maanantai 4. lokakuuta 2010

Lokakuinen maanantai


Se on sitten taas uusi viikko alkanut. Muuten painonhallinnasta jatkaakseni, matkan jälkeinen painoni on pudonnut  yksi kilo 800 grammaa eli hyvä alku. Mutta kuten Ulpukin sanoi, enhän minä lihava ole, vain lievästi tukevahko Cool.


Pitäisi alkaa tsekata tekemiäni koulutusmuistiinpanoja onko niissä mitään järkeä. En edes tiedä milloin koulutus on, pitäisi olla loka-marraskuussa kolmena iltana viikon välein. Ja käsittelee vapaaehtoistyötä tai tarkemmin sanottuna ystäväpalvelua . Näyttää siltä, että saan ruveta vetämään - diakoniatyöstä vastuussa olevan vanhimmistoveljen 'valvonnassa' - seurakuntamme diakoniatyötä. Mahdankohan tunkea itseäni liian isoihin saappaisiin. Vaikka jos saappaat on tarpeeksi isot, eihän niihin tunkea tarvitse, hypätä vain. Aikapa tuon näyttää.


Tänään on aivan mahtava syysilma; aurinko paistaa ja meri aaltoilee vain hieman. Puutarhan syystyöt on tehty eli vanha ja tautinen viinimarjapensas kaivettu ylös ja uusi istutettu, kaikki puutarhakalusteet viety talvisäilöön, kesäkukat vaihdettu syyssellaisiin eli callunoihin tällä kertaa. Vaikka pakko oli vielä jättää miljoonakellot aidan päälle väriläikiksi, koska olivat niin hyvinvoivia vielä.


Yksi kasveista päätyi sisälle jo ennen matkaani, koska se ei vielä ollut kukkinut. Ja ilokseni matkalta palattuani löysin siitä pari kukkaa ja lisää on tullut sekä tulossa.



En kasvin nimeä muista, vaikka isosisko sen mulle jossain vaiheessa ilmoitti.



 



Herkän kaunis kukka


Kovan kohtalon koki myös kultaköynnös, jonka pari vuotta sitten sain yllä mainitulta isosiskoltani. Kasvi ryhtyi pudottelemaan lehtiä ja alkoi vetelöityä. Sitä se on teetellyt jo muutaman kuukauden, joten nyt se sai sitten lähtöpassin ja löysi tiensä roskikseen. Hieman tyhjältä näyttää olohuoneen ja keittiön välillä oleva kaariaukk, jota kasvi kiersi. Mutta kaikkeen tottuu.


Kuten ehkä olet jo huomannutkin, ei mulla varsinaista asiaa ole, kunhan sepustelen. Siispä jääkää rauhaan ja palaillaan.


Päivä on tuleva, voitonpäivä valtava.
Taivas ei pilveen käy eikä kyyneleitä näy.
Silloin rauha ikuinen, alkaa luona Jeesuksen.
Päivä tuo ihana on tuleva.

Päivä tuo valtava, kun saan Herran kohdata.
Silloin katson kasvoihin, tuon rakkaan kalliin Mestarin
ja Hän tarttuu käteen mun ja levon antaa siunatun.
Päivä tuo ihana on tuleva.

Ei kommentteja:

 Alla oleva kirjoitus oli paikallisessa Ylöjärven Uutisissa mielipiteenä: Pohojalainen Pirkanmaalla Oon vähä miettiny tätä elämää ja sitä,...