Jai eilen kirjoittamatta ihania asioita. Munni jo yolla valveilla maatessaan mietti, etta kirjoitetaankohan me liikaa negatiivisia asioita. Kaiken kaikkiaan me viihdytaan taalla hyvin.
Niin niista suudelmista. Yksi venalainen nainen rupesi yhtakkia itkemaan
kovasti. Menin hanen luokseen ja otin paan rintaani vasten ja rupesin paijaamaan
ja han painautui mua vasten kuin pieni lapsi ja itki siina. Juttelin hiljakseen
ja rauhallisesti. Han tyyntyi vahitellen ja otti valilla mun paan kasiensa valiin ja suuteli poskelle muutaman kerran. Ja toinen venalainen nainen tapaa suudella mua kadelle, kun autan hanta.
Ja sitten yksi nainen, jota syotan joka paiva. Han ei puhu kuin joitain sanoja silloin talloin, poimii ilmasta juttuja kateensa, on pieni ja laiha. Mutta tavasta, jolla han ottaa ruuan suuhun, tiedan, etta han ei ole ollut aivan tavallinen tyolainen, vaan on hyvin sivistyneesta kodista. Ajattelen hanen olleen laakari, yksi hoitsu sanoi, etta farmaseutti. No, han ei aina halua avata suutaan. Mulla on tapana jutella hanelle yleensa englantia, koska luulen hanen sita osanneen. Han saattaa sanoa jotain hepreaksi. Syotan hitaasti ja odotan aina kunnes han on niellyt edelliset. Eilen ennen kuin aloin syottaa, han yhtakkia otti mun paan kasiensa valiin ja suuteli otsalle kolme kertaa oikein kunnolla. Arvatkaa tuliko tippa silmaan. Olin just sita ennen ajatellut, miten olen oppinut heita rakastamaan, niin huonossa kunnossa kuin he ovatkin. Me Munnin kanssa ei varmaan kumpikaan olla samoja ihmisia, kun takasi tullaan, on tama sellainen reissu ollut.
Seuraavassa sihteeri kirjoittaa Munnin ajatuksia:
Meidan huoneessa oleva vanhus, jaakaappi, heratti mut kuorsaamisellaan yolla. Rupesin miettimaan taman talon asioita ja muitakin vanhuksia. Kun meilla kaikilla tahtoo olla niin kiire, ettei ehdita mitaan tehda kunnolla. Tanne saakka, kun tullaan, kaikki kiireet loppuu. On vain odottamista ja odottamista. Taalla olevilla on varmasti erilaiset taustat kuin suomalaisilla, vaikka onhan meikalaisilla sita sotataustaa. Silmat ovat avautuneet, miten vanhukset tarvitsevat inhimillista kohtelua ja se on meidan nuorempien tehtava. Meidan on valvottava heidan etujaan, koska he eivat siihen enaa itse pysty. Eilen illalla, vaikka taas oli kanaa, se maistui hyvalta.......eli kaikkeen tottuu.
Sihteeri jatkaa itse: Eli kaiken kaikkiaan tama on meille tosi hyva reissu ja meidan on oikeasti taalla hyva olla, vaikka tassa plokissa tulee ehka esiin joitan negatiivisia asioita. Sisalla on tosi hyva olo molemmilla ja on helppo olla iloinen ja paijata ja auttaa vanhuksia. Valilla nauretaan toisillemme ihan vaarana, kuten eilen, mutta ne ei taida olla vitseja kuin siina tilanteessa, joten ei niista sen enempaa. Tai no jos yksi tahan mielen nostatukseksi. Aamulla kun kurkkasin vedenkeittimeen, totesin ykskantaan: tyhja kuin Munnin paa..... :) voi etta meilla oli hauskaa, vielakin naurattaa....tulee oikein kohtaus taas.... :) nauru pidentaa ikaa. Sen aikana erittyy muuten noradrenaliini-nimista hormonia ja sisuskalut saa holkkakyytia. Joten ei kun naureskelemaan.....
Tata tana sapattina....shabat shalom.....katotaan, mita huomisvapaana tehdaan, ehka kaydaan iltapaivalla kaupungilla.....who knows....
Muuten on aivan ihan lukea kommenttejanne, vaikka emme niihin vastailekaan. Lissu, Milja ja Maijamaija ovat olleet tosi ahkeria kommentoijia....lisaa kiitos.....ja terkkuja kaikille kaikille, jotka meidat tuntee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti