Kuten jo aikaisemmissa kirjoituksissani lienen maininnut, on tukkani lyhentynyt aika tavalla. Parikymmentä vuotta kävin Maijalla leikkuuttamassa hiukseni ja hän oli tosi taitava siinä. Kun hän vanheni, piti ryhtyä etsiskelemään uutta luottokampaajaa ja sitä etsiskelyä onkin sitten kestänyt monta vuotta, mutta vieläkään ei löytynyt.
Kyselin entiseltä työkaveriltani hänen kampaajansa nimeä, kun hänellä oli hyviä leikkauksia hiuksissa ja päädyin kokeilemaan hänen suosittelemaansa. No, tukka lyheni reilusti - enemmän kuin olin ajatellut, mutta en sitä ole katunut. Sen sijaan on toisen seikka aiheuttanut sen, ettei tämäkään kampaaja ollut SE oikea. Kun lähdin tämän kampaajan tuolista ja kotona ryhdyin itse tukkaani hoitelemaan, huomasin, että se on vasemmalta sivulta paksumpi ja pitempi. Viikon verran sitä katselin, kunnes soitin kampaajalle ja kyselin voisiko hän korjata asian. Ilman muuta, oli vastaus.
Kun sitten toisen kerran lähdin tältä kampaajalta, oli se vasen puoli tullut lyhyemmäksi kuin oikea, jonka kanssa oli yritetty saada samanpituista.
Tänään sitten oli seurakunnassamme perinteinen toimintapäivä, jossa kerätään rahaa vaihtamalla autoihin renkaita, siivoamalla autot, leikkaamalla ihmisten hiuksia ja ruokaa myymällä. Kun siellä söimme ja lähdin katselemaan kahta kampaajaa työssään, kysäisin josko heistä jompikumpi voisi saada sivuhiukseni suunnilleen samanpituisiksi. Ja onnistuihan se. Teuvo, joka leikkasi ystäväni hiuksen tosi hyvin, ryhtyi hommiin. Hän ihmetteli, mitä tuo edellinen kampaaja oikein oli yrittänyt tehdä, sivuhiuksissa ei ollut mitään kunnon mallia. No nyt ovat sivut yhtä pitkät ja suunnilleen samanlaiset, mutta luottokampaajaa ei vielä ole löytynyt. Ellei sitten tämä Teuvo. Vahinko vain, että hän parinkymmenen kampaajana vietetyn vuoden jälkeen on vaihtanut alaa ja leikkoo ihmisten päitä vain harrastuksesta.
Että sellainen tarina tänään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti