Siis onko?
Munni lähti tänään Ruåttinmaalle. Tästä yli Uumajaan ja siitä alas Sollefteåån ja huomenaamulla ainakin 700 km etelään Finspångiin pojan 40-vuotisjuhliin. Minä en päässyt mukaan koulun takia. Töistä ehkä olisin voinut järjestää, vaikka vaikeaa sekin olisi ollut, kun on paljon töitä ja vain kolme työpäivää viikossa. Takaisin Munni tulee vasta tiistaina. Eli kuusi yksinäistä yötä :(
Ja sit Munni osti mulle sellaisen vekottimen, joka kuuman ilman avulla irroittelee maalit. Mullahan on ne isoisän ja -äidin huonekalut, jotka pitää putsata. Ja minä, kun luulin, että vain kuumaa ilmaa puhalletaan ja sillä sipuli. Kun kattelin pakkausta tarkemmin, huomasin, että kyllä ne maalit pitää irrottaa lastalla...höh... luulis niiden keksineen parempia vekottimia. Saa nähdä kokeilenko huomenna vai teenkö koulutehtäviä.
Kissat voi hyvin ja talo on maalattu punaiseksi ja nurkkalaudat on valkoiset. Vielä kattohuopa puuttuu. Rapidokaan ei enää juokse karkuun, kun me tullaan ulos, mutta ei silti lähelle tule. Iina kävi tuomassa mut koulusta kotiin, kun auto on Munnilla ja kutsui ulkona Umaa ja kissa tuli heti. Tunsi oikean emäntänsä äänen.
Menen perjantai-iltana hoitamaan välipojan tytärtä ja olen siellä yötä. Lauantaina järjestämme vanhustyön kurssin puitteissa toimintahetken Botnia-kodilla, joka on dementiavanhusten hoitokoti. Ja ensi viikollahan sitten alkaa se kauan odotettu harjoittelujakso ja koulusta on tauko aina 18.11. saakka :) Montakohan kertaa olen senkin jo kertonut....
Tämä tällä kertaa.....koettakaahan pärjäillä
"Ainoastaan sydämellä näkee hyvin.
Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä." sanoi kettu
Pikku Prinssi, Antoine de Saint-Exupery
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti