon kanssa. Juna toi meidät kotiin illaksi.

Tosi hieno äitienpäiväviikonloppu!

Psalmit 127:3 "Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti."