Vihdoinkin Lissulle vastaus, etta taalla on sama aika kuin Suomessa.
Tanaan jatkui huoneiden huljutus Hulun kanssa. 2,5 huonetta jaksoin roikkua mukana, sitten olin niin vasynyt, etta jouduin sanomaan, etten jaksa. Halua olisi, mutta ei voimia. Kaytiin asken kaupassa ja ostettiin Munnille jo toiset Crocsit, kun ekat Suomesta ostetut ei kuulemma olleetkaan hyvat, hiostivat, joten pikkuveli sai ne. Nyt vasta Munni ymmartaa, miten hyvat ne kengat oikeesti on. Niin ja kaiken kukkuraksi Munni saa vain istuskella proffan kanssa ulkona ja 'kirjastossa', kun se on onneksi kayny niin paljon kouluja. Mina raukka, kun oon vain ojaa kaivanu, raadan niska limassa, tai oikeammin kengat vetta taynna, etta olis leipaa poydassa.
Niin siita vasymyksesta. Kun tultiin kaupasta, makailtiin siina levealla :) sangylla ja mittailtiin verenpaineita. Mulla oli aika alhainen (100/55 ja 109/58), joten siita johtunee tama vasymyksen tunne. Joo joo, en ma rasita liikaa itteani, kuulen jo korvissani, kun siella ajatellaan... mutta minahan sanoin Hululle, etten jaksa enaa ja siiryin syottamaan vanhuksia.
Olis tosi kiva jakaa noiden vanhusten kanssa heidan kokemuksiaan, mutta se on mahdotonta. Ainoastaan proffan kanssa voi keskustella jarkevasti. Siihen on kaksi ylitsepaasematonta syyta. Nro 1. puhuvat vain hepreaa, venajaa tai ranskaa, nro 2. ovat liian dementoituneita. Olisitte kuulleet minkalainen mekkala tanaankin oli. Osaston heimopaallikko (en tarkoita itseani) (Munni muuten tuossa sanelee valilla) huutaa kurkku suorana, jos on jotain, mista ei tykkaa. Puhuu paljon, mutta ymmarra sitten.... yksi nainen valitti kirkuaanella ja toinen nainen, joka on sokea, huutelee muuten vain hirvean kovaa. Ja Sulamit huutelee koko paivan "I beg you...give me a little water....I beg you.... jne" Tanaan oli ilmeisesti lisatty vahan laaketta, koska oli hiljaisempi.
Niin ja jouduin hoitajan tehtaviinkin. Laakari tuli hakemaan, etta tulisin pitamaan tuon ylla mainitun kirkuaanisen katta, kun hanen pitaisi saada verinayte otetuksi. Yritettiin ensin etsia suonta (tai siin en mina etsinyt) kyynartaipeesta, sitten ranteesta ja siita meni laakaritati sisalle, mutta ei pisaraakaan vuotanut putkeen. Heti, kun neula otettiin pois, lahti vuotamaan. Naisen kadet on paalta ihan sinisenmustat ja ensin tati sanoi, ettei me tuosta yriteta, mutta siina kaden paalla oli ainut kohta, jossa suonet nakyi ja taas sisalle. Mina pidan naista kasista ja han huutaa ja voivottaa. Eika pisaraakaan. Ja taas kova vuoto, kun neula otettiin pois. Sitten sain menna ja tilalle otettiin arabinuorimies. En tieda, miten tarina loppui, saivatko naytteen otetuksi.
A. on sotajalalla keittioon pain. Keittaja ei kohtele oikein hyvin ilmeisti juuri ketaan ja A. uskaltaa vaatia meillekin oikeuksia. Keittaja kohtelee meita kuin tekisi palveluksen antamalla meille sita kanaa (kylla se Milja on kanaa, aina reisikoipipala), vaikka se on meidan oikeus. No johtaja kyseli tanaan meilta ruokapuolesta. Mulla ei tahdo loytya sanoja, kun pitais jotain selittaa, mutta yritin ankyttaa, etta onhan se erilaista, mihin on totuttu, mutta me kestetaan...tai sinne pain.
Kaytiin ihanassa kaupassa, lastentarvikkeita, mutta sellaisia, joita ei muualla ole. Kasintehtyja ja puisia, siis aivan ihania. Haluaisin ostaa ne kaikki noille ihanille lastenlapsille, mutta ei taida matkalaukut riittaa - eika sen puoleen rahakaan. Mutta varmasti jotain sielta ostan, mutta en kerro enempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti