Tosi tylsä päivä. Eilen siivosin koko huushollin pitkästä aikaa kunnolla eli vein matot ulos ja pesin lattian. IsoM imuroi, muuten minä hoitelin homman. Maanantaina ja tiistaina oli parvekkeella yli 30 astetta lämmintä, tänään vielä 18, mutta koska aurinko ei paistanut, ei lämpötilakaan noussut tuon ylemmäksi.
Meinasin melkein lähteä sauvakävelylle tai jopa puolukkaan, mutta sitte hoksasin taivaalta tippuvan harvakseltaan pienen pieniä vesipisaroita. Siispä en lähtenyt.
Mutta, kun isoM lopetti työt neljän paikkeilla, lähdettiin autolla metsään. Siis ei ajettu metsään, vaan tietä pitkin puolukkapaikalle. Tämä alue on kyllä varmaankin Pohjanmaan kivisintä maastoa. Miksiköhän ne kaikki kivet on tänne kokoontuneet. Mutta kauniita maisemia on Köklot täynnänsä. Merta, kiviä ja muuta luontoa.
Niin, siis lähdettiin puolukkaan. Oltiin 50 minuuttia metsässä ja mulla sangollinen, isoM:llä vähän yli puolillaan. Hän olisi vielä halunnut jatkaa, mutta mun selkä oli muusina enkä olisi jaksanut enää yhtään. Joten hän suostui lähtemään kotiin. Hän siivosi marjansa - ja muuten osan munkin marjoista - ulkona marjanpuhdistussiivilällä ja minä keittiön pöydän ääressä istuen vanhalla lautasmallilla. Olin sen verran hitaampi tässä siivoushommassa, että hän haki puolet marjoistani.
Eli huomenna keitellään puolukkasosetta petolahtelaiseen tapaan. Marjat soseutetaan ja noin puolet keitetään sokerin kanssa - käytän nykyisin hillosokeria - sitten kuuma hillo lisätään siihen toiseen puoleen soseutetuista marjoista, jotka ovat siis kylmiä. Ja purkkiin. Hyvää on. IsoM:n herkkua. Ja terveellistä.
Tämä viimeinen kilo ottaa lujille, mutta periksi en anna en.
Iso- ja pikkusisko, ison mies ja tytär ovat Pärnussa ja lähettelevät sieltä kutsuvia tekstareita. Olispahan kiva olla mukana! Mutta kun ei, niin ei. Täällä vain istun ja ihmettelen.
No ensi viikoksi on taas töitä luvassa.
Psalmit 23:1 Daavidin virsi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti