Munni siis syö pehmeänä leipänä täysvalkoisista vehnäjauhoista tehtyä paahtoleipää. Mutta koska hän pitää erityisesti näkkileivästä, on sen löytymisestä tullut hieman ongelmallisempaa. Lopulta löytyi yksi laji, jossa on vain tavallista vehnää
Sitten minun nykyisiin leipävalintoihini, jotka oikeastaan kirvoittivat minut tähän kirjoitukseen. Olen kokeillut todella monenlaisia niin pehmeitä kuin näkkileipiäkin. Tulos on mielestäni aika heikko. Nykyiset suomalaiset leivät ja sämpylät ovat mielestäni täyttä höttöä - ilmaa - ei mitään puremisvastetta eivätkä edes paina mitään. Nyt täytyy muistaa tuo alun huomautus; etsintäni ei koske ruispaloja eikä tavallista reikäleipää. Ne ovat kunnon leipää.
Olen kokeillut kaikenmaailman Taikaruisleivät ja sämpylät sun muut. Mikään ei tunnu hyvältä eikä maistukaan niin kuin haluaisin. Sitten päätin asian, johon en koskaan olisi luullut sortuvani. Ostin ruotsalaista Pågenin leipää nimeltään Tumma viettelys. Isokokoinen, siivutettu vuokaleipä. Siinä löytyi mun leipä. Tuntuu painavalta. Antaa sopivasti puremisvastetta. Ja on vielä hyvääkin. Toinen saman leipomon leipä on myös käypä, tosin ei aivan yhtä hyvää, Maalaishyvä.
Yksi ongelma oli myös löytää kunnon näkkileipä. Kokeilin niissäkin monen monet kotimaiset versiot, mihinkään päätymättä. Ihan vain maun takia. Ja - melkein häpeä myöntää - mutta tässäkin päädyin naapurimaan tuotteeseen
On sitten tosi hyvä näkkäri. Ohut, rapea ja hyvänmakuinen. Harmi vain, ettei sitä saa täältä Laihialta eli varastossa täytyy aina olla. Toinen huono puoli on pakkauksen koko. Se kun ei tahdo sopia mihinkään kaappiin kunnolla. Mutta pääasia on, että maistuu hyvältä.
Mutta on toisenkinlaista leipää - elämän leipää.
Joh. 6:35 "Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa. Minä olen elämän leipä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti