Äitienpäivä Helsingissä

Kerran näinkin päin. Päätettiin siskon kanssa lähteä kuopustemme luo Helsinkiin äitienpäiväksi. Tarkoitus ei oikeastaan ollut mennä juuri äitienpäivksi, se nyt vain kävi niin. Ehkäpä siitä syystä, että tyttärillemme tämä viikonloppu sopi parhaiten.

Reissu oli tosi onnistunut. Käveltiin ainakin 20 kilometriä, siispä jalkani olivat aika kipeät. Lauantaina tutkailtiin typykän kanssa kaupungin puistoja ja vanhoja, hienoja taloja. Molempien suhteen jouduin myöntämään, että kauniimpaa on kuin olin uskonut. Puistojen nurmet olivat täynnä keltamoita - siis aivan keltaisena. Toisaalla taas pieniä sinisiä kukkia, joiden nimeä en tiedä. Löysin netistä tällaisen kuvan, jossa niitä on. Tuota lehmää tosin ei siellä näkynyt. :)

Illalla syötiin Aito-nimisessä ravintelissa tällaisella porukalla

Alkumaistiaisiksi tuotiin tilaamatta lusikat

Mitä sisälsivät? Sitä en muista, varmaan poroa ainakin.

Iinan kanssa söimme savustettua lohta, korianterimuusia ja parsaa. Niin ja alkuruokana oli parsaa hollandaise-kastikkeen kera.

Ruoka oli tosi hyvää ja sitä oli riittävästi, vaikka annos näyttää tuolla ylempänä aika pieneltä.

Sunnuntaina kävelimme jälleen keskustaan ja sieltä Lintsin luo aamubrunssille. Kun oli levätty hieman syönnin jälkeen lähdettiin - jälleen kävellen - uimastadionille uimaan. Mulla oli molemmilla matkoilla iso ja painava kassi selässä ja olin aivan poikki, kun vihdoin kiertoteiden kautta pääsimme perille. Olihan iso uimala. Sisätilat hieman isommat kuin Laihian uimahallissa, sauna tosin ei ollut juurikaan isompi, kumma kyllä.

Itse allas oli ulkona ja siinä oli ainakin kymmenen rataa ja pituutta 50 metriä. En kuitenkaan jaksanut uida kuin 200 metriä, olin niin loppu kaikesta kävelemisestä ja kassin raahaamisesta. Lopun ajan kassia omiensa lisäksi kantoikin kuopukseni.

Söimme jälleen ja menimme elokuviin katsomaan Les Miserables http://www.finnkino.fi/Event/299451/. Ensi hetkillä kauhistuin - tämähän on oopperaa - en jaksa. Mutta sain erehtyä onnellisesti. Elokuva oli tosi hieno, mahtava, upea ja niin tunnetta täynnä. Roolisuoritukset olivat aivan loistavia. En ihmettele, että filmi on valittu vuoden 2012 elokuvaksi. Mulla tulee filmiä katsellessani tosi harvoin itku, mutta tässä tuli. Niin ja kun katselen uudelleen Candlefordin postineitiä tv:stä, siinäkin usein ikkasen vähän. Hih.

Maanantaina kävelin jälleen keskustaan, jossa tapasimme siskon kanssa. Juna toi meidät kotiin illaksi.

Tosi hieno äitienpäiväviikonloppu!

Psalmit 127:3 "Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti."