torstai 14. elokuuta 2008

Tiberias


Matka alkoi heti aamulla kahdeksan jalkeen. Tosin paikallisbussissa saimme istua melkein tunnin normaalin puolen tunnin sijaan, silla ihan keskustassa Jaffa-katu on auki ja aivan hirveat bussijonot yrittavat madella eteenpain. En valehtele, jos sanon, etta 20 bussia saattaa olla jonossa. Taalla kaytetaan tuota matkustusvalinetta tosi paljon. Aikatauluja ei nay missaan, pysakille vain mennaan odottamaan eika yleensa tarvitse varttituntia kauempaa odotella.


No lopulta paastiin keskusbussiasemalle ja sielta oikeaan bussiin, joka sekin oli taynna. Tiberiaaseen lahtee aamulla puolen tunnin ja paivalla tunnin ja iltapaivalla taas puolen tunnin valein busseja. Matkaa on linnuntieta noin 120 km, mutta se kestaa kuitenkin 2,5 tuntia kiertoteita ajellessa. Pysahdyttiin noin 10 minuutiksi 40 minuuttia ennen Tiberiasta. Meidan lahella istui nuori juutalaispari, jolla oli vauva. Mies lahti ulos ja kohta nainen katsoi mua, nousi ylos ja kysyi jaammeko autoon, niin ymmarsin hanen kysyvan. Nyokkasin vastaukseksi ja kas, nainen tyonsi vauvan mun syliin, hymyili ja lahti ulos. Hoh.... minahan olin ilosta sykkyralla. Sain hieman helpotusta pikkuisten ikavaani. Tytto oli puolivuotias. Isa kavaisi sisalla ja ihmetteli, kun aitia ja vauvaa ei nakynyt, sitten huomasi vauvan minulla, hymyili ja meni ulos..... aikamoista luottavaisuutta. Tassa kuva meista...



Pikkuinen ei vierastanut yhtaan.


No, saavuttiin sitten perille ja heti, kun astuttiin autosta ulos, tulvahti kuuma ja kostea ilma vastaan. Kaveltiin pikku matka talolle, josta saatiin avain majapaikkaan ja meinasin heti lahtea takaisin Jerusalemiin. Siis se helle, mika taalla on, ei ole mitaan helletta verrattuna Tiberiaksen kesaan. Kaupunki sijaitsee laaksossa, toisella puolella on Genesaretin jarvi, jonka takana Golanin tasanko ja muilla rannoilla vuoret. Samoin Tiberiaksen "takana" on vuoret. Eli se on kuin kattila.


Tassa on talo, jonka eka kerroksessa oikealla majailimme.



Nama ihmiset tulevat auringon laskun jalkeen vasta ulos istuskelemaan esimerkiksi tuohon talon eteen.


No, lahdimme sitten taloksi asetuttuamme kavelemaan alas kaupunkiin, jonne piti olla noin 1,5 km. Ja kait onkin, matka meni ihan hyvin. Pahkailtiin siella pari kolme tuntia ja sitten lahdimme takaisin. Mutta....paluumatka olikin pelkkaa ylamakea. Oli lahella, ettemme kummatkin kuupanneet, vaikka huilasimme vahan valia ja joimme vetta. Mina huolehdin Munnista kovasti ja vein hanet puolimatkassa yhteen huoltoasemaan sisalle. Siella oli ihanan viileaa - hyva ilmastointi - sanoin nuorelle myyjalle, etta tama ilmasto on liikaa skandinaaveille. Ostin pullon jaateeta ja siina puhallettiin sita juoden. Kohta poika toi kaksi isoa pahvimukia kylmaa vetta. Arveli ilmeisti, etta voimme jaada sinne hanen vaivoikseen. Siina vasta minakin alysin, miten lahella lyyhistymista mina olin. Kesti melkein majapaikkan saakka palautua, Munni palautui paljon nopeammin. Lampoa oli vahan yli 40 astetta.



Tassa vahan kaupunkin takaosaa rinteilla. Kuva ei kylla anna ollenkaan oikeutta maisemalle, mutta ehka jotenkin voitte aavistaa, minkalaista siella oli.


Tassa rantakatua



Keskiviikkona eli eilen lahdimme sitten vahan ennen puolta paivaa rannalle uimaan ja huilaamaan. Uiminen oli ihanaa, vaikka ranta ei ole paras mahdollinen. Paljon pikkukivia ja isompiakin rannassa ja syvaa nopeasti. Mutta itse alue ja ruohokentta palmuineen oli hieno, katso vaikka



Pari tuntia olimme soralla rannassa, sitten tulimme tanne varjoon. Siina olikin oikein mukavaa lekotella, mina jopa nukahdin lepotuoliin.....


Tanaan sitten puolenpaivan aikaan lahdimme viemaan majapaikkamme avaimia takaisin. Tutustuimme lahemmin rovaniemelaiseen Ritvaan, joka on 2 kk hoitanut siella erasta taloa. Meille tuli heti tosi hyva yhteys, joka ei varmaankaan jaa tahan.


Viela yksi seikkailu meilla oli ennen kuin paasimme "kotiin". Kuten kerroin keskikaupungilla kaivetaan katua ja yhtakkia jalkakaytava, joka oli erotettu kadusta verkkoaidalla rakennustoiden ajaksi sulkeutuikin. Perassamme tuli nuori mies ja tytto, mies meni ja avasi verkkoaitaa sen verran, etta paasimme jatkamaan matkaa. Mutta....jonkun matkan paassa tuli pysahdys. Terasverkkoaita oli koytetty monesta kohti paksulla rautalangalla kiinni. Siina sitten olimme, mies oli jo kiivennyt aidan yli ja tytto teki saman tempun. Meidan jalkeen tuli afrikkalainen perhe ja siina pahkailtiin ja ihmeteltiin toisellakin puolella aitaa olevien ihmisten kanssa, etta mitenkas tasta eteenpain. Yritettiin avata rautalankoja, mutta vain yksi saatiin auki. Ei muuta kuin takaisin samaa tieta, mutta sitten mina kekkasin, etta tuo aitahan repsottaa alhaalta, mennaan sen alta. Ja niin mina ekana ketterana tyttona kommin aidan alta Munnin avustuksella ja sitten nostettiin aitaa, niin etta afrikkalaisetkin paasivat alta. Eli joka matkalla jokin seikkailun poikanen.


Eipa tassa taman kummempia talla eraa....


halataan kaveria, kun tavataan.


p.s. arvatkaas mita. Lukujarjestys oli ilmestynyt nettiin ja koulu alkaa maanantaina 25.8. klo 16.15 eli samana paivana, jolloin tullaan kotiin..... oih...voih.... niin ja meilta on jo pyydetty yksi lehtijuttu Shalom-lehteen, jota julkaisee Israelin Ystavat ry., jonka kautta tulimme tanne. Milloinkahan senkin ehtii kirjoittaa? Niin ja kaikki on viela yhtena sekamelskana paassa, pitaisi saada hieman aikaa jarjestella kokemuksiaan.

maanantai 11. elokuuta 2008

Enaa viisi tyopaivaa


Nytkaan ei tule kuvia, niiden kanssa on jotain hassakkaa, en saa niita nakyviin. Seuraavalla kerralla yritan saada niita mukaan. Huomenaamulla siis lahdetaan Tiberiakseen, joten ainakaan kolmeen paivaan ei tule kirjoitusta, ellemme siella satu paasemaan jollekin koneelle. Meita on peloteltu, etta siella on viela paljon kuumempi kuin taalla, mutta me eletaan toivossa, etta siella paastaan uimaan. Ellei nyt Genesaretiin niin ainakin johonkin hotellin uima-altaaseen. Hotelit kuulemma omistaa ne rannat ja voi tietenkin olla, etta sinne paasee maksusta.


Ollaan saatu muutamalta taholta palautetta ja sellaista, etten oikein kehtaa kertoa sita tassa. Ovat kehuneet niin, etta ihan nolottaa. Kahdelta taholta kysyttiin josko tultais uudelleen myohemmin ja kun sanoin, etta ollaan siihen liian vanhoja yksi kysyi eiko teilla olis samanlaisia ystavia, jotka vois tulla. :) Etta tassa olis kutsu nyt joillekin tulla tanne jatkamaan meidan tyota. Yksi palaute tuli sellaiselta taholta, etta sita ei voi olla uskomatta, nimittain talonmiehelta, joka ei juurikaan mitaan meille ole puhunut. Ja han puhui kuulemma kaikkien puolesta. Ette arvaa, miten hyvalta se tuntui, kun ite kokee, ettei mitaan erityista ole tehnyt, yrittanyt vain hoitaa sen, mita on kasketty ja ite ymmartanyt ja tehnyt sen siten kuin on osannut.


Kun sanoimme haluavamme tehda viimeisen tyopaivan viimeisen viikon tiistaina ja levata muutaman paivan, niin kaksi kertaa viela sos.hoitaja kysyi, etta emmeko sitten enaa tee paria paivaa..... hoh.... sanoin tarvitsevani kylla vahan lomaakin, kun olen tehnyt koko kesan toita. Munnillahan on viela koko syyskuu lomaa. On se niin vaarin.


Aamun ajatus

Tee jokainen työ niin kuin itse olisit pomo. Aja niin kuin muut autot olisivat poliisiautoja. Kohtele jokaista niin kuin hän olisi sinä.

- Phoenix Flame

sunnuntai 10. elokuuta 2008

Vasyttaa, surettaa, yskittaa, kurjaa...


Ei mitaan uutta auringon alla. Jotain taytyy kirjoittaa, ettette jata blogia. No, tanaan on se paiva vuonna 70 jKr., jolloin Jerusalemin toinen temppeli (se, jonka Herodes rakensi) tuhottiin ja kansa vietiin pakkosiirtolaisuuteen, josta vain osa palasi takaisin ja Nehemian johdolla korjasi muurit. Temppelia ei vielakaan ole rakennettu uudelleen, mutta tultaneen rakentamaan joskus, kunhan The Dome of the Rock ja Al Aqsa - muslimien moskeijat - poistuvat tielta. Ensiksi mainittuhan on se, joka useimmiten Jerusalemin valokuvissa nakyy, kultaisen kupolin rakennus.


Eli tanaan ne juutalaiset, jotka haluavat muistaa tata, paastoavat. Meidan osastolla oli yksi paastoaja - heimopaallikko.


En viela ole oikein kunnossa, tosin astmalaake alkaa vaikuttaa sen verran, ettei kurkku enaa ole kipea, mutta olo on vielakin kurja. Taalla kaytetaan tosi paljon ilmanraikastinsuihkeita peittamaan ikavia hajuja ja ne ottaa mulla kurkkuun, siispa valiin yskittaa kunnolla.


Munni meni ulos siivoamaan pihaa ja taidan minakin tasta lahtea tekemaan hanelle seuraa.


Seuraavaan kertaan....

torstai 7. elokuuta 2008

Ein Kerem, tapaaminen bussissa ja sairaalareissu


Eilen siis aamiaisen jalkeen kamppeet kasaan ja suuntana Ein Kerem. Hienostihan jo sinnekin osasimme kahdella bussilla. Ja voi mitka maisemat. Siis jo pelkastaan niiden takia sinne kannatti lahtea. Sen kerrotaan olevan Johannes Kastajan synnyinpaikka ja siella on ainakin kolme isoa kirkkoa. Niitahan on taalla joka paikassa ja useimmat lienevat katolisten rakentamia. Ekaksi kaytiin Kastajan kirkossa. Siella oli ystavallinen pappi, joka kysaisi, mistapain olemme. Kun kuuli, etta Suomesta, niin kysyi onko siella revontulia ja sanoi aina halunneensa nahda ne. Kehotin tulemaan katsomaan, ne kylla nakyvat. Kirkko oli yksi kauneimmista nakemistani. Aivan henkeasalpaavan kaunis. Myos yksi niista harvoista, joissa olen tuntenyt pyhaa tunnelmaa. Tassa yksi kuva malliksi. Se on tosin hieman samea, vaikka otin yokuvauksella.



Sitten kohti seuraavaa kirkkoa, joka nakyi vuorella. Matkalla oli hyvin kapealla tiella makeen peruuttaneena sementtiauto ja sen alapuolella risteys. Kysyimme kahdelta tyomiehelta tieta kirkkoon. Toinen osoitti sita tieta, jolla auto oli esteena ja toinen sita toista tieta. No, koska toinen oli suljettu ,lahdettiin sita avointa tietea. Siita tulikin pitka ja hikinen matka ylos vuorenrinnetta - tosin loivasti. Ja perilla oli heprealainen yliopisto kampusalueineen ja kirkko mennyt juuri kiinni. Voihan meikalainen.....ei olla opittu vielakaan, etta keskipaivalla tallaiset paikat on kiinni, siis ei muuta kuin takaisin alas. Mutta tallaisia nakymia taas....



Vahinko, ettei kuva anna taytta oikeutta talle maisemalle, kun ei nae syvyyseroja.


Kavaisimme valilla syomassa hyvin ja sitten takaisin yrittamaan sinne toiseen kirkkoon. Se on rakennettu sen muistoksi, kun Jeesuksen aiti Maria alkuraskauden aikana lahti tapaamaan tatiaan Elisabethia, joka odotti Johannes Kastajaa. No taas nahtiin hieno kirkko.


Bussipysakilla odottaessamme nain sitten hedelmia, joita oli kaupasta kerran ostanut ja vaikka niita tosi varovasti kasittelin, poimin sormistani aivan pienen pienia tikkuja viela pari paivaa. Mitenkas luulette, etta naita poimitaan?



Yksi mies tuli vastaamme kantaen sangollista naita herkkuja.


No niin, sitten tahan paivaan. Tarkkaavainen lukija muistanee, etta ole karsinyt kurkkukivusta jo useamman paivan ajan ja siihen on liittynyt paansarkya ja lihaskipuja seka muutenkin kurjaa oloa paassa. Mulla astmalaakekin loppui, kun en ollut tarpeeksi tarkka selvittaessani sen riittavyytta. Ja jos sita olisi ollut, kurkkukipu olisi silla taintunut. No meillahan on matkavakuutus, ei kun laakariin. Ekaksi mentiin yksityiselle klinikalle, joka ei hyvaksynyt matkavakuutuskorttia, vaan sanoi, etta pitaa maksaa 200 sekelia (n. 45 euroa) ensin, etta paasee laakarille ja tutkimuksista lisaa. Ja etta korvauksen voi sitten itse hakea. No, Munnin sairaalaanhan tuli maksusitoumus vakuutusyhtiolta ja hetken keskusteltuamme paatimme lahtea sairaalaan ensiapuun saamaan ensiapua :)


No, mites sitten sinne, kun ei oikein tiedetty, missa se onkaan. Taksi vie perille, mutta kuskilla ei ollut vaihtorahaa, joten paasimme antamalla kaikki kolikot. Saastimme muutaman sekelin. Vastaanotossa ei taaskaan hyvaksytty korttia ja kehotettiin menemaan Evelynin luo kysymaan, kun tivasin syyta. Etsiskelimme sitten tata naista tovin ja han antoi faksinumeron, johon voisin pyytaa vakuutusyhtiota faksaamaan maksusitoumuksen. Hoh....(pisteet), kysaisin sitten, etta voisinko soittaa sielta ja nainen otti kyllastyneen nakoisena puhelun itse Suomeen ja jutteli hetken ja antoi sitten luurin mulle. Ja nain sain minakin taas lisaa tietoa siita, miten matkavakuutus toimii - sita ei lukenut ehdoissa. Eli laakarimaksua ei voi suoraan laskuttaa yhtiolta, vaan pitaa itse maksaa ja hakea sitten korvausta. Jaha....no takaisin sisaankirjoitukseen. Kuulin typykan sanovan maksuksi 85 sekelia + tutkimuksista erikseen. Paatettiin siis jaada, kun noin paljon edullisempi taksa. Eipa mitaan, kun typykka antoi Visa-kuittia allekirjoitettavaksi, meinasin pyortya. Summa olikin 885 sekelia (noin 170 euroa). Loppuviimeksi kaynti tuli maksamaan 1493 sekelia eli melkein 300 euroa. Ja kaikki melkein tyhjasta. Ei mulla mitaan vikaa ole. Virus vain jyllaa eika siihen pure mitkaan biootit. No sain kuitenkin astmalaakereseptin eika se laake ollut kallis. Oppia ika kaikki....saa nahda, korvaako yhtio...jaa nahtavaksi.


Pannanpa tahan kohti valikevennys. Munni parturissa...



Joko jaksatte jatkaa.


Pakko kertoa, mita hyvaa tanaan myos tapahtui. Olen koko taalla olon ajan toivonut, etta paastais kaymaan seka arabi- etta juutalaiskodissa. No, Hulu on kutsunut meidat kotiinsa ja ehka menemme lauantaina.


Aamulla, kun istuimme bussissa matkalla tuolle kovin kalliille laakarireissulle, tapahtui jotain erikoista. Siina istuessamme mietiskelin sita menoamme Hulun kotiin ja huokaisin, etta kunpa paastais johonkin juutalaiskotiinkin. Heti peraan sanoin itselleni, etta mehan ollaan Tiberiassa yksityiskodissa, vaikkakin suomalaisen.


Auto oli aivan taynna, seisomapaikkoja myoten. Istuimme oikealla etupenkilla ja sisaan tuli viehattavan nakoinen, arviolta seitsemankymppinen nainen. Aioimme nousta ja tarjota paikkaa, mutta han nosti kaden estaakseen ja alkoi jutella. Vaihtoi englanniksi, kun huomasi, ettemme hepreaa ymmarra. Kuuma on, jooo meille aivan liian kuuma...no me joudutaan kestamaan tata kerran vuodessa, te vain taman kerran. Sitten kerroin olevamme vapaaehtoisia ja vanhainkodissa tyossa. Han kiitteli meita siita useamman kerran ja toivotti meille Jumalan siunausta. Sanoin, etta sita tassa tarvitaankin. Yhtakkia han kysyi, haluaisimmeko tulla hanen kotiinsa kaymaan!!!!!!!!!!!!!!!! Mulla melkein sydan pysahtyi ja huokaisin, se olisi ihanaa. Han sanoi, etta kirjoita ylos, no mina sieppasin kalenterini ja kynan ja annoin ne hanelle ja pyysin kirjoittamaan. Han kirjoitti nimensa ja puhelinnumeronsa ja pyysi soittamaan muutaman paivan kuluttua, koska han on pari paivaa poissa. Sanoin meidan olevan ensi viikolla ti-to matkalla ja sovittiin, etta soitamme, kun palaamme. Kiittelin hanta ja han katosi taaksepain bussissa. Mina olin niin liikuttunut, etten meinannut saada kerrotuksi Munnille, mita olimme keskustelleet.


Tama on tullut Herralta ja on ihmeellista meidan silmissamme.....jossain psalmissa sanotaan nain. Sita voisi soveltaa tahan tilanteeseen.


On tosi jannittavaa odottaa tata tapaamista. Mutta nyt on iltapalan aika ja sarkylaakkeen vaikutus on lakkaamassa ja huono olo hiipimassa kehoon. Mutta huomenna iltavuoroon toihin, kylla se siita tokenee......aloitin jo astmalaakkeella korotetut annokset.


Kommentoimisiin.....


p.s. ostettiin 2 gigan kamerakortti Canon Ixus 70:een. Arvatkaapa, mita maksoi? Eheei.... vahan vajaa 8 euroa..... Piti ostaa kortti, koska en paase talla koneella Netikan kuvagalleriaan tallettamaan kuvia :( Mutta eihan tuo kallis ollut.

tiistai 5. elokuuta 2008

"Syomalakko" loppunut


Kiitamme jokaista, joka on kerrankin huokaissut Herran puoleen tassa meidan ruokajupakassa. Eilen oli sos.hoitajan meetengissa aikamoinen kadenvaanto Annelienin ja sos.hoitsun valilla. Kesti n. 40 min. Annelien ei antanut periksi, jankutti ja jankutti vain samaa vanhaa asiaa eika valittanyt mistaan, mita sos.hoitaja yritti sanoa. Lopulta sos.hoitaja ihan suuttui ja sanoi suoraan Annelienista muutamia asioita, jotka kylla Munnin kanssa allekirjoitimme. Edelleen A. esitti vaatimuksia mm., etta keittajalle pitaisi laatia lista, mita vapaaehtoisille annetaan aamiaiseksi ja iltapalaksi ja johtajan pitaisi se allekirjoittaa. Olin jo aiemmin sanonut A:lle, etta se ei ole tarpeellinen vaatimus. Nyt mullakin melkein paloi hihat, ja ihan spontaanisti hihkaisin: I don't want it, ma en tahdo sita, ja nyt tama saa riittaa ja loin kaksi sormea sos.hoitajan poydan reunaan. A. hiljeni heti ja sos.hoitaja kiitti avusta, mina takeltelin, etta sori vaan. Mutta siita tilanne rauhoittui ja lahdimme pian Munnin kanssa pois.


Tana aamuna Annelien oli aamiaisella ja keittaja kattoi tosi hyvan sellaisen. No A. taas aloitti sanomalla, etta tallainen se olisi pitanyt olla alusta alkaen. Mina yritin selittaa, etta olet saanut hyvia tuloksia aikaan, et voi saada enempaa. Ole niista iloinen ja kiitollinen ja nautitaan nyt tasta, mita talla hetkella on eika ajatella, mita on ollut. No, han oli hieman allapain syonnin ajan. Mina sitten rukoilin hanen puolestaan - suomeksi - kirjoittajan huomautus. Ja tana iltana tarjoamme hanelle grilli-illan. Kaytiin just kaupassa ostamassa tarvikkeita. Joten eikohan se tilanne siita rauhoitu ja han saa itseaan takaisin.


Me tassa jo mietittiin, etta taidetaankin jaada pitemmaksi aikaa, kun saatiin isompi asuntokin ja ruoka-asiat on niin hyvin kuin nyt taalla voi olla. Ei vaiskaa - on jo kova ikava kotiin. Meilla on viela 9 tyopaivaa ja jokaiselle tyopaivalle 1 vapaapaiva!! :) Muuten yksi lukijoista huomautti, ettei ole ehtinyt lukea blogia kuin puoleenvaliin, kun olen niin ahkera kirjoittaja. No, eihan taalla iltaisin ole juuri muuta tekemista kuin istua koneella enka ma ole mikaan surffaaja, joten sit vain kirjoitetaan, jos nyt sattuu olemaan jotain kirjoitettavaa.


Huomenna on ajateltu menna kaymaan Ein Keremissa, joka kuulemma johtajan mukaan pitaa nahda. Kerrotaan sitten, mita siella oli. Se sijaitsee tassa lahistolla, ilmeisesti noin 10 km paassa. Katotaan, osataanko sinne, kun pitaa taas yrittaa keskuslinja-autoaseman kautta.


Taman paivan aamun ajatus Positiivareilla: Elämä on valintoja joita juuri olet tehnyt tai olet aikeissa tehdä, se on sitä mitä aiot sanoa – tänään.

maanantai 4. elokuuta 2008

Muutto


Aamulla, kun olimme aamiaisella puoli kymmenelta, johtaja tuli kysymaan olisiko meilla mitaan sita vastaan, etta muuttaisimme kahden huoneen asuntoon aivan kaytavan paahan. Silla he tarvitsevat yhta pienta huonetta. No, eihan meilla toki mitaan sita vastaan ollut, makuuhuone ja keittio, sehan on melkein luksusta naihin oloihin. Niinpa sitten maanantaisen meetingin jalkeen raahasimme kapineemme uuteen asuntoon. Keittiossa ei viela ole kunnon poytaa, mutta kavin jo kellarissa katsastamassa ja sielta aion Munnilla sellaisen raahauttaa ylos.


Mulla on kurkku kipea, eilen makasin koko paivan sangyssa. Oli siis vapaapaiva. Ja illalla nukahdin kahdeksalta ja herasin aamulla kuudelta ja torkuin viela puoli kahdeksaan. Nyt kipu on taas pahentunut, joten ei vieteta taman kauempaa taalla toimistossa, vaan mennaan hoitamaan tauti pois.


Tai no, pitaa viela kertoa, etta saatiin aamiaiseksi PAISTETTUA KANANMUNAA ja Munni tuli siita niin iloiseksi, etta aikoi halata keittajaa, joka jaykistyi kuin Lootin vaimo suolapatsaaksi ja peruutti alta pois. Mina siihen, ettei arabinaista sovi miehen halata, varsinkaan vieraan..... huhhh.....menin sitten keittioon ja pyysin anteeksi ja sanoin, etta meidan kulttuurissa se on ihan normaalia. Onneksi han ei ainakaan nayttanyt loukkaantuneen siita. Tosin taytyy kait olla hieman varuillaan, jos vaikka mies tulee haulikon kanssa etsimaan Munnia.... ;)


Hyvaa yota Jeesus myota.....

lauantai 2. elokuuta 2008

Putkivuotoa ja puolen minuutin hiljaisuus


Pari paivaa sitten meidan huoneeseen johtavalla kaytavalla oli putkivuota
katosta. Munnii sita tarkasteli ja tuumasi, etta on niin pahasti ruostunut, etta
voi paukahtaa koska vain ja varmaan tarvitaan putkimies sita korjaamaan. No eipa
hataa, meilla on taalla sellainen talkkari, etta pois alta. On hieman hidas ja
tyon jalki vahan sita sun tata, maalaukset, silikoonaukset yms. melkein alta
arvostelun. No joo, tama kunnon talkkari otti ja hoiti putkivuodon kuntoon.




Putken toki monjasi jollain plastic paddingin tapaisella aineella ja tuo
muoviastia on ilmeisesti sitten ylivuotoastia, josta lahtee tuo
vihreankeltainen putki ja johtaa mahdollisesti tulevan vuotoveden ties minne.
Mutta mista sitten tietaa, etta putki vuotaa ennen kuin se rajahtaa.... No taman systeemin vois mun esikoinen, joka perusti putkifirman vaikkapa patentoida, joten alkaa kertoko viela muille putkimiehille, ettei hieno tekniikka levia.


Tanaan on sapatti ja oltiin aamuvuorossa. On ollut ihan rauhallinen seka eilisiltainen etta tamanaamuinen vuoro. Heimopaallikko on jostain syysta ollut melkoisen hiljainen. Munni jo epaili, etta ovat laakinneet hanta. No niin tai nain, mukavan rauhallista, kun vertaa viime sapattiin. Tapahtui jopa sellainen ihme, etta oli taysin...huom TAYSIN hiljaista puoli minuuttia. Tarkistettiin oikein kellosta. Sellaista ei ole viela meidan aikana tapahtunut. Mahtavatkohan rukoukset ruveta vaikuttamaan?


Proffasta ei olla kirjoitettu pitkaan aikaan. Han on ollut pari viikkoa aika huonossa kunnossa, mutta nyt kolmisen paivaa takaisin entisensa. Ajattelin tassa vilauttaa vihdoinkin hanen kuvansa. En tosin ole pyytanyt siihen lupaa, mutta luulen hanen sen antavan, onhan han kuitenkin ollut tunnettu tyoaikanaan. Kuva ei tosin anna hanelle aivan taytta oikeutta, kun on niin vaikea valita pienista kuvista kamerasta kuvia siirtaessa. Han on tosi charmantin nakoinen. Mutta tassa, olkaapa hyvat...



Ja sitten kuva Keitaalle johtavasta portaikosta, niita rappuja on sitten kolmen kerroksen verran.



Ja seuraavassa Munni Benjaminin kanssa. B:n kuva on hanen omilla sivuillaan, joten hanelta ei mielestani lupaa tarvita. He ovat Keitaan terassilla.



Munnilla kadessa kuppi suomalaista kahvia aahh...siita han nauttii tiistai-iltaisin ja sitten valvoo yolla kofeiinin takia. Han kun ei nykyaan juo kahvia kuin siella.


Yksi kuva viela keskustasta. Kuningas Daavidin hotelli, jossa lukemieni monien kirjojen mukaan lehtimiehet ja sotakirjeenvaihtajat aina olivat majoittuneena.



Viela tahan lopuksi pikku tarina postin toiminnasta taalla. Meille on siis lahetetty kuukausi sitten yksi lahetys, jossa on teeta Ulpulta, vahan jalkeen tyokaveri lahetti henkilokuntalehden ja noin kolme viikkoa sitten Iina lahetti teeta. Mitaan naista lahetyksista ei ole ilmaantunut tanne vanhainkodille. No, eilen kavimme sitten kolmannen kerran postissa niita kyselemassa, koska nainen siella viime kerralla lupasi selvittaa asiaa. Mita viela, han totesi, etta teillehan tuli sinne jo paketti. Harmi vain, etta se oli Annelienin paketti. Mina yritin tivata, etta han selvittaisi asiaa, mutta han tivasi vastaan, ettei han voi, etta soittakaa tahan numeroon sunnuntaina (se on siis tyopaiva taalla). Kavaistiin valilla kaupassa, mutta matkalla mua rupesi korpeamaan niin, etta paatin menna takaisin ja vaikka istua siella niin kauan, etta soittavat sinne numeroon. Miksi mun se pitaisi tehda, mina odotan itselleni postia, jonka Israelin postin pitaisi mulle toimittaa.


Kun mentiin postiin sisalle, samalla naisella, joka lupasi asiaa selvittaa, oli edessaan pari asiakasta. Kun han naki meidat, han otti minulta heti lapun, jota joka kerta olen hanelle tarjonnut. Siina on se osoite, johon lahetykset on lahetetty. Sitten han rupesi selittamaan, etta odottakaa viela vahan. No, mina sanoin, etta on odotettu jo kuukausi ja kohta lahdetaan maasta ja me halutaan hanen soittavan siihen numeroon ja selvittavan lahetysten kohtalon. Han vain selitti, ettei han voi soittaa, eika se ole hanen vastuullaan. Kysyin sitten, minne se numero menee, niin asiakkaana oleva nainen sekaantui keskusteluun ja sanoi numeron olevan paapostiin ja siksi virkailija ei voi soittaa, koska hanella on asiakkaita!!!!!!!! Mina siihen, ettenko mina olekaan asiakas. No olet tietenkin, mutta onhan sinullakin velvollisuuksia asian suhteen. Mina totesin, ettei mielestani ole, se on Israelin postin asia ei minun.


No lopuksi otin kuitenkin virkailijan koko ajan minulle tarjoaman lappuni takaisin ja lahdetiin pois. Taman talon sihteeri lupasi sitten ystavallisesti sunnuntaina soittaa sinne, kun anelin sita hanelta. Etta sellainen tapaus postissa.....


Ismolle tiedoksi, etta valitettavasti Munni ei saanut kiinni tanaan ruokasalissa juoksentelevaa tarakkaa elavana, joten taytynee odottaa seuraavaa ja vieda se sitten tuonen postitoimistoon lahetettavaksi Ismolle. :)


Asken tuli yksi sairaanhoitaja toihin ja pyysi minua leimaamaan hanet sisalle, koska se on hanelta kielletty. Ihmettelin miksi, mutta Munni hokasi viisaana miehena heti, etta nythan on sapatti eika juutalaiset saa tehda sellaisia hommia. Kummallista, mutta toita saa silti tehda, ei tata oikein tahdo tallainen yksinkertainen pohjalainen tajuta.


Mutta...shalom seuraavaan kertaan ja ajatelkaa toisista parempaa kuin itsestanne, niin mekin yritamme.....

 Alla oleva kirjoitus oli paikallisessa Ylöjärven Uutisissa mielipiteenä: Pohojalainen Pirkanmaalla Oon vähä miettiny tätä elämää ja sitä,...