No niin, tyttäreni tulevien appivanhempien tapaaminen sujui hyvin. Ihastuin varsinkin tulevaan anoppiin. Ruoka oli hyvää ja ilta onnistunut.
Keskiviikkona suuntasimme eräiden asioiden hoitamisten jälkeen auton nokan kohti Inkoota yhteisen ystävämme luo.
Joko saa alkaa
Oli muuten tosi hyvät pitsat paikallisesta kuppilasta ostettuina. Oikeastaan voisi sanoa harvinaisen hyvää. Katsottiin elokuva Kultalampi. Ipana nukkui koko filmin ajan, joten ei liene ollut kovin hyvin selvillä sen sisällöstä. Voin muuten suositella filimä. Katsoin sen vuosia sitten, kun se oli aivan uusi, mutta en silloin vielä ymmärtänyt sen sanomaa. Siinä on syvä sanoma erilaisista ihmisistä, mutta ilman minkäänlaista psykologisointia. Katsoja saa itse tehdä johtopäätöksensä. Tosin loppu on lyhennetty ja kaunistettu, mutta on kyllä katsomisen arvoinen elokuva.
Illalla saunottiin ja mentiin aikaisin nukkumaan - ainakin minä. Nukuin muuten yllättävän hyvin vieraassa paikassa. Tuntui, ettei se nyt niin vieras ollutkaan. Oli kaiken kaikkiaan mukava vierailu ja ipana viestitti, että saan tulla uudelleenkin. Eli en mokannut ainakaan kovin pahasti 
Torstaiaamuna oli hieman sananvaihtoa siitä, miten aikaisin lähdetään matkaan. Minä haluan olla ajoissa joka paikassa, missä vain mahdollista, joten oltiin Hesan asemalla 40 minuuttia ennen junan lähtöä. Ipana ehti hoitaa yhden asian sillä aikaa, kun minut laitettiin istumaan aseman lipunmyynnin puupenkille odottamaan ipanan takaisintuloa. Vävykokelas lähti siitä töihinsä.
Minut saatettiin junaan ajoissa ja matka alkoi kohti Tamperetta, jossa vietin päivän Elina-ystävän kanssa tutustuen minulle vieraaseen kaupunkiin ja muuten turisten.
Jostain kumman syystä ahisti tulla Vaasaan. Sitä ei ole milloinkaan - siis ei milloinkaan - ennen tapahtunut. En ainakaan muista. Tosin muistiini ei ole kovin paljon syytä nykyään enää luottaa. Vasta hetki sitten rukouksen jälkeen ahistus helpotti.
Tänään pitää hakea ipanan entisestä asunnosta neljä tuolia ja etsiä niille jokin säilytyspaikka siihen saakka, kunnes löytyy oikea käyttöpaikka. Pari tuoleista on isoäitini ja -isäni luona olleita. Jos muistat, niin putsasin ne maalista ja laitoin kuvankin blogiin joskus toista vuotta sitten. Ne ei yksinkertaisesti sovi tänne meille, joten olisi hyvä saada ne hoitoon jonnekin. Pitänee kysyä miniöiltä mahtaisko heille sopia.
Eipä tässä muuta tällä erää. Ihmetellään elämää edelleenkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti