Jumalan ihmeitä luonnossa ja luonnon kautta

Tänään on ollut ihmeellinen päivä. Aamupäivästä lähtien olen istunut ulkona riipputuolissa lukien erään helluntaiherätyksen saarnaajan Jaakko Romun ja hänen vaimonsa elämäntarinaa. Ihan hengästyttää pelkkä lukeminen, niin koko maailmaa koskevaa lähtemistä ja palaamista täynnä heidän elämänsä on ollut.

Mutta ei se ollut asia, josta mieleni on kirjoittaa. Kellon on nyt 21:12 ja olen illan lukenut sisällä terassin oven ollessa auki. Äsken kävin ulkona jälleen kerran ihmettelemässä ja ihailemassa tuota Jumalan ihmeellistä luontoa. Itsekseni äänen jutellen kyselin, miten kaikki voi olla niin kaunista, niin rauhallista, niin koskettavaa. On ihmeellistä vain katsella talven jälkeen herännyttä, uutta luovaa luontoa. Aina välillä olen lukemisen lopettanut ja kuunnellut ympäristön ääniä. Olen kokenut saaneeni valtavaa sielun ravintoa täällä. Sitä on niin vaikea selittää. On vain ihmeellinen levon ja rauhan tila. Tunne, että kaikki on niin oikein. Juuri täällä, juuri nyt on oltava. Vaikka välillä on ruumiillista väsymystä, ei se poista tätä syvää sisäistä rauhaa, jota olen täällä saanut tuntea. On kuin olisi jonkin mahtavassa sylissä koko ajan.

 Kuvat ovat terassin ovelta vasemmalta oikealle. En tiedä välittyykö niistä muille se, mitä ne minulle kertovat. Jonkun mielestä näkymä voi olla rujo ja hoitamaton, mutta minulle se on sielun hiljaista ravintoa juuri tuollaisena.

Jesaja 55:10-12 "Sillä niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa, vaan kostuttavat maan, tekevät sen hedelmälliseksi ja versovaksi, niin että se antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin käy myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se palaa luokseni tyhjin toimin, vaan toteuttaa sen, mitä minä haluan, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin. 
Iloiten te lähdette, ja rauhassa teitä saatetaan. Vuoret ja kukkulat puhkeavat edessänne riemuhuutoon, ja kaikki kedon puut paukuttavat käsiään."