Liisa-siskolla ja minulla oli tarkoitus lähteä ilahduttamaan kuopuksiamme Helsingin kaupunkiin, mutta päivissä tuli hieman sekaannusta. Luulimme meitä odotettavan huomenna eli 4.5. lauantaina ja sisko kävi ostamassa Vaasan kaupungin rautatieaseman lipputoimistosta meille matkaan oikeuttavat liput. Osasi kyllä ostaa lipun minulle Laihialta alkaen - onneksi. Nåh, minä kun käväisin asioilla Vaasan kaupungissa eilen, niin tietenkin otin omat lippuni omaan kukkarooni. Sitä ei olisi pitänyt tehdä.
Kun häävin olin kotiin päässyt, sisko soitti, että meidän olikin tarkoitus lähteä tuolle ilahduttamisreissulle vasta viikon kuluttua eli äitienpäivän lauantaina. Hän oli asian saanut tietoonsa kuopukseltaan puhelimessa. Eipä mitään, minä puhelimella soittamaan VR:n asiakaspalveluun, että haluaisimme vaihtaa lippujen päivämäärät. Minua palveli erittäin ystävällinen naishenkilö, joka teki toivomani päivämäärämuutokset lippuihin. Se tosin kesti jonkin aikaa, mutta tuli ilmeisesti tehdyksi - ainakin johonkin pisteeseen asti. Sitten alkoivatkin ongelmat.
Hän lupasi lähettää uudet liput sähköpostiini, mutta kun hän yritti ja yritti saada muutosta menemään läpi tietokonesysteemissä, joutui hän lopuksi toteamaan, ettei se onnistu. Syyksi hän sanoi sen, että liput on maksettu käteisellä. No eipä mitään, asuuhan sisko Vaasassa ja päätettiin puhelu siihen toteamukseen, että sisko käy Vaasan kaupungin rautatieaseman lipputoimistossa tekemässä tämän muutoksen. Sain vielä hyvän päivän jatkon toivotukset puhelun lopuksi.
Aamulla sisko sitten soitti ja kertoi suureksi yllätyksekseni, ettei minun lippuani voinutkaan perua siellä Vaasan kaupungin rautatieaseman lipputoimistossa, vaan minun pitää itse mennä sinne lipun kanssa. He kun kuulemma tarvitsevat sen vanhan lipun. Mitähän silläkin tekevät, mietiskelin? Minä tuskaantuneena huokailin asiaa, mutta eihän siinä auttanut. Oli lähdettävä tuolle 27 kilometrin - siis yksi suunta - matkalle näyttämään sitä junalippua.
Kun saavuin sinne Vaasan kaupungin rautatieaseman lipputoimistoon, kaksi ihmistä oli minua ennen jonossa, mutta tulihan se minunkin vuoroni. Nätisti pyysin saada vaihtaa päivämäärät lippuihini ja tähän asiakaspalvelija ystävällisesti suostui. Siinä pienen hiljaisuuden jälkeen ja asiakaspalvelijan näpyttelyjen lomassa ryhdyin esittämään kainosti asiaani. Sanoin, että haluaisin vain uteliaisuudesta tietää, että miksiköhän siskoni, joka asuu täällä Vaasan kaupungissa ei voinut vaihtaa lippujeni päivämääriä, vaan minun piti ajaa Laihialta saakka sitä tekemään. Asiakaspalvelija punastui vienosti - olikohan hän itse ollut asiaa hoitamassa siskoni siellä käydessä, en tiedä - ja yskiskeli hieman. Vaikutti siltä, että hän aikoi sanoa, että olisi sen voinut tehdä, mutta jätti kesken ja sanoikin, että kun heidän pitää saada ne vanhat liput. Minä siihen, etteihän niitä kukaan olisi voinut käyttää, kun tietenkin te peruutatte ne siellä teidän tietokonejärjestelmässä. Asiakaspalvelija vaikutti hieman nololta. On huomattava, että minä puhuin hyvin ystävällisesti enkä lainkaan syyttävällä äänensävyllä.
Kesti tovin - arvioni mukaan noin kymmenen minuuttia - ennen kuin tämä kyseinen asiakaspalvelija sai vanhat liput peruutetuksi ja uudet kirjoitetuksi. Ystävällisesti luonnollisesti ilmoitin uudet päivämäärät, jotka hän sitten sai kuin saikin kirjoitetuksi niihin uusiin lippuihin ja ne tulostetuiksi. Sitten tuli se loppuhetki. Tämä kaikki maksoi minulle viisi euroa lipulta eli kun kyseessä oli meno-paluuliput, niin jouduin pulittamaan Laihia-Vaasa-Laihia-matkan lisäksi vielä kymmenen euroa. Onneksi sentään lipun hinta on eläkeläishinta. Siihen ei kajottu.
Olin mielessäni jo päättänyt lähettää VR:n pääpaikalle palautteena kyseisen tarinan, mutta muutin mieleni, kun asiakaspalvelija antaessaan nämä uudet liput minulle, samalla antoi kaksi kappaletta seitsemän (7) euron korttia, jotka ovat sekä junassa että R-kioskilla käypää rahaa.
Että tällainen tarina tänään.
Psalmit 127:1-5 "Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Alla oleva kirjoitus oli paikallisessa Ylöjärven Uutisissa mielipiteenä: Pohojalainen Pirkanmaalla Oon vähä miettiny tätä elämää ja sitä,...
-
Hyi kauheeta, minkälaiset hampaat. En viitsi laittaa kuvaa isommaksi. Onneksi eivät hampaani noin huonossa kunnossa ole eivätkä toivotta...
-
Mulla on ollut monta kertaa mieli lähteä jonnekin ulos luontoon nuotion ääreen. Olin joskus löytänyt netistä sellaisen paikan täältä Laihial...
-
Se on kaikista sanoista suurin. Se on kirkas ja ihmeellinen. Se on kaikista sanoista kaunein. Kaikkein pieninkin ymmärtää sen. Y...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti