Tiberias

Matka alkoi heti aamulla kahdeksan jalkeen. Tosin paikallisbussissa saimme istua melkein tunnin normaalin puolen tunnin sijaan, silla ihan keskustassa Jaffa-katu on auki ja aivan hirveat bussijonot yrittavat madella eteenpain. En valehtele, jos sanon, etta 20 bussia saattaa olla jonossa. Taalla kaytetaan tuota matkustusvalinetta tosi paljon. Aikatauluja ei nay missaan, pysakille vain mennaan odottamaan eika yleensa tarvitse varttituntia kauempaa odotella.

No lopulta paastiin keskusbussiasemalle ja sielta oikeaan bussiin, joka sekin oli taynna. Tiberiaaseen lahtee aamulla puolen tunnin ja paivalla tunnin ja iltapaivalla taas puolen tunnin valein busseja. Matkaa on linnuntieta noin 120 km, mutta se kestaa kuitenkin 2,5 tuntia kiertoteita ajellessa. Pysahdyttiin noin 10 minuutiksi 40 minuuttia ennen Tiberiasta. Meidan lahella istui nuori juutalaispari, jolla oli vauva. Mies lahti ulos ja kohta nainen katsoi mua, nousi ylos ja kysyi jaammeko autoon, niin ymmarsin hanen kysyvan. Nyokkasin vastaukseksi ja kas, nainen tyonsi vauvan mun syliin, hymyili ja lahti ulos. Hoh.... minahan olin ilosta sykkyralla. Sain hieman helpotusta pikkuisten ikavaani. Tytto oli puolivuotias. Isa kavaisi sisalla ja ihmetteli, kun aitia ja vauvaa ei nakynyt, sitten huomasi vauvan minulla, hymyili ja meni ulos..... aikamoista luottavaisuutta. Tassa kuva meista...

Pikkuinen ei vierastanut yhtaan.

No, saavuttiin sitten perille ja heti, kun astuttiin autosta ulos, tulvahti kuuma ja kostea ilma vastaan. Kaveltiin pikku matka talolle, josta saatiin avain majapaikkaan ja meinasin heti lahtea takaisin Jerusalemiin. Siis se helle, mika taalla on, ei ole mitaan helletta verrattuna Tiberiaksen kesaan. Kaupunki sijaitsee laaksossa, toisella puolella on Genesaretin jarvi, jonka takana Golanin tasanko ja muilla rannoilla vuoret. Samoin Tiberiaksen "takana" on vuoret. Eli se on kuin kattila.

Tassa on talo, jonka eka kerroksessa oikealla majailimme.

Nama ihmiset tulevat auringon laskun jalkeen vasta ulos istuskelemaan esimerkiksi tuohon talon eteen.

No, lahdimme sitten taloksi asetuttuamme kavelemaan alas kaupunkiin, jonne piti olla noin 1,5 km. Ja kait onkin, matka meni ihan hyvin. Pahkailtiin siella pari kolme tuntia ja sitten lahdimme takaisin. Mutta....paluumatka olikin pelkkaa ylamakea. Oli lahella, ettemme kummatkin kuupanneet, vaikka huilasimme vahan valia ja joimme vetta. Mina huolehdin Munnista kovasti ja vein hanet puolimatkassa yhteen huoltoasemaan sisalle. Siella oli ihanan viileaa - hyva ilmastointi - sanoin nuorelle myyjalle, etta tama ilmasto on liikaa skandinaaveille. Ostin pullon jaateeta ja siina puhallettiin sita juoden. Kohta poika toi kaksi isoa pahvimukia kylmaa vetta. Arveli ilmeisti, etta voimme jaada sinne hanen vaivoikseen. Siina vasta minakin alysin, miten lahella lyyhistymista mina olin. Kesti melkein majapaikkan saakka palautua, Munni palautui paljon nopeammin. Lampoa oli vahan yli 40 astetta.

Tassa vahan kaupunkin takaosaa rinteilla. Kuva ei kylla anna ollenkaan oikeutta maisemalle, mutta ehka jotenkin voitte aavistaa, minkalaista siella oli.

Tassa rantakatua

Keskiviikkona eli eilen lahdimme sitten vahan ennen puolta paivaa rannalle uimaan ja huilaamaan. Uiminen oli ihanaa, vaikka ranta ei ole paras mahdollinen. Paljon pikkukivia ja isompiakin rannassa ja syvaa nopeasti. Mutta itse alue ja ruohokentta palmuineen oli hieno, katso vaikka

Pari tuntia olimme soralla rannassa, sitten tulimme tanne varjoon. Siina olikin oikein mukavaa lekotella, mina jopa nukahdin lepotuoliin.....

Tanaan sitten puolenpaivan aikaan lahdimme viemaan majapaikkamme avaimia takaisin. Tutustuimme lahemmin rovaniemelaiseen Ritvaan, joka on 2 kk hoitanut siella erasta taloa. Meille tuli heti tosi hyva yhteys, joka ei varmaankaan jaa tahan.

Viela yksi seikkailu meilla oli ennen kuin paasimme "kotiin". Kuten kerroin keskikaupungilla kaivetaan katua ja yhtakkia jalkakaytava, joka oli erotettu kadusta verkkoaidalla rakennustoiden ajaksi sulkeutuikin. Perassamme tuli nuori mies ja tytto, mies meni ja avasi verkkoaitaa sen verran, etta paasimme jatkamaan matkaa. Mutta....jonkun matkan paassa tuli pysahdys. Terasverkkoaita oli koytetty monesta kohti paksulla rautalangalla kiinni. Siina sitten olimme, mies oli jo kiivennyt aidan yli ja tytto teki saman tempun. Meidan jalkeen tuli afrikkalainen perhe ja siina pahkailtiin ja ihmeteltiin toisellakin puolella aitaa olevien ihmisten kanssa, etta mitenkas tasta eteenpain. Yritettiin avata rautalankoja, mutta vain yksi saatiin auki. Ei muuta kuin takaisin samaa tieta, mutta sitten mina kekkasin, etta tuo aitahan repsottaa alhaalta, mennaan sen alta. Ja niin mina ekana ketterana tyttona kommin aidan alta Munnin avustuksella ja sitten nostettiin aitaa, niin etta afrikkalaisetkin paasivat alta. Eli joka matkalla jokin seikkailun poikanen.

Eipa tassa taman kummempia talla eraa....

halataan kaveria, kun tavataan.

p.s. arvatkaas mita. Lukujarjestys oli ilmestynyt nettiin ja koulu alkaa maanantaina 25.8. klo 16.15 eli samana paivana, jolloin tullaan kotiin..... oih...voih.... niin ja meilta on jo pyydetty yksi lehtijuttu Shalom-lehteen, jota julkaisee Israelin Ystavat ry., jonka kautta tulimme tanne. Milloinkahan senkin ehtii kirjoittaa? Niin ja kaikki on viela yhtena sekamelskana paassa, pitaisi saada hieman aikaa jarjestella kokemuksiaan.