Odotusta

Istuskelen tässä koneella melkein keskiyöllä ja odottelen, milloin saan lähteä tytärtä vastaan tuonne raitille. Oon pelannu Mahjongia koko illan odotellessani. Puolenpäivän aikaan lähdimme isoM:n kera Hulmille Kapteenin talolle ISOON vattupusikkoon marjaan. Saaliiksi saimme kuutisen litraa vattuja. Mutta kuka tuon määrän osaa sanoa, kun ne menevät koko ajan kasaan. Olin jo huolissani siitä, ettemme saa ollenkaan vattujan, mutta toisin kävi. Kiitin Taivaan Isää saaliista. Haavat voivat jo niin hyvin, etteivät haitanneet poimimista. Mun mielestä olisivat kyllä lääkärit saaneet samalla, kun niitä reikiä porasivat mahaani, imaista enimmät rasvatkin pois. Tuntuu, että laittoivat vain lisää fyllninkiä sinne.

Ei muuten ollut sappirakossa kiviä eikä soraakaan - ei edes mikroskooppista. Mutta lievä tulehdus oli. Eivät ne vaivat ole kokonaan hävinneet vieläkään. Kahvi on kaikkein pahinta mahalleni. Vaikka lantraan niin, että kahvia on vain nimeksi kuuman maidon seassa. Mikä lie ainesosa, joka sen vaikuttaa.

Eilen tehtiin kesäretki Seinäjoelle. Oli tosi kuuma ja käveltiin aika paljon. Siispä sydänsairas isoM ei voinut oikein hyvin, kun kotiin palattiin. Liian kuuma ilma lienee hänelle pahinta. Tänä iltana tosin valitteli, että on kylmä. Se on jotain uutta se. Mulla on tapana sitä valitella.

Kyllä muuten harmitti, kun kiinteistöyhtiön työntekijä oli eilen käynyt muka leikkaamassa meidän nurmikon. Jälki oli kuin perunapeltoa. Ilmoittelinkin huoltonaiselle, että mieluusti itse leikkaisimme tuon pikku pläntin, joka takapihallamme on - samoin etupuolella. Siltäkin puolelta kaveri on vienyt puolet puskan juurelle istuttamastani maahumalasta. Nåh kaipa se kasvaa uudelleen.

Johanneksen evankeliumi 20:30—31 ”Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden; mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.

”