Pieni kuvakavalkadi Finspångista

Joskus aikaisemmin olen esitellyt Finspångin toista puolta blogissani, nyt katsellaan vähän muita alueita. Seuraavassa kuvassa näkyvällä alueella oli 3 kerrostaloa, joista yhdessä asuimme. Koko tältä asuinalueelta on purettu maan tasalle ehkä kymmenkunta taloa, kun ei ole ollut kysyntää asunnoista.

Suurinpiirtein tuon auton nokasta eteenpäin rinteessä oli se talo, jossa asuin Matin ja Iinan kanssa kaksi vuotta.

Sitten katsellaan Iinan ala-asteen koulun kuvia

Iina meni viidennelle luokalle tammikuussa

Sitten yläasteen koulu

Sitten kirkko, jonka suomalaisessa toiminnassa olimme mukana. Kirkko on myös meidän vihkikirkko.

Sitten siirrytään tähän päivään. Torin ylälaitaan entisen pankin tiloihin on avattu Finspångs Saluhall, jossa myydään vaatteita, erilaisia  herkkuja kuten makkaroita yms. hieman erikoisia ruoka-aineksia, kahvia, jäätelöä, ihania suklaita yms. Siellä nautimme jäätelöt ja minä espresson - joo elämäni ensimmäisen. Eikä maha sanonut vastaan, ainakaan vielä.

Sitten nautittiin lämmöstä ja auringosta

Munnikin nauttii - ainakin jäätelöstä, vaikka onkin noin totinen kuin kirkonrotta.

Hiaman yleisnäkymää torin suuntaan

Kukkivia ruusupensaita on paljon. Välillä tuoksu on aivan huumaavaa, kun pensaita on paljon.

No niin tässäpä oli sitä tämän päivä reissun kuvakavalkadia. On ollut tosi mahtava päivä. Lämpötila helteen lukemissa eli auringossa lähelle 30 astetta, mutta leuto tuuli on hieman viilentänyt ilmaa, ettei ole ollut silti painostavaa. Olemme kävelleet ja ajelleet autolla, kun isoM:n tila ei kestä kovin pitkiä kävelylenkkejä, mutta sitäkin on tullut tarpeeksi.

Olen nauttinut täysin siemauksin päivästä. Ja huomenna on lisää mukavaa. Tapaamme Tiinan, joka oli kymmenen paremmalla puolella iältään, kun kävi pitämässämme pyhäkoulussa. Nyt hän on vaimo ja kahden tytön äiti. Odotan huomista innolla. Tiina oli veljensä Tommin kanssa meille läheisiä sinä aikana, kun minäkin täällä asuin.

Kirjoittelen huomenna lisää tapaamisestamme.

Tässä tämä tältä erää.

Second hand -seikkailu

Mä olen aivan täpinöissäni. Osuttiin ihan mahtavaan second handiin. Siellä myydään tosi hienoa tavaraa ihan pilkkahintaan. Ihmiset tuovat sinne tavaraa ja myynnistä tuotto menee Latviaan. Ihmiset pääsevät eroon tavaroistaan, ne kierrätetään, tuotto menee hyväntekeväisyyteen ja lisäksi liike työllistää muutaman ihmisen. Hienoa. Mutta itse asiaan.

Olisin voinut olla siellä vaikka kuinka kauan. Jos vain voisin, niin tämä kaappi lähtis heti mukaan

Kaapin hinta on 1200 kruunua, mikä tekee euroissa kymmenen kertaa vähemmän eli noin 120 euroa. Tammikaappi ja hienot taotut metallivetimet ja saranat. Apuva! Pitäis olla pakettiauto.

Mitäs tästä sanotte tästä chippendale-kalustosta?

Hinta 1750 kr eli noin 170 euroa. Kangas kuin uusi ja muutenkin ensiluokkaisessa kunnossa. Pöytä oli erikseen 400 kr eli 40 e.

Tämä astiasto oli aivan pakko ostaa

hinta noin 30 euroa!!!!! Hackeforsin posliinia ja hintaan kuuluu kaikki nämä osat. Aivan ihania astioita. Tuo liemikulho on aivan yliveto ja vasemmalla kastikekannun alla on kaksi nelikulmaista tarjoiluastiaa.

Tämä oli vähän kallis eli 10 euroa!!!  Kannu on posliinia ja aivan ihana.

Ostin Iinalle emalisia kattiloita, joissa on ihania kuvia. Kaksi ruskeaa ja yksi vaalean sininen, lisäksi ruskean emaloidun lävikön, sellaisen pienemmän kokoisen.

Olisi ihan totta pitänyt olla iso auto, että olis voinut ostaa kaikkea ihanaa. Itselle ostettiin kaunis rottinkinen lehtiteline, jossa on lasihylly päällä.

Liikkeen pitäjä on Matille tuttu ja minäkin olen kuullut hänestä paljon. Juteltiin kauan ja sanoinkin hänelle, että täältä voisi ihan helposti ja halvalla kalustaa koko asunnon. Siellä oli oikein hieno sänkykin, mahtoi sekin olla tammea. Ja niiiiiiiiin paljon muuta ihanaa. Oon aivan sairas ihastuksesta ja siitä, etten saa niitä kaikkia juttuja kotiin - varsinkin se kaappi. Sen kyllä haluaisin.

Ikkunanpesua

Meistä on pikkuhiljaa isoM:n kanssa tulossa ikkunanpesun mestareita. Jokin aika sitten käväistiin pesemässä ikkunat esikoisen luona. Tosin on rehellisyyden nimissä mainittava, että muutama päivä sitten hoksasin, että taisivat keittiön kaksi pikkuikkunaa jäädä pesemättä. No niin, tämän päivän asiaan. Mikko-poika sanoi äitinsä tulevan viikonloppuna pesemään ikkunoita, mutta mehän jo melkein alan ammattilaisina totesimme tekevämme sen mielellämme. Olisihan se ollut häpeällistä, että me täällä virumme päivät ja Mikon äiti käy päivät työssä ja tulisi sitten vapaa-ajallaan pesemään pojan ikkunoita.

Ei kun tuumasta toimeen. Vaikutti heti alussa siltä, että ikkunat oli viimeksi pesty joskus vuonna viisi. Pesun alettuamme - isoM huhki keittiössä ja minä olkkarissa - huomasimme ikkunat kolminkertaisiksi ja kaikki oli istutettu yhteen kahdella piiiitkällä ruuvilla, jota ruuvatessa meinas hermot mennä, kun kierteet ei loppunu ollenkaan. No nyt ne on kunnialla pesty, vaikka vanhoja kittejä ja maaleja saikin jälkikäteen kerätä lattialta. IsoM vielä hetken hikoilee tuolla makkarissa, kun minä tärkeänä tehtävänäni yritän saada aikaan lukijoille edes himpun verran lukemisen arvoista tekstiä.

Yhtään valokuvaa en vielä ole täällä ottanut. Ehkäpä tämäkin asia korjaantuu päivien kuluessa. Tänäänkin on aika lämmin, varjossa +20. Illalla menemme helluntaiseurakunnan suomalaisen, aika pikkuiseksi kuluneen, ryhmän kanssa rukoilemaan tuonne ruottalaisten rukoushuoneelle.

Eilen tuli tehdyksi kolme vierailua, vielä muutama jäljellä. Niin ja keitin kesän ekat uudet perunat. Täällä on muuten skagenröra julmasti halvempaa kuin siellä rakkaassa Suomessa. Ja sitä tarjotaankin noin 3 x isommassa rasiassa. Sehän maistui perunoiden ja sinappisillin kanssa. Tuota silliä sinapissa on Iina opettanut mut syömään. Ostettiin ekat mansikatkin edullisesti, mutta ne eivät maistuneet melkeen yhtään mansikoilta. Viipaloitiin aamun kaurapuuroon ja siinä ne menetteli.

Nyt vaikuttaa siltä, että isoM on saanut urakkansa loppuun, joten minä menen imuroimaan makkarin. Tosin Mikko-pojan imuri on melkoisen heppoinen laite. Imutehoa ei juuri mitään, ei muuta isoa kuin ääni.

Koettakaahan pärjäillä ja siunatkaa itsenne tähänkin päivään - tai  siis pyytäkää Jumalan siunaus askareisiinne.

p.s. Pakko vielä kertoa yksi hyvä tositarina kissan viisaudesta. Se kerrottiin meille eilen vierailulla ystävien luona. Mies harrastaa lottoamista ja oli levitellyt lappusensa olohuoneen pöydälle. Vaimo oli saanut siivousinnon ja aikoi ryhtyä lappusia kokoamaan yhteen nippuun, ojensi kätensä niitä kohden, niin pöydällä istunut kissa nappasi käpälällään (kynnet sisällä) vaimon kädelle, että äläpäs koske. Ja vielä varmistaakseen isännän lappujen säilymisen ojensi käpälänsä kuin ihmisen käden, jossa sormet ojossa ja hitaasti ja arvokkaasti veti laput luokseen ja istahti niiden päälle. Että eivätkö kissat ole muka viisaita? Tämä on varmasti totta.

Svea-mamman maalla

Täällä sitä nyt ollaan Mikko-pojan asunnossa. Poika on lähtenyt jo aikaa töihin ja me sen kun löysäillään täällä. IsoM lukee Hamasin poikaa. Minä jo sen luin ja voin suositella jokaiselle. Kirja avaa silmiä monella tapaa tuohon Lähi-Idän konfliktiin - panee ajattelemaan ja ihmettelemään molempien osapuolten toimia. Perusta kiistalle on kyllä kiistattomasti jo Abrahamin ajoissa. Jos Saara ei olisi kehottanut Abrahamia antamaan lasta hänelle palvelijattarensa Hagarin kautta, ei koko konfliktia olisikaan. Kiista oli ja on edelleen Ismaelin ja Isakin välinen perintöriita. No, minä en halua politisoida, kun en edes osaa, tulipahan nyt vain sanottua.

Matka tänne meni hyvin. Herättiin kolmelta maanantaiaamuna ja lähdettiin neljältä Turkua kohti. Neljän tunnin vuorotteluajon jälkeen saavuimme satamaan. Meillä oli isoM:n ammattiyhdistyksen etuja käyttäen ostettu pakettimatka, johon kuului myös hytti päivämatkallekin. Ja se oli hyvä, olihan yöuni jäänyt varsin lyhyeksi. Nukuimmekin kahteen otteeseen. Yleensä olemme käyttäneet SiljaLinea, nyt tulimme VikingLinella juuri tuon edun vuoksi. Kerran kuitenkin jostain syystä tulimme täältä sinne päin Vinkingillä ja oli tosi vaikea osata laivan lähtösatamaan. Tie Siljan lähtöpaikkaan Värtaniin on jo tuttu. Näytti kuitenkin siltä, että tänne Vikingin lähtöpaikkaan on paljon suorempi tie E4:lta kuin Värtanille. Toivotaan, että toisinkin päin menee hyvin tällä kertaa. Välillä oli tosi pitkä tunneli, monta kilometriä. Täytynee paluumatkalla mitata se.

Kyllä nämä tiet täällä ovat mahtavia - eivan eri tasoa kuin rakkaassa kotomaassa. Leveät ja moottoritietä Tukholmasta ihan Norrköpingiin saakka, josta poikkeamme tänne Finspångiin. Toki se moottoritie jatkuu aina Göteborgiin saakka. Aiommekin vierailla ystävien luona Gislavedissä samaa tietä huruutelleen ensi viikonloppuna.

Kun tulimme tänne kysyin Mikolta, miten hän kestää meitä kaksi viikkoa. No totesimme sitten, että on hyvä että olemme välissä muualla viikonlopun, niin hän pääsee rauhoittumaan . Täällä on paljon sukulaisia ja ystäviä, joita käymme tapaamassa. Joiltain suunnilta onkin jo Mikolle annettu ukaaseja meille annettavaksi, että on käytävä tervehtimässä! Ja mikäs siinä, sitäkinhän varten täällä olemme. Jotenkin on uskomatonta ajatella, että olen asunutkin täällä. Tosin vain sen kaksi vuotta, mutta kuitenkin sen verran, että  nämä maisemat ovat tuttuja.

Kohta taidammekin lähteä tapaamaan isoM:n siskoa. Mietiskelen tässä, että jokohan uskaltaisi laittaa polvihousut ilman, että tulee kylmä. Katsotaanpas paljonko on asteita ulkona - +16,2 varjossa ja kello on 9:45 eli eiköhän sitä sukalla - siis uskalla. Tuo mun sormien sekoilu on sitten kummallista. Mistäköhän se johtuu? Onkohan jollakulla asialle selitystä? Ikä ei kelpaa! Onko mulla aivoissa jotkut neuronit menneet sekaisin. Wikipedia väittää: "Neuronien päätehtävänä on käsitellä ja välittää hermoimpulssien muodossa viestejä keskushermostoon ja sieltä kohde-elimiin kuten luustolihaksiin." Jospa nuo viestiradat ovat huoltoa vailla.

No oli miten oli, tässä kuva kasvuun kilvoittelevasta lobeliasta sivuterassimme ristikolla. Sivumennen sanottuna isoM on tehnyt ensimmäisenä kesänämme Lepikossa kyseisen terassin ja se on sitten hieno - usko tai älä! Mutta onneksi saimme myöhemmin sen parvekkeenkin minun itsepäisyyteni ansiosta.

Se on sitten moro ensi kertaan. Muistakaa iltarukouksenne - eikä päivärukoustakaan kannata unohtaa. Sanoo sukon - siinä se taas tuli - uskon tietä 34 vuotta taivaltanut kulkija.

Kirjoituspakkoa

Pakko kait väsätä jotakin tänne plokiin, etteivät kaikki lukijat kaikkoa - jos niitä nyt on enää jäljellä. Kommenteista päätellen ei paljoakaan.

Muuten heti aluksi on todettava, että sain uuden näppäimistön tähän läppäriin ja kirjoittaminen käy kuin konehella veisuu. Mahtavaa! Minä jo olin aikeissa nakata koko komeuden männikköön tuosta keittiön ikkunasta. Mulle on vain vanhemmiten vanhahan en tietenkään ole - tullut sellainen vika, että tahtoo kirjaimet vaihdella paikkaansa. Mistä lie johtunee, mene ja tiedä.

Perjantaina elikkä eilen olin auttelemassa esikoisen luona. On siellä melkoinen parivuotias pojanvesseli eli ihan kuin isänsä aikoinaan, ehkä vielä paree. No pojastahan se polvi paranee vanhojen sanonnan mukaan. Kyllä sai isoäidin jalat vipeltää, kun poikaa milloin mistäkin etsittiin: kerran löysin hänet vessan lavuaarin alakaapista istumasta, toisen kerran "heinäautosta", mistä hän putosi päälleen maahan. Kolmannen kerran varastosta (en ymmärrä, miten hän sai oven auki) vaunusta istumasta. Ja poika tuntee jo kirjaimet ja numeroitakin. Kaupassa kun käytiin, Kalle katteli hyllyjen yläpuolella olevia opastetauluja, joissa oli isot numerot ja totesi 3:n kohdalla "es", minkä Cajsa korjasi "tre", mihin poika "tee" ja kakkosen kun näki, totesi yksikantaan "tåå". Siis 2-vuotias, uskomatonta. Ja lippikseksi ei kelpaa kuin "äm öö"-lippis eli MJ-Rör.

Cajsa on rauhallisempaa sorttia ja jo 4-vuotias neitokainen kuin keiju. Meillä oli välillä oikein hauskaa, sillä Cajsalla on maailman tarttuvin nauru. Mukava päivä kaiken kaikkiaan.

Torstaina tuli yökyläkäiseksi Iinan ja mun yhteinen ystävä Inkoosta. Iina kävi juoksulenkillä (meidän Iina, on aikoihin eletty, tyttö juoksee jo kuin hirvi ja aikoo vuoden päästä maratonille) ja me vanhemmat tavallisella kävelylenkillä juttelemassa syvällisiä ja parantamassa maailmaa. Sitten saunottiin ja syötiin lihamakaroonilaatikkoa. Illalla Iina värkkäsi mansikkasmoothiet.

oli se hyvää, vaikkei siltä näytäkään

Perjantaiaamuna vein sitten isoM:n tiputusta saamaan sydänvalvontaosastolle 24 tunniksi. Lääke kuulemma vahvistaa sydänlihasta. Tänään pääsi jo kotiin. Saa nähdä miten hyvään kuntoon saivat isoM:n lääkkeellä!

Maanantaina sitten suunnataan Svea-mamman maalle pariksi viikoksi.

Eipä muuta tällä erää, paitsi että huomenna juonnan jumalanpalveluksen rukoushuoneellamme. Toivottavasti osaan kuunnella johdatusta ylhäältä.

Siunauksia kaikille jukiloille - siis lukijoille. Tuolleen ne mun sormet sekoilee nykyään.

Isottelua

Kun on pikkuinen kooltaan, täytyy isotella, että tulee kuulluksi ja on uskottava. Tähän tulokseen olen tullut tästä Hanski-pojasta. On kyllä pojalla temperamenttia. Kun jokin asia ei tunnu hänen mielestään sopivan pirtaan, ottaa poika asennon: maha ulos, selkä kaarelle, kädet svuilla ja ne sekä koko vartalo jäykäksi ja sitten huuto. Onneksi hänet saa pian lepytetyksi eikä tarvi silti toimia aina pojan mielen mukaan. Pakkaa kyllä vain naurattamaan tuo isottelu.

Aamulla Munnikin yritti käyttää samaa taktiikka. Ei mennyt läpi

Eikä kyllä Nellyltäkään temperamenttia puutu, on vain paljon rauhallisempi liikkeissään. Kahden päivän aikan on kyllä vastattu varmasti tuhanteen miksi- ja mitä-kysymykseen. Ja kun hänelle vastaa, niin varmasti seuraava kysymys on mitä. Eli kaikki pitää toistaa. Siinä kysyttiin hermoja ja Munni osasi olla kärsivällisempi kuin isu. Mitä vastaisit miksi-kysymykseen, kun ajettiin kotiin Maalahteen päin ja ehdittiin Gerbyn risteykseen. Siitä kännyttiin S-Marketille laittamaan kirjettä postiin. Nelly kysyi, ollaanko jo kotona ja vastasin, ettei vielä. Ollaan Vaasassa. Miksi? kysyi tyttö. Siis miksi? Että Vaasa on matkalla Maalahteen. tai Vaasa nyt sattuu olemaan tässä kohti. tai Ollaan tultu vasta niin vähän matkaa. Hmph

Kysymällähän sitä oppii ja siksi sanoinkin Munnille, että kannattaa hieman miettiä mitä vastaa. Se jää lapsen mieleen ja siitä muodostetaan maailmankuvaa.

Nelly ja Hannes hoidossa

Ohhohh, on ilta ja saanut ;) käydä suihkussa. Ei ole kaikki niin itsestään selvää, kun on kaksi lasta hoidossa ja toinen sellainen tehosekotin, että pois oksat. Näitä lastenlapsia on niin mukava seurata, kun on aikaa - ja ehkä ymmärrystä kokemuksen myötä - tutkailla heidän erilaisia luonteitaan. Nämäkin sisarukset ovat luonteeltaan kuin yö ja päivä. Nellyltä on kaikki tavarat saaneet olla rauhassa - paitsi kirjat. Tyttö on alta vuoden ikäisestä rakastanut kirjoja. Hannes viis veisaa niistä, mutta kaikki, mikä viittaa koneisiin ja joissa on nappuloita, on tosi kiinnostavaa.

Hanskin sanavarasto on vielä pikkuinen: mamma, tasu, kukka, Munni, Nea jne. Kaikki ihmiset on mammoja ja kaikki kasvit ja myös hämähäkin verkot on kukkia. Isusta ei ymmärrä mitään, mutta Munnin tunnistaa. Poika on kuin ilmetty isänsä tuossa iässä, pieni ja pippurinen. Vaikka ei välipoika tainnut nyt niin kovin pippurinen olla, mutta pieni oli. Kun meni kyykkyyn, tavattiin sanoa, että mannaryyni on kyykyssä. Samalta näyttää Hanski. Vaatii aikamoisia kykyjä selvittää, mitä poika milloinkin tarkoittaa, mutta selvitty on tähän saakka.

Nellyn kanssa seisottiin peräkkäin keittiössä ja tyttö katseli meitä eteisen peilistä ja taisi eka kerran tajuta kokoeron kunnolla, kun kysyi, miksi sinä oot noin iso. Nelly rakastaa myös kenkiä ja kerää mun kaikki kengät riviin ja sitten kokeilee niitä jalkaansa. Ja Hanskikin sai nauttia samasta riemusta.

Olisitte nähneet minkälainen sekamelska meillä oli nukkumaanmenoaikaan. Leluja ja kirjoja pitkin joka paikkaa, nojatuolien väliin rakennettu koija kahdella viltillä, värikynät sikin sokin lattialla samoin piirustukset. No, enimpiä kerättiin pois, että pääsee aamulla kävelemään.

Eipä tässä muuta kuin hyvää yötä Jeesus myötä eikä unohdeta lähetystyötä. Vääntäydyn tuonne Nellyn ja Munnin viereen. Hanski saa nukkua yksin retkisängyssä meidän sängynpäässä.