Taalla taas, onko suomi hereilla?
Me ei nayteta selviavan yhdestakaan matkasta ilman toilauksia. No, antakaahan, kun kerron. Ensinnakin meidan tuntema Betlehem on taalla Beit Lechem eli leivan kyla, ellen aivan vaarin ole ymmartanyt. Lahdimme siis aamun voluntaaripalaverin jalkeen suunnistamaan kohti Betlehemia. Lupu neuvoi meille, mista nousta ja minkanumeroiseen bussiin. Kyseessa oli arabibussi. Sivumennen mainittakoon, etta mietin takaisin tullessa, etta olisi varmaan kaikkein turvallisinta matkustella arabibusseissa, niita ei rajaytella.
Siis bussilla Betlehemin rajalle. Kuten varmaan jokainen aikaansa seuraava lukija muistaa, se on arabien hallitsema kaupunki ja sita siis ymparoi 9 m korkea muuri eika sinne ole juutalaisilla asiaa. Turisteille kuitenkin melko turvallinen kaupunki. Tosin Lupun Jerusalemin ja Palestiinan territorioiden opas sanoo, etta turisteja on kidnapattu siella. Hieman siis jannitti.
Tultiin tulliin ja selvittiin kivasti sisalle, eivat tarkistaneet edes passia, vain vilautettiin sita. Sen jalkeen ihmeteltiin parin muun turistin kanssa, etta mista mutkasta sinne ulos paasee, no ulko-ovesta tietenkin. Tultiin aukealla alueelle, seinassa oli tallainen kyltti
Eli tanne tultiin, tuon muurin takan siis kyseinen kaupunki sijaitsee.
No me siina ihmeteltiin, etta missa se Betlehem on ja minnepain pitaisi yrittaa lahtea. Nahtiin kaksi kylttia, toisessa luki Exit ja toisessa Entrance. Munni oli sita mielta, etta exitia seurataan ja mina kielitaitoisempana, etta eiku entrancesta mennaan sisaan. En ulos halua, vaan sisaan kaupunkiin. No eipa mitaan, siita sitten erinakoisia kanavia pitkin mentiin sisaan ja paadyttiin passintarkistusaulaan, jossa muutama henkilo jo odotteli virkailijoiden saapumista. Me siihen jatkoksi. Arabimies siina vitsaili, etta ovat kahvilla ja odottaa vain pitaa jaksaa. Mina hieman mietiskelin, etta mites se nyt omistaan noin vitsailee. Odoteltiin siina puolisen tuntia, niin rupesi kuulumaan kolinaa ja sama mies sanomaan, ettaa jaa-a taas ne avaa toisen oven. Sen ne tekee aina ja viimeiset tulee ensimmaisiksi ja ensimmaiset viimeisiksi. Avattu ovi oli naet lahempana niita viimeksi tulleita, jotka tietenkin luikkivat ekaksi jonoon. Mies sanoi, etta kerran ne teki tuon tempun kolme kertaa.... No edelleen jonotettiin ja vihdoin paastiin turvatarkastukseen, joka toimi automaattisesti, ihmisia ei nakynyt missaan. Pyoroovi paasti nelja ihmista perakkain sisaan. Hienosti lapi ja sen jalkeen passintarkistus.
Mutta mita kummaa, tamahan on sama halli, josta tultiin sisalle. Varmasti on ja kun tultiin passikontrollin lapi kavaisin ulkona ja sama bussipysakki siella. Pyorittiin siina hetki ja ihmeteltiin, kunnes turvamies ylatasanteelta kysyi, minne oikein olimme menossa. No Betlehemiin tietysti vastasin. Mutta tulitte just sielta ulos......!!!!!!!!!!! Voi rahman kaki....(pankaa pisteet). Portilla oleva mies, joka aukoi sita, sanoi muille, etta han muistaa meidat ja ohjasi meidat uudelleen sisaan ja vei henkilokohtaisesti ylla olevassa kuvassa vasemmalla nakyvasta ovesta ja sanoi, etta taalla on Betlehem.
Hohhoijaa.....taas oli tyritty oikein kunnolla. Mutta ei kait tama blogin lukeminenkaan oikein hauskaa olisi, ellei meilla olisi naita juttuja kerrottavana. Seuraavaksi paadyttiin paikkaan, jossa kymmenkunta keltaista taksia seisoi odottaen asiakkaita. Ja kaikki kuskit hyppasivat meidan paalle ja yhdesta suusta, etta mina vien teidat sinne ja sinne ja sinne ja me oltiin hataa karsimassa. Eika asiaa auttanut se, etta myos korttien myyjat tungeksivat ymparillamme. Mina yritin sanoa, ettei me haluta nahda kuin Jeesuksen syntymakirkki ja sitten kavellaan keskustassa. Miehet sen kuin selittivat ja kysaisin, etta no mita se kierros sitten maksaisi. 180 sekelia eli noin 30 euroa olisi ollut. Mina vankasin, ettemme halua sille kierrokselle, silloin tuli yksi taksimies sivusta kuin pelastavana enkelina ja sanoi, etta mina vien teidat sinne Nativity- kirkolle eli syntymakirkko. Toki hankin sitten matkalla yritti selittaa, etta han odottaa, kun tutustutte kirkkoon ja vie meidat sitten paimenten kedolle ja muihin paikkoihin. Me vain pidimme paamme ja sanoimme, ettemme halua muualle.
Kun sitten perilla kysyin hintaa, han sanoi, etta antakaa mita haluatte. Mieti siina sitte, mita pitaisi antaa. Tarjosin kahtakymmenta sekelia ja kysyin onko se ok, han totesi, etta yleensa annetaan 25.....eipa muuta kuin vitonen lisaa ja paastiin hanesta eroon.
Tassa muutama ensi vaikutelma paikasta
Lienee moskeijan torni. Tuolla oikealla on kauppakatu.
Tassa rakennuksessa on turistikeskus. Taksimies kertoi, etta nykyaan ei ole enaa paljon turisteja, joten monet kaupat, ravintolat ja hotellit on jouduttu sulkemaan ja se kylla nakyi kaikkialla. Eli tama sen jalkeen, kun palestiinalaiset saivat hallinnon.
Sitten mentiin sisaan Jeesuksen syntymapaikan paalle rakennettuun kirkkoon.
Ajattelen, etta sen varmaan ovat rakentaneet ristiretkelaiset, jotka toivat kristinuskon Palestiinaan olikohan se 1200-1300-luvulla. Kirkko oli siis katolinen ja siina oli maanalaisia kappeleita ja kaikenlaisia kaytavia. Iso ja hieno, mutta kaikki oli niin kaupallista, ettei mun sydan ainakaan sykahtanyt sille ollenkaan ei liioin Munnin.
Tasta siis sisaan - matala ovi.... kumarra kunnolla....
Sisakuvia
Tama on mielestani yksi parhaita teoksia ristiinnaulistusta Jeesuksesta. Yleensa hanet esitetaan kiiltokuvamaisena ja risti sileana. Mutta Raamatun ja historiatietojen mukaan han oli kaikkea muuta kuin kiiltokuvamainen, ruoskittu, pahoinpidelty ja naulat kasien ja jalkojen lapi. Pakko ymmartaa, etta siina on veri roiskunut eika puhdasta paikka nakynyt. Ja historia kertoo myos, etta risti oli puun rungonsta tehty, ei veistetty.
Mitas sanotte tamankokoisesta seimiasetelmasta? Naita oli eri kokoisia ja nakoisia joka matkamuistokaupassa ja hurjasti muutakin tavaraa. Eli eivat kaikki kaupat ole joutuneet sulkemaan, mutta hiljaista kuitenkin oli.
Kaveleskelimme pari-kolme tuntia kaupungilla, ostin huivin ja vyon ja syotiin katukeittiossa hyvaa grillattua kanaa Munnin lautasella ja mulla taas falafelia, mutta taytyy kylla myontaa, etta kavaisin sorkkimassa Munnin lautasta aika usein. Oli niiiin hyvaa kanaa.
Sitten hieman maisemakuvia iloksenne...
Tama viimeinen kuva on mun suosikki. Mina kerta kaikkiaan tykkaan katsella noita maisemia. Mulla on ollut sisalla kurjaa kaiherrusta ja lievaa ahtistusta viikon verran eli siita Munnin sairaalareissusta lahtien. Mutta taalla kaikki katosi ja tuli vain niin valtavan hyva olo, ihan kuin silloin ensimmaisina viikkoina.
Loppukevennyksena mainittakoon, etta saimme lauantai-iltana ja sunnuntaiaamuna paistettua kananmunaa ja Munni tuli niin iloiseksi, etta kuulemma velatkin tuntui saatavilta.....
Etta sellaista talla kertaa. Rakastakaa toisianne kuin itseanne.....niin mekin yritetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti