Tervehdys Suomi, taalla Natania Israel!
Jaa-a mistahan aloittaisin. Taalla on siis niin kuuma, etta todella piisaa. En olisi ikina uskonut, etta viela syyskuussa on tallaiset ilmat. On ihan yhta kuuma kuin silloin keskikesalla, kun olimme taalla pitempaan.
Lauantaina oltiin tuossa parin sadan metrin paassa rannalla. Siella on normaalisti uimavahdit korkeassa kopissa ja erivarisilla lipuilla ilmoitetaan milloin saa uida tai vain kahlata tai ei ollenkaan menna veteen. Mutta perjantaina alkoi se suuri sovituspaivan juhla Jom Kippur, josta taisin jo kirjoittaakin ja lauantainahan on sapatti ja kaikki on kiinni. Eli ei ollut rantavahteja. Aallokko oli kohtalaisen kova aina valilla. Ranta on kylla osittain suojattu aallonmurtajilla, mutta niiden valissa on avoin kohta, josta aallot tulevat suoraan rantaan. Me ei koskaan olla suoraan sita aukkoa vastapaata, vaan mennaan aina vahemman aaltoiselle puolelle.
Tapaamme kahlata jonkin matkaa ja olimme kaikki kolme halleluja-siskoa siella leikkimassa aaltojen kanssa. Olimme kasvot aaltoja pain ja hyppasimme aina ison aallon kohdalla ja se oli tosi hauskaa. Mutta samalla mina liikuin huomaamattani takaperin rantaa kohti. Olin jo tullut siihen kohtaa rantaa, jossa aalto lyo kovimmin ja kaantyy kuin rullalle ja yhtakkia tunsin vain lentavani takaperin. Takaraivo loi pohjaan ja tein tayden kuperkeikan takaperin!!!! Istuin siina sitten holmistyneena ja vahan saikahtaneena ja muut katselivat, etta miten mun kavi, kun tuli toinen aalto ja paiskasi mut taas alas, niin etta satutin hieman olkapaatani. En uskaltanut nousta seisomaan, vaan istuallani kasien avulla menin takaperin ihan rantaan. Kohdassa, jossa keikahdin, ei ollut vetta kuin ehka pohkeeseen saakka, mutta se on juuri vaarallisin kohta.
Kylla jalkeenpain hieman pelotti. Siina olisi voinut kayda hullustikin, mutta pakko oli heti pelko siirtaa sivuun ja menna uudelleen sinne kauemmaksi, muuten olisi voinut jaada menematta. Samalla rannalla oli aamupaivalla aikaisemmin ollut poikajoukko uimassa ja yksi oli hukkunut. Elikka ei se ihan turhaa ole, etta uintia rajoitetaan.
Huomenna ja keskiviikkona on taas vapaapaiva ja varmaankin kaymme taas uimassa. Silloin siella on tosin rantavahdit taas toissa.
Eilen olimme Kuolleella merella. Kavaisimme melkein edestakaisin siskojen kanssa meressa, se on niin tosi suolaista - 27 % - etta rupesi yhdesta jos toisestakin paikasta kirvelemaan, niinpa vierailu jai aika lyhyeksi. Yksi sai silmaansa vetta ja meita oli kielletty, ettei saa kasin koskea eika avata silmaa, vaan antaa kyynelnesteen huuhtoa silma. Niinpa talutin pikkususkoa suihkulle.
Kavimme myos Masadan vuorella. Mina en mennyt sinne ylos, kun kavimme siella Munnin kanssa kaksi vuotta sitten. Muuten olisin kylla mennyt, mutta pelkaan niin tavattomasti sita hissimatkaa - kestaa kokonaista 3 minuuttia - ja viela enemman sita muutaman kymmenen metrin matkaa siella ylhaalla hissista vuoren rinteeseen rakennettua avointa kaytavaa pitkin vuoren laelle. Itse laki on tasainen ja jos en kovin vaarin muista, 8 hehtaarin suuruinen, joten siella ei pelota. Jain muutamien muiden kanssa alas, kun muut kavivat siella.
Tanaan olimme Jerusalemissa ja onneksi kavimme sellaisissakin paikoissa, joissa en ole ennen kaynyt. Ensiksi menimme Getsemaneen ja valokuvasin paikan, jossa Munni menetti tajuntansa kesalla 2008 ja vietiin sairaalaan.
Meilla on tosi hyva opas. Matkamme ovat paivan matkoja, lahdemme kahdeksalta aamiaisen jalkeen ja palaamme seitsemaksi paivalliselle. Ja koko ajan tuo Pauli on aanessa. Han tuntee Israelin historian etu- ja takaperin ja kertoo meille valilla humoristisestikin hoystellen asioita. Han myos liittaa ne Raamattuun ja samalla saamme hengellistakin opetusta. Todella hyva matka kaikin puolin.
Yksi halleluja-siskoni osti tanaan vanhassa kaupungissa juomia itselleen ja mulle ja maksoi luottokortilla. Hinta oli 20 sekelia ja han kuittasi kuitin, mutta onneksi katsahti summaa. Se oli 2020 sekelia!!!!!!!!!!! Mina en ollut siina mukana, mutta menin ihmettelemaan miksi han viipyy ja kun kuulin asian, otin sen allekirjoitetun kuitin ja revin sen kahtia ja annoin hanelle. No, omistaja oli sanojensa mukaan kiireessa lyonyt summan vahingossa kaksi kertaa. Han soitti sitten luottokeskukseen ja pyysi peruuttamaan maksun. Matkan johtaja oli siina mukana ja he saivat miehen (han oli paikan johtaja) kayntikortin ja han pyysi soittamaan taman hotellin faksinumeron, etta han voisi lahettaa korjauskuitin sita kautta Helille. Se tulikin jo tassa hetki sitten, joten asia lienee kunnossa.
Oltiin myos puutarhahaudalla ja vietettiin siella ehtoollista. Se oli tosi koskettava tilaisuus. Lahdimme sielta heidan matkamuistomyymalansa kautta ja eras ryhman jasenista osti sielta jotain ja laittoi kukkaronsa mahalaukkuunsa. Bussissa han huomasi, etta kukkaro olikin kadonnut. Sita kaytiin etsimassa myymalassa, mutta eihan sita loytynyt. Joku taitava taskuvaras oli jossain kohtaa napannut sen. Oppaamme sanoikin, etta mahalaukku on kaikkein turvattomin paikka pitaa kukkaroa. Han on ennenkin ollut tilanteessa, jossa hanen sukulaiseltaan oli sellaisesta viety kukkaro.
No niin tassa oli sepustus talla kertaa. Jatkan, jos rahaa riittaa 
Shalom ja le hitraot
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti