Kävin välipojan luona lapsia tapaamassa. Olivat mamman kanssa leikkipuistossa, kun saavuin ja lähdin sinne minäkin. Siellä lapset kuljeskelivat ympäröivässä metsikössä. Hannes aikoi levittää kaikki kuivuneet oksakasat keppeinä ympäristöön.
Sillä aikaa, kun Hannes nukkui päikkäreitä me Nellyn kanssa leikittiin Barbeilla, joita oli noin 10 tai vähän yli. Kerroin, ettei mulla lapsena ollut mitään leluja, mutta tehtiin kävyistä ja tikuista lehmiä ja lampaita ja kivistä rakennettiin niille navetta. Sain sitten selitellä miksi leluja ei ollut. No, kun ei ollut rahaa. Siihen Nelly esitti, että oliko teillä vaatteita ja ruokaa. Hyvin hoksattu! Minä en saanut pukea niitä Barbinukkeja enkä kammata. Sain vain riisua ja laittaa viisi nukkea nukkumaan. Aika tylsä leikki mulle.
Myöhemmin potkittiin pihalla palloa ja koko ajan jompikumpi lapsista huusi: Minä voitin! Minä en siis voittanut koskaan ja ne vain sai maaleja. Kummallista! Näytin sitten Nellylle, miten kävylle laitetaan tikuista jalat ja niin siitä tulee lehmä tai lammas. Hannes otti lampaan käteensä ja kysyi: Mittä sen käDet ovat? En ymmärrä, missä tuo poika on oppinut puhumaan kirjakieltä. Päiväkodissako? Pojalla on tosi kova ääni ja se on käytössä melkein koko ajan. Joka asiaa ennen tulee HEI-sana ja se on jo tarttunut Nellyynkin. "Tätä voi ei tyädä" on aivan uusi kieltomuoto. R ja D lausutaan noin kolminkertaisena. Ja ruuaksi ei tahdo kelvata kuin makkaRa, lihapullat ja spagetti. Että sellainen poika. Tahtoa siis löytyy! Kehen lie tullut?
Kun iskä tuli kotiin, lähdettiin lasten kanssa imurointia pakoon talon taakse pikku metsikköön ja poimittiin puolukoita. Nelly tykkää kaikista marjoista, Hannes ei mistään. Ei suostu edes maistamaan. Puolukat oli tosi isoja ja ihanan kypsiä. Nelly pyysi niin kauniisti mua keittämään marjapuuroa, etteihän sitä voinut vastustaa ja niin laitettiin vispipuuro kiehumaan. Sinne se jäi tiskialtaaseen jäähtymään - oli kyllä kattilassa - ja odottamaan vatkausta. Onneksi mamma ehti kotiin ja isu pääsi lähtemään omaan kotiinsa. Vaikka olisinhan voinut ennenkin lähteä, kun välipoikakin oli kotona, vaikka sen piti mennä jonnekin. Se kuitenkin peruuntui ja niin poika joutui imurin varteen.
Että sellainen päivä tänään.
1.Korinttolaiskirje 13:1” Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti