Nyt on kyllä kaikki rakkaat mieslukijat niin, että se teidän sädekehä on hieman himmentynyt silmissäni. Sain nimittäin kunnian olla apurina vaihtamassa talvirenkaita autoon. Ja mitä kummaa huomasinkaan? Eihän se mikään ihmeellinen juttu ollutkaan! Viisi ruuvia per rengas! No, mainittava kyllä on, että sitä tunkkia hieman, etten sanoisi melkoisestikin, vierastan. En ole tähän ikääni vielä tullut kovin läheiseksi minkäänlaisen isomman - tai vahvaa voimaa edustavan - koneen tai laitteen kanssa. Pelkään esimerkiksi vannesahaa tai sirkkeliä kuollakseni. Siis käynnissä olevaa. Sitähän voi sattua mitä vain sen kanssa puuhaavalle.
Niin siihen renkaiden vaihtoon mennäkseni. Kun isoM oli onnistuneesti tunkannut auton yhden renkaan irti maasta, ja minä luonnollisesti sitä ennen olin irrottanut pölykapselin ja ruuvannut ruuveja hieman löysemmälle, niin ei kun ruuvit kokonaan auki. Pyör irti. Toinen tilalle. Ruuvit kiinni. Tunkilla auto alas - siis isoM:n voimin. Ruuvien kiristys. Pölykapseli paikoilleen. Siinä se! Ja sama neljä kertaa. Pitäisköhän vaihtaa alaa? IsoM lupasi jo ruveta tekemään kylttiä tien poskeen: "Auton renkaiden vaihto naisvoimin 20 euroa." Minä tosin en luvannut sitä niin halvalla tehdä. Täytyy se jonkinlainen ammattiylpeys ihmisellä olla - vaikka heikompikin!
Mahtui päivään toinenkin yllätys. Se on tässä.
IsoM: kun sulla nyt sitten huomenna on SE päivä, niin mentäiskös kauppaan!
Minä: hmmm, jos nyt sitten välttämättä haluat!
Saalis on yllä, kuva tosin on heikonlainen, mutta saa välttää.
Mutta laitetaanpas vielä yksi komea kuva. Pellisen sisarukset, vain vanhin puuttuu joukosta, koska ei ollut mukana kuopuksen 60-vuotiskahveilla.
Arvatkaapas kuka kuopus on.
"Vain osa rakkaudesta on onnea ja senkin eteen on tehtävä työtä." sanoi rakkausprofessori Kaarina Määttä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti