Vietettiin eilen iltapäivää ja alkuiltaa esikoisen perheen luona. Munni autteli esikoista eläintensuojan rakentamisessa. Saa nähdä mahtuvatko kaikki kolme lammasta ja kolme kilipukkia sinne talveksi - eiköhän. Mutta eivät eläimet siihen lopu, lisäksi on ISO koira ja pieni koira ja muutama kissa - noin kymmenen - tai ei kai sentään, mutta aika monta. Ihan mukavaa ja lapset tykkää.
Pikkumies oli yhtä hymyä valveilla ollessaan ja iso tyttö oli kasvanut niiiiin kovasti eikä ollut enää yhtään pienen tytön pyöreyttä. Keskipojan tytär oli yökylässä lauantaina ja meillä oli oikein mukavaa. Tämäkin neiti on kasvanut kovasti ja kohta hänestäkin tulee isosisko. Lastenlapset sen kuin lisääntyy..... sehän on isulle/isoäidille tosi mukavaa.
Niin siitä eläinsuojan rakentamisesta. Yksi kilipukeista, Allan, touhusi tosi kovasti mukana kaikessa, mitä miehet teki ja tykkäs varsinkin Munnista. Kiipesi tikkaitakin, kun Munni kattoparruja naulasi. Tässä kuva alkajaisiksi....
Eikös olekin viehättävä, jos nyt miepuolisesta kilipukista niin voi sanoa. Mutta mä ainakin rakastuin Allaniin ensi näkemältä. Toiset vuohet on valkoisia, mutta tämä yksilö on aivan hurmaava.
Tässä Allan pukkii Munnia takapuoleen
Kolmella lampaalla on esikoisen mukaan vain yhdet yhteiset aivot. No, eiväthän lampaat mitään viisauden pesiä taida olla.
Arvatkaapas mitä, jos jaksan vuoden ja kuukauden painia tuon opiskelun kanssa, niin olen valmis.... huhhuhh....mutta paljon virtaa vettä Kyrönjoessa ennen sitä. Lokakuun alussa alkaa harjoittelu ja kestää marraskuun 18. päivään. Pääsin sosiaalivirastoon ja saan tehdä harjoittelun kahtena eläkepäivänä viikossa eli torstaisin ja perjantaisin. - Mahdoinkohan jo kirjoittaa tästä - no jos, niin kertaus on opintojenkin äiti :)
Onneksi on tämä harjoittelujakso, viime syksy oli niin rasittava, että hyvä, kun hengissä selvisi.
Vain on Ulpun puolaimet torilla. Me kun käytiin viikko sitten välipojan luona, niin prinsessan kanssa käväistiin tien toisella puolella ja kymmenessä minuutissa kerättiin sangollinen puolukoita. Ja niitä jäi vielä paljon eikä ole hirvikärpäsiä riesana. Kun tulin tänään koulusta keitin ne petolahtelaisen reseptin mukaan, jossa puolukat survotaan (tehosekoittimella) ja pikku tippa kattilan pohjalle vettä ja noin puolet marjoista sinne ja kiehautetaan. Lisätään sokeri ja sekoitetaan toiseen puoliskoon kylmiä marjoja. Tämä sose maistuu koko talven melkein tuoreelta puolukkasoseelta. Reseptiä saa vapaasti käyttää.
Olis taas Lissulle karviaisia, mutta taitaa puska tyhjentyä siihen mennessä, kun tuutte käymään. Soitin pikkuveljelle ja lupasivat tarvita. Mulla on vielä viime kesäistä hilloa jääkaapissa - kuka haluaa? Kerro, niin tuon.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti