jos Ulpun taantuminen näissä tietokoneasioissa on tästä kiinni, eikun jatketaan. :) Ja mukavaahan tämä on, kun vain sais ajan riittämään. Vaikka eipä kait sitä muillakaan ole enempää kuin 24 tuntia vuorokaudessa - tai no ruokatunti päälle.
Kirjoitin harjoitteluraportin ja tänään oli opettajan kanssa loppukeskustelu. Lupasi laittaa 11 pistettä pistepussiini. Jee...jee...ja sit arvatkaapa mitä? Keväällä ei ollut hajuakaan, miten ihmeessä pystyn suorittamaan tämän syksyn 8 viikon harjoittelujakson sosiaalialan hallinnosta. Eipä muuta, kun vanhan tutkintoni pohjalta anomaan hyväksilukua ja sainkin 11 pisteestä kuusi hyväksi. Ja tänään selvisi, että mulla on harjoittelupaikka sosiaalivirastossa toimeentulotuen puolella ja saan tehdä sen eläkepäivinäni eli torstaisin ja perjantaisin ja kuulkaa vielä, miten ihmeellisesti kaikki on järjestynyt. Ehdin juuri suorittaa näinä päivinä sen harjoittelujakson aikana ne puuttuvat viisi pistettä. Eikö olekin ihmeellistä. Koko tämä mun opiskeluaikani on ollut niin ihmeellistä palojen loksahtelemista paikoilleen juuri oikeaan aikaan. Ilmeisesti mun ei tarvi huolehtia keväänkään harjoittelusta. Jos on tarpeen, niin sekin sitten vain järjestyy.
Nyt saatte kuvan kaikkein tavanomaisimmasta juutalaisen naineen naisen päähineestä, kas tässä
Ja sitten tavallinen juutalainen perhe kävelyllä 30 asteen helteessä...
Miehet kyllä näyttivät siellä ottavan kiitettävästi osaa lasten hoitoon ja perhe tuntui näyttelevän tosi tärkeää osaa heidän elämässään.
Tässä Baruch päivälevolla vanhainkodin ulko-oven edessä
Mulla on mehumaija hellalla, keitän tässä samalla mustaviinimarjamehua, kun se ei ole täällä itsestään pulloihin juossut. Vielä on karviaispensas pullollaan ja yksi punainen viinimarjapensas puolillaan. Niin ja kun oltiin Nellylässä, niin kahmaistiin yhtäkkiä sangollinen puolukoita. Ne täytynee keittää soseeksi huomenna. Tuo Munni on niin kova syömään puolukkahilloa.
Tänään kirjoitettiin myös juttua Shalom-lehteen meidän yhteyshenkilön pyynnöstä. Ja Tuula-ystävä pyysi tv-haastattelua. Han tekee niitä sekä tänne paikallistelevisioon että TV7:lle. Mikäpäs siinä, voihan sitä noin hienosta kokemuksesta lähteä kertomaan hieman laajemmallekin kuulijakunnalle.
Niin ja tyttäreni on muuttamassa avokkinsa kanssa Vaasaan..jee..jee... se on ihan mukavaa. Voi yksi juttu vielä. Olen saanut mun isoisän ja isoäidin kotoa pöydän ka kaksi tuolia. Pöytä on pieni ja siinä on laatikko ja tuolit ovat puisia nojatuoleja, joissa on pehmustettu istuiosa. Nyt ei muuta kuin maaleja niistä poistamaan ja uudet kankaat istuimiin. Voi, mä rakastan vanhoja huonekaluja ja näillä on vielä niin valtava tunnearvo, kun muistan ne niin kaukaan, kun yleensä jotain muistan. Tulkaa sitten kattoon niitä....
p.s. Pakko lisätä vielä yksi kuva. Juutalaisen naisen jalkavarusteet 30 asteen helteellä
Sukat on ainakin 40 denieriä.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti