Eilen siis aamiaisen jalkeen kamppeet kasaan ja suuntana Ein Kerem. Hienostihan jo sinnekin osasimme kahdella bussilla. Ja voi mitka maisemat. Siis jo pelkastaan niiden takia sinne kannatti lahtea. Sen kerrotaan olevan Johannes Kastajan synnyinpaikka ja siella on ainakin kolme isoa kirkkoa. Niitahan on taalla joka paikassa ja useimmat lienevat katolisten rakentamia. Ekaksi kaytiin Kastajan kirkossa. Siella oli ystavallinen pappi, joka kysaisi, mistapain olemme. Kun kuuli, etta Suomesta, niin kysyi onko siella revontulia ja sanoi aina halunneensa nahda ne. Kehotin tulemaan katsomaan, ne kylla nakyvat. Kirkko oli yksi kauneimmista nakemistani. Aivan henkeasalpaavan kaunis. Myos yksi niista harvoista, joissa olen tuntenyt pyhaa tunnelmaa. Tassa yksi kuva malliksi. Se on tosin hieman samea, vaikka otin yokuvauksella.
Sitten kohti seuraavaa kirkkoa, joka nakyi vuorella. Matkalla oli hyvin kapealla tiella makeen peruuttaneena sementtiauto ja sen alapuolella risteys. Kysyimme kahdelta tyomiehelta tieta kirkkoon. Toinen osoitti sita tieta, jolla auto oli esteena ja toinen sita toista tieta. No, koska toinen oli suljettu ,lahdettiin sita avointa tietea. Siita tulikin pitka ja hikinen matka ylos vuorenrinnetta - tosin loivasti. Ja perilla oli heprealainen yliopisto kampusalueineen ja kirkko mennyt juuri kiinni. Voihan meikalainen.....ei olla opittu vielakaan, etta keskipaivalla tallaiset paikat on kiinni, siis ei muuta kuin takaisin alas. Mutta tallaisia nakymia taas....
Vahinko, ettei kuva anna taytta oikeutta talle maisemalle, kun ei nae syvyyseroja.
Kavaisimme valilla syomassa hyvin ja sitten takaisin yrittamaan sinne toiseen kirkkoon. Se on rakennettu sen muistoksi, kun Jeesuksen aiti Maria alkuraskauden aikana lahti tapaamaan tatiaan Elisabethia, joka odotti Johannes Kastajaa. No taas nahtiin hieno kirkko.
Bussipysakilla odottaessamme nain sitten hedelmia, joita oli kaupasta kerran ostanut ja vaikka niita tosi varovasti kasittelin, poimin sormistani aivan pienen pienia tikkuja viela pari paivaa. Mitenkas luulette, etta naita poimitaan?
Yksi mies tuli vastaamme kantaen sangollista naita herkkuja.
No niin, sitten tahan paivaan. Tarkkaavainen lukija muistanee, etta ole karsinyt kurkkukivusta jo useamman paivan ajan ja siihen on liittynyt paansarkya ja lihaskipuja seka muutenkin kurjaa oloa paassa. Mulla astmalaakekin loppui, kun en ollut tarpeeksi tarkka selvittaessani sen riittavyytta. Ja jos sita olisi ollut, kurkkukipu olisi silla taintunut. No meillahan on matkavakuutus, ei kun laakariin. Ekaksi mentiin yksityiselle klinikalle, joka ei hyvaksynyt matkavakuutuskorttia, vaan sanoi, etta pitaa maksaa 200 sekelia (n. 45 euroa) ensin, etta paasee laakarille ja tutkimuksista lisaa. Ja etta korvauksen voi sitten itse hakea. No, Munnin sairaalaanhan tuli maksusitoumus vakuutusyhtiolta ja hetken keskusteltuamme paatimme lahtea sairaalaan ensiapuun saamaan ensiapua :)
No, mites sitten sinne, kun ei oikein tiedetty, missa se onkaan. Taksi vie perille, mutta kuskilla ei ollut vaihtorahaa, joten paasimme antamalla kaikki kolikot. Saastimme muutaman sekelin. Vastaanotossa ei taaskaan hyvaksytty korttia ja kehotettiin menemaan Evelynin luo kysymaan, kun tivasin syyta. Etsiskelimme sitten tata naista tovin ja han antoi faksinumeron, johon voisin pyytaa vakuutusyhtiota faksaamaan maksusitoumuksen. Hoh....(pisteet), kysaisin sitten, etta voisinko soittaa sielta ja nainen otti kyllastyneen nakoisena puhelun itse Suomeen ja jutteli hetken ja antoi sitten luurin mulle. Ja nain sain minakin taas lisaa tietoa siita, miten matkavakuutus toimii - sita ei lukenut ehdoissa. Eli laakarimaksua ei voi suoraan laskuttaa yhtiolta, vaan pitaa itse maksaa ja hakea sitten korvausta. Jaha....no takaisin sisaankirjoitukseen. Kuulin typykan sanovan maksuksi 85 sekelia + tutkimuksista erikseen. Paatettiin siis jaada, kun noin paljon edullisempi taksa. Eipa mitaan, kun typykka antoi Visa-kuittia allekirjoitettavaksi, meinasin pyortya. Summa olikin 885 sekelia (noin 170 euroa). Loppuviimeksi kaynti tuli maksamaan 1493 sekelia eli melkein 300 euroa. Ja kaikki melkein tyhjasta. Ei mulla mitaan vikaa ole. Virus vain jyllaa eika siihen pure mitkaan biootit. No sain kuitenkin astmalaakereseptin eika se laake ollut kallis. Oppia ika kaikki....saa nahda, korvaako yhtio...jaa nahtavaksi.
Pannanpa tahan kohti valikevennys. Munni parturissa...
Joko jaksatte jatkaa.
Pakko kertoa, mita hyvaa tanaan myos tapahtui. Olen koko taalla olon ajan toivonut, etta paastais kaymaan seka arabi- etta juutalaiskodissa. No, Hulu on kutsunut meidat kotiinsa ja ehka menemme lauantaina.
Aamulla, kun istuimme bussissa matkalla tuolle kovin kalliille laakarireissulle, tapahtui jotain erikoista. Siina istuessamme mietiskelin sita menoamme Hulun kotiin ja huokaisin, etta kunpa paastais johonkin juutalaiskotiinkin. Heti peraan sanoin itselleni, etta mehan ollaan Tiberiassa yksityiskodissa, vaikkakin suomalaisen.
Auto oli aivan taynna, seisomapaikkoja myoten. Istuimme oikealla etupenkilla ja sisaan tuli viehattavan nakoinen, arviolta seitsemankymppinen nainen. Aioimme nousta ja tarjota paikkaa, mutta han nosti kaden estaakseen ja alkoi jutella. Vaihtoi englanniksi, kun huomasi, ettemme hepreaa ymmarra. Kuuma on, jooo meille aivan liian kuuma...no me joudutaan kestamaan tata kerran vuodessa, te vain taman kerran. Sitten kerroin olevamme vapaaehtoisia ja vanhainkodissa tyossa. Han kiitteli meita siita useamman kerran ja toivotti meille Jumalan siunausta. Sanoin, etta sita tassa tarvitaankin. Yhtakkia han kysyi, haluaisimmeko tulla hanen kotiinsa kaymaan!!!!!!!!!!!!!!!! Mulla melkein sydan pysahtyi ja huokaisin, se olisi ihanaa. Han sanoi, etta kirjoita ylos, no mina sieppasin kalenterini ja kynan ja annoin ne hanelle ja pyysin kirjoittamaan. Han kirjoitti nimensa ja puhelinnumeronsa ja pyysi soittamaan muutaman paivan kuluttua, koska han on pari paivaa poissa. Sanoin meidan olevan ensi viikolla ti-to matkalla ja sovittiin, etta soitamme, kun palaamme. Kiittelin hanta ja han katosi taaksepain bussissa. Mina olin niin liikuttunut, etten meinannut saada kerrotuksi Munnille, mita olimme keskustelleet.
Tama on tullut Herralta ja on ihmeellista meidan silmissamme.....jossain psalmissa sanotaan nain. Sita voisi soveltaa tahan tilanteeseen.
On tosi jannittavaa odottaa tata tapaamista. Mutta nyt on iltapalan aika ja sarkylaakkeen vaikutus on lakkaamassa ja huono olo hiipimassa kehoon. Mutta huomenna iltavuoroon toihin, kylla se siita tokenee......aloitin jo astmalaakkeella korotetut annokset.
Kommentoimisiin.....
p.s. ostettiin 2 gigan kamerakortti Canon Ixus 70:een. Arvatkaapa, mita maksoi? Eheei.... vahan vajaa 8 euroa..... Piti ostaa kortti, koska en paase talla koneella Netikan kuvagalleriaan tallettamaan kuvia :( Mutta eihan tuo kallis ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti