Pari paivaa sitten meidan huoneeseen johtavalla kaytavalla oli putkivuota
katosta. Munnii sita tarkasteli ja tuumasi, etta on niin pahasti ruostunut, etta
voi paukahtaa koska vain ja varmaan tarvitaan putkimies sita korjaamaan. No eipa
hataa, meilla on taalla sellainen talkkari, etta pois alta. On hieman hidas ja
tyon jalki vahan sita sun tata, maalaukset, silikoonaukset yms. melkein alta
arvostelun. No joo, tama kunnon talkkari otti ja hoiti putkivuodon kuntoon.
Putken toki monjasi jollain plastic paddingin tapaisella aineella ja tuo
muoviastia on ilmeisesti sitten ylivuotoastia, josta lahtee tuo
vihreankeltainen putki ja johtaa mahdollisesti tulevan vuotoveden ties minne.
Mutta mista sitten tietaa, etta putki vuotaa ennen kuin se rajahtaa.... No taman systeemin vois mun esikoinen, joka perusti putkifirman vaikkapa patentoida, joten alkaa kertoko viela muille putkimiehille, ettei hieno tekniikka levia.
Tanaan on sapatti ja oltiin aamuvuorossa. On ollut ihan rauhallinen seka eilisiltainen etta tamanaamuinen vuoro. Heimopaallikko on jostain syysta ollut melkoisen hiljainen. Munni jo epaili, etta ovat laakinneet hanta. No niin tai nain, mukavan rauhallista, kun vertaa viime sapattiin. Tapahtui jopa sellainen ihme, etta oli taysin...huom TAYSIN hiljaista puoli minuuttia. Tarkistettiin oikein kellosta. Sellaista ei ole viela meidan aikana tapahtunut. Mahtavatkohan rukoukset ruveta vaikuttamaan?
Proffasta ei olla kirjoitettu pitkaan aikaan. Han on ollut pari viikkoa aika huonossa kunnossa, mutta nyt kolmisen paivaa takaisin entisensa. Ajattelin tassa vilauttaa vihdoinkin hanen kuvansa. En tosin ole pyytanyt siihen lupaa, mutta luulen hanen sen antavan, onhan han kuitenkin ollut tunnettu tyoaikanaan. Kuva ei tosin anna hanelle aivan taytta oikeutta, kun on niin vaikea valita pienista kuvista kamerasta kuvia siirtaessa. Han on tosi charmantin nakoinen. Mutta tassa, olkaapa hyvat...
Ja sitten kuva Keitaalle johtavasta portaikosta, niita rappuja on sitten kolmen kerroksen verran.
Ja seuraavassa Munni Benjaminin kanssa. B:n kuva on hanen omilla sivuillaan, joten hanelta ei mielestani lupaa tarvita. He ovat Keitaan terassilla.
Munnilla kadessa kuppi suomalaista kahvia aahh...siita han nauttii tiistai-iltaisin ja sitten valvoo yolla kofeiinin takia. Han kun ei nykyaan juo kahvia kuin siella.
Yksi kuva viela keskustasta. Kuningas Daavidin hotelli, jossa lukemieni monien kirjojen mukaan lehtimiehet ja sotakirjeenvaihtajat aina olivat majoittuneena.
Viela tahan lopuksi pikku tarina postin toiminnasta taalla. Meille on siis lahetetty kuukausi sitten yksi lahetys, jossa on teeta Ulpulta, vahan jalkeen tyokaveri lahetti henkilokuntalehden ja noin kolme viikkoa sitten Iina lahetti teeta. Mitaan naista lahetyksista ei ole ilmaantunut tanne vanhainkodille. No, eilen kavimme sitten kolmannen kerran postissa niita kyselemassa, koska nainen siella viime kerralla lupasi selvittaa asiaa. Mita viela, han totesi, etta teillehan tuli sinne jo paketti. Harmi vain, etta se oli Annelienin paketti. Mina yritin tivata, etta han selvittaisi asiaa, mutta han tivasi vastaan, ettei han voi, etta soittakaa tahan numeroon sunnuntaina (se on siis tyopaiva taalla). Kavaistiin valilla kaupassa, mutta matkalla mua rupesi korpeamaan niin, etta paatin menna takaisin ja vaikka istua siella niin kauan, etta soittavat sinne numeroon. Miksi mun se pitaisi tehda, mina odotan itselleni postia, jonka Israelin postin pitaisi mulle toimittaa.
Kun mentiin postiin sisalle, samalla naisella, joka lupasi asiaa selvittaa, oli edessaan pari asiakasta. Kun han naki meidat, han otti minulta heti lapun, jota joka kerta olen hanelle tarjonnut. Siina on se osoite, johon lahetykset on lahetetty. Sitten han rupesi selittamaan, etta odottakaa viela vahan. No, mina sanoin, etta on odotettu jo kuukausi ja kohta lahdetaan maasta ja me halutaan hanen soittavan siihen numeroon ja selvittavan lahetysten kohtalon. Han vain selitti, ettei han voi soittaa, eika se ole hanen vastuullaan. Kysyin sitten, minne se numero menee, niin asiakkaana oleva nainen sekaantui keskusteluun ja sanoi numeron olevan paapostiin ja siksi virkailija ei voi soittaa, koska hanella on asiakkaita!!!!!!!! Mina siihen, ettenko mina olekaan asiakas. No olet tietenkin, mutta onhan sinullakin velvollisuuksia asian suhteen. Mina totesin, ettei mielestani ole, se on Israelin postin asia ei minun.
No lopuksi otin kuitenkin virkailijan koko ajan minulle tarjoaman lappuni takaisin ja lahdetiin pois. Taman talon sihteeri lupasi sitten ystavallisesti sunnuntaina soittaa sinne, kun anelin sita hanelta. Etta sellainen tapaus postissa.....
Ismolle tiedoksi, etta valitettavasti Munni ei saanut kiinni tanaan ruokasalissa juoksentelevaa tarakkaa elavana, joten taytynee odottaa seuraavaa ja vieda se sitten tuonen postitoimistoon lahetettavaksi Ismolle. :)
Asken tuli yksi sairaanhoitaja toihin ja pyysi minua leimaamaan hanet sisalle, koska se on hanelta kielletty. Ihmettelin miksi, mutta Munni hokasi viisaana miehena heti, etta nythan on sapatti eika juutalaiset saa tehda sellaisia hommia. Kummallista, mutta toita saa silti tehda, ei tata oikein tahdo tallainen yksinkertainen pohjalainen tajuta.
Mutta...shalom seuraavaan kertaan ja ajatelkaa toisista parempaa kuin itsestanne, niin mekin yritamme.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti