Petollinen kirjosieppo

Kuten kuvasta näkyy, meillä on kolme linnunpönttöä. Joka kesä on ainakin yhdessä pesinyt kirjosieppo. Tänä keväänäkin näytti hyvältä. Yksi kirjosieppouros varjeli reviiriään kaikilta ulkopuolisilta kuten kait edellisessä kirjoituksessa kerroin. Lopulta tuli naaraskin ja siinä yhdessä lenneltiin ja jopa katsottiin tuota oikeanpuolista pönttöä ja kerran ainakin näin naaraan vievän sinne pesänrakennusainetta. Ja aikaisemmin uros kävi jokaisessa pöntössä tutkailemassa monta kertaa. Kuitenkin nyt näyttää siltä, ettei yhteenkään pönttöön ole tulossa pesää. Tylsä sieppouros, ajoi pois tintitkin, jotka yrittivät tukailla pönttöjä.

Tässä on kirjosieppouros. Kuva lainattu  netistä.

Ja tässä siepponaaras. Tämäkin kuva lainattu netistä.

Nyt sitten ei saada seurata pesimistä. Ellei nyt sitten vielä joku lintu tule pesimään, kun sieppouros on väistynyt suojelemasta pönttöjä. Toivossa on hyvä elää!

Psalmit 84:4 "Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee: sinun alttarisi Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani."

Luontoa ihmettelemässä

Tämä luonnon läheisyydessä asuminen on tosi mielenkiintoista. Kaikenlaisia metsän eläimiä näkee joka päivä. Jänis - luultavasti metsäjänis ja iso sellainen - juoksentelee tuossa pihassa ja lähitiellä harva se päivä. Lintujen ja oravien elämää on tosi kiva seurata.

Meillä on kolme pesäpönttöä ihan tuossa takapihalla. Yleensä niissä jossakin on kirjosieppo pesinyt. Nyt on seurattu viikon verran sieppouroksen lentelyä. Välillä käväisee jossain pöntössä, välillä istuskelee meidän olkkarin ikkunan takana, kuten tässä kuvassa

Useimmiten se istuu ihan tuossa vieressa olevan ikkunan takana, mutta siitä kohtaa en ole monista yrityksistä huolimatta onnistunut saamaan kuvaa. 

Uroksia näyttäisi olevan kaksi. Kerran yritti palokärki koputella kahta pöntön puuta, mutta sieppo ajoi sen kovilla ja monilla syöksyillä pois. Samoin kävi oravan, kun se erehtyi yhdelle pöntölle menemään. Tämä sieppouros valvoo kolmen pöntön reviiriään tarkasti. Naaraista on ollut eiliseen saakka pulaa. Nyt niitä tai ainakin yksi lentelee myös. Yhtäaikaa en niitä vielä ole nähnyt. Viime keväänä oli kova taisto naaraista. Välillä höyhenet lentelivät sekä ilmassa että maassa, kun naaraista taisteltiin. Saa nähdä, miten tänä keväänä käy. Koskaan ei vielä kaikki pöntöt ole asukkaita saaneet. Eikä pesän rakentaminen ala ennen kuin eri sukupuolet ovat löytäneet toisensa. Uros saattaa tehdä pesän useammankin naaraan kanssa. Viime kesänä oli kaksi pesää, mutta toisesta ei tullut poikasia. Eikö ruoka riittänyt vai mitä, en tiedä. Mutta kohtapian alkaa taisto ja sitten pesän rakentaminen, joka on mielenkiintoista puuhaa, kun molemmat - naaras ja uros - lentelevät edestakaisin hakemassa rakennusaineita ja niitä sitten pönttöön kuskaavat. Sitten tulee haudonta-aika ja lopulta poikasten ruokkiminen. Niiden pesästä lähtöä ei vielä ole satuttu näkemään, oviaukosta kurkistelua kylläkin.

Mutta oravista mun piti kirjoitteleman. Eli tuossa takapihan metsässä näyttää asustelevan kaksi oravaa. Kun laitettiin terassia kuntoon, kaadoin talvilintujen ruokinnasta ylijääneet jyvät kahdelle kivelle lintuja varten. Nåh, oravatkin ovat ne löytäneet. Toinen orava on harmaa, toinen ihanan ruskea. Taitaa tuo ruskea olla kesäväri. Tässä ne mutustelevat jyviä.

Kun olisi ollut parempi kamera, niin olis saanut monta hienoa kuvaa. Tämä saa nyt kelvata.

Psalmit 36:7 "Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiosi niin kuin syvyys, ihmistä ja eläintä sinä autat Herra."

Kylmä kahvi - jokohan se löytyi mullekin kahvi?

Eilisessä Pohjalainen-lehdessä oli juttua kylmästä kahvista ja kerrottiin sen tekotapa. Mulla kun tunnetusti - ainakin lähipiirissä - on ollut tuon kahvinjuonnin kanssa ongelmia jo nuoresta lähtien, niin heti soi kellot - jospa tuossa olis jotain mulle. Niinpä sitten piti kokeilla ja tässä tulos. Tänä aamuna eka kerran maistoin - hyvää oli. Nyt on toinen annos menossa. Vielä ei ole tullut ongelmia sisuskalujen kanssa.

Eli näin se tehdään. Ostetaan tummapaahtoista suodatinjauhettua kahvia - se muutenkin sisältää vähemmän mahaa ärsyttäviä happoja kuin vaaleapaahtoinen. Laitetaan kahvia 120 g astiaan ja päälle litra kylmää vettä ja sekoitetaan. Sitten jääkaappiin ja annetaan olla siellä vähintään 8 tuntia, mieluiten yli yön. Sen jälkeen seos suodatetaan ja näin saadaan tiivistekahvia, joka kannattaa säilyttää vaikkapa pullossa jääkaapissa.

Juomaan laitetaan  yksi osa tiivistekahvia ja kaksi osaa maitoa, kookosmaitoa tai kivennäisvettä. Makeutukseksi laitoin vähän juoksevaa hunajaa, vaikka en normaalisti kahvissa ole makeutusta käyttänyt kuten en teessäkään. Kahvijuoma maistuu hyvälle.

Vielä jännittää, mitä maha juomasta tykkää! Olen muuten ollut koko viikon ilman Somacia, tänä aamuna otin varmuuden vuoksi, kun päätin juoda tuota mustaa juomaa.

Johanneksen evankeliumi 10:9 "Minä (Jeesus) olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen."

Ruusuille sokeria

Sain nuo punaiset ruusut kotimieheltä ehkä noin viikko sitten. Pari päivää sitten ne alkoivat kallistella päätään ja niinpä ostin kauppareissulla uusia valkoisia ajatellen heittää punaiset jo pois. Mutta ihme oli yöllä tapahtunut! Laitoin illalla veteen lusikallisen sokeria ja kas - jokainen nuupahtanut ruusu oli nostanut päänsä ja oli aivan terhakkana. Eivät halunneet tulla poisheitetyiksi.

Kun sitten kauppakassistani tavaroita nostelin, huomasin niissä jotain tahmeaa. Ihmettelin, mistä se nyt on valunut, kun mikään ei näyttänyt olevan rikki. Lopulta huomasin, että valkoisissa ruusuissa oli ravinnepussi, jossa nestemäistä ravinnetta. Ja tuo pussi oli mennyt rikki. Eli se ravinnekin lienee jotain makeaa, koska oli niin tahmeaa. Saas nähdä, miten nämä nyt elelevät.

Matteus 6:27-30 "Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kynäränkään vertaa? Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat: eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä (Jeesus) sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?"

Kaunotar ja kulkuri

Koissut tuli taas meille hoitoon. Tänä aamuna - sattuneesta syystä - annoin niille uudet nimet. Kaunotar ja Kulkuri. Vaikka nimet menevätkin sukupuolen mukaan hieman väärin. Mutta tuo poikakoira on niin turkasen kaunis - ollakseen koira. Kissathan on aina kauniita. Tyttökoira Fanny taas sai nimen Kulkuri siksi, että sen takkuinen kiharakarva on leikattu ja se on aivan kulkurin näköinen.

Kaunotar on aikamoinen hössöttäjä. Se ei ole hetkeäkään rauhassa, hyörii ja pyörii koko ajan ja huohottaa samalla. Ja koko ajan mun perässä. Kulkurikin oli ennen, mutta siitä on tullut aikuinen.

Yritän laittaa tähän videonkin. Se näkyy puhelimessa ihan hienosti oikein päin, mutta kun siirsin sen koneelle, se näkyykin  poikittaisasennossa.Tässä siitä kuitenkin näkyy vain pieni osa ja oikein päin. Kummallista!

Mun huki on ulkoiluttaa koirat ensimmäiseksi aamulla. Heräsin neljältä tänä aamuna ja kävin helpotuksen huoneessa. Siellä se Kulkuri makasi eteisen vaatetelineen kenkäosassa. Kun uni ei meinannut tulla, rupesin miettimään, miksi se nykyään nukkuu siellä koko päivän ja näkyy nukkuvan koko yönkin.

Vain ruoka- ja ulkoiluaikaan se on pirteä ja mukana. Niinpä päätin, että se on varmasti kuollut. Mietin jo, miten ilmoitan asiasta miniälle. Kulkuri on pojantyttären koira ja häneltä on jo yksi koira jäänyt auton alle ja ihan hirvitti, miten tyttö sen ottaa. Pakko oli viideltä nousta ylös kattomaan elääkö se edes vielä. Hiivin viereen ja kosketin turkkia odottaen sen olevan jo ihan kylmä. Mutta koirapa liikahtikin. Huhuhh, se elää sittenkin. Ja Kaunotar hyöri vieressä.

Seitsemältä nousin ylös - onneksi sain siinä välissä nukutuksi hieman. Kaunottaren hyöriminen oli ottaa lujasti hermoon ja kaiken kukkura oli se, että se pussasi mua suulle. Yök! Vieläkin se tuntuu. Lopulta saatiin Kulkurille puku päälle. Niin ja yöllä mietin sitäkin, miten saisin Kulkurille hieman lämmikettä sinne ohuen puvun alle. Aamulla sitten kaappeja tutkaillessani hoksasin ohuen ja melko pienen mikrokuitupyyheliinan ja kiersin sen Kulkurin vartalon ympärille puvun alle. Nyt sillä ei ainakaan pitäisi tulla kylmä. Hihnan saaminen Kaunottarelle vaatisi oman kertomuksen. Hiki meinas tulla ja mietin lähdenkö ollenkaan niiden kanssa. Lopulta sekin onnistui. Jossain välissä piti itsekin laittaa jotain lämmintä yöpuvun päälle. Ja niin päästiin matkaan.

Tehtiinkin erilainen kierros kuin tavallisesti. Kaunotar kiskoi koko ajan, mutta enhän minä vanhoilla jaloillani enää niin lujaa pääse. Ja sitten näkyi toisesta suunnasta tulevan KOIRA! Voi kauhistus, mitä nyt tapahtuu. Yritettiin mennä lujaa edellä ennen kuin he ennättävät saada meidät kiinni. Ylitettiin tiekin vähän liian aikaisin. Kaunotar keksi juostessaan päästää paksut keskelle tietä. En ymmärrä, miten se senkin teki.

Kotipihassa päätin, että nyt on pakko jättää Kaunotar ulos vielä hetkeksi. Kulkuri tuli tyynesti sisään, mutta Kaunottarelle laitoin Kulkurinkin hihnan ja hain vielä narua lisää, että sain hieman enemmän liikkkumisvapautta koiralle. Välillä kävin ikkunasta kurkkimassa, miten koira viihtyy. Sieltä se katseli mua, että ota nyt sisälle. Annoin olla vielä jonkin aikaa, mutta kun se lopuksi vain makasi jäisellä hiekalla, hellyin hakemaan sen sisälle. Ja kas, se ei hyöri enää yhtään, vaan on ihan iisisti. Taisi opetus mennä perille.

Onhan se kaunis

Psalmit 36:7 "Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, Sinun tuomiosi niin kuin suuri syvyys, ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra."

Kaurapuuroa

Ei olisi lapsena uskonut, että vielä joskus syön kaurapuuroa. Olin alle kouluikäinen, kun isä päätti, että tyttöhän syö kaurapuuronsa. Olin tuolin edessä polvillani, puurolautanen tuolilla. Ja yökäten oli pakko syödä kaikki. Isä vaati. Sen jälkeen pelkkä kaurapuuron haju teki mulle etovan olon.

Kunnes aikuisena päätin kokeilla, voiko sitä oikeasti syödä. No niinhän siinä kävi, että jo kymmenisen vuotta pääasiallinen aamiaiseni on ollut kaurapuuro. Viime aikoina olen alkanut tuunata sitä eri tavoin. Yllä on Alku Sadonkorjuupuuroon lisätty omenahilloa, jota tein syksyllä - ilman sokeria. Ihanuuden nautin soijamaidon kera.

Yleensä käytän luomuhiutaleita ja nykyään soijamaitoa maidon sijasta. Joskus teen tuorepuuroa, jossa on kaurahiutaleita, auringonkukan siemeniä. seesamin siemeniä, marjoja, rouhittuja pellavansiemeniä, soijamaitoa ja lopuksi vielä chiasiemeniä tekemässä kaikesta paksua. Joskus lisään marjojen sijasta pieniksi paloiteltua banaania ja avokadoa.

Keitettyyn puuroon voi keittämisen aikana lisätä esimerkiksi paloiteltuja pehmeitä viikunoita tai taateleita. Eniten olen kuitenkin syönyt puuron marjojen kera, mutta on mukavaa saada vaihtelua. Niin ja melkein unohdin banaanin. Se sopii tosi hyvin puuron kanssa. Samoin puolukkahillo -itsetehty petolahtelaisen reseptin mukaan, jossa vain puolet soseutetuista marjoista kiehautetaan, lisätään sokeri ja loput soseutetut marjat. Hillo on aivan tuoreen makuista loppuun saakka.

1.Moos 1:29 "Ja Jumala sanoi: "Katso minä annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi."

Läheltä piti

Että miksikö tällainen mitäänsanomaton kuva? Juuri tämä kohta on seuraavaksi kertomani tapahtuman keskiössä.

Poikien kanssa leikkipuistoon menossa

Esikoisen keskimmäiset eli pojat, Kalle ja Ville olivat meillä yökylässä. Päätimme lähteä nukutun yön jälkeen pulkkamäkeen uudelle, hienolle leikkikentälle, jossa oli myös nuotiopaikka. Ajateltiin nimittäin grillata makkaraa samalla. Keli oli lämmin ja luistava. Ei satanut ja lämpötila plussan puolella. 

Oli vaikea saada nuotiota syttymään. Vaikka miten yritin, ei onnistanut. Munni lähti sitten autolla hakemaan kirvestä, että saa puita pienemmiksi. Hän ottikin naapurilta neljä kuivaa puuta ja niistä veistettyjen pienempien kalikoiden avulla nuotio jo kohta roihusi hienosti. Saatiin makkarat paistetuiksi ja syödyiksi - hyvää olivat!

Pojat laskettelivat pulkillaan - tai oikeammin sininen pulkka on meidän ja punainen lainattiin naapurin pihalta - ja heillä oli hauskaa. Menin sitten minäkin sinne mäen päälle auttelemaan poikia asettumaan pulkkiinsa. Laitoin ensin Villen, 4,5 vee matkaan ja heti perään Kallen, kohta 7 vee. Hyvin luisti, mutta sitten ei enää mennytkään niin hyvin. Villen pulkka teki jostain syystä - ehkä lumiraiteesta johtuen - kurvauksen oikealle ja - voi kauhistus. Suoraan edessä olevaan aika syvään ojaan, jossa oli vettä. Kalle osasi ohjata jaloilla pulkkaa ja ohjasi Villen perään. Minä kauhuissani juoksemaan alas mäkeä ja ojan reunalle. Kun pääsin sinne saakka, pojat olivat jo nousseet vedestä ja seisoivat ojan toisella puolella. Ville itki ja oli säikähtänyt kovasti. Pulkat olivat vielä ojassa. Vettä oli sen verran, ettei minulla ollut mitään mahdollisuutta päästä yli. Kehotin poikia nousemaan ojan penkaa ylös ja näytin kiertotien ja lähdin itse juoksemaan sitä kautta poikien luo. Kahlasin syvässä lumessa ja kohdattiin poikien kanssa puolivälissä. Kalle oli ehtinyt vetää pulkat pois ojasta. Ville oli aivan märkä ja itki kauhuissaan. Rauhoitin heitä ja sanoin, että lähdetään heti kotiin ja riisutaan märät vaatteet.

Tällainen onneton oja. Vettä ehkä mua puolisääreen.

No tästä tapahtumasta selvittiin onneksi säikähdyksellä, mutta kyllä pahemman draaman aineksetkin olivat koossa. Munni on jo viime talvena ihmetellyt sitä, ettei ojaa ole mitenkään suojattu, ettei näin pääsisi käymään. Toinen hänen suosikkikohteensa on mäen alle laitettu lyhtypylväs, jota tosin on yritetty suojata matalalla maavallilla.

Alhaalta päin otettu kuva

Tässä ylhäältä mäen päältä otetussa kuvassa näkyy paremmin pylvään tosi huono sijoitus. Mäestä nimittäin voi laskea myös tuonne vasemmalle päin.

Heti kotiin tultuamme minä riisuin pojat pesuhuoneessa ja vaihdettiin kuivat päälle. Hanskoista sai vääntää veden. Ei muuta kuin kaikki märät vaatteet saunaan ja sauna lämpimäksi, että saatiin vaatteet kuiviksi samana päivänä.

Munni sen sijaan tarttui heti puhelimeen ja soitti paikallislehteen tapahtuneesta. He tuntevat jo meidät ja pyysivät meitä kirjoitustaitoisina :) kirjoittamaan jutun itse. Niinpä teinkin sen heti. Munni päätti käydä myös kunnassa puhumassa asiasta.

Käytiin myöhemmin poikien kanssa saunassa ja yllätyksenä mamma ja pappa tulivat samaan aikaan hakemaan heitä kotiin ihanan, pienen PimPomin (Wilman) kanssa. Cajsa-esikoinen oli kaverin luona eikä ollut mukana.

1.Mooseksen kirja 48:16 "...enkeli, joka on minut pelastanut kaikesta pahasta, siunatkoon näitä nuorukaisia...."