Taitaakin olla melko pitka paussi edellisesta kirjoituksesta - sattuneesta syysta. Lahdettiin sunnuntaina bussilla kaupungin laidalle ja siita kavellen Oljymaelle pain. Oli todella kaunis alkumatka, loppumatka olikin sitten hieman hikinen. Tassa heti alkuun kuva alkupaan kauneudesta.
Tallaista polkua alas ja rinteessa tallainen nakyma
Kaunista vai mita? Jonkin aikaa kuljettuamme paadyimme arabikortteliin ja edessa oli iso maki. Munnia naytti vasyttavan kovasti sen nouseminen ja pysahdyttiin pari kertaa varjoon ja juotiin vetta. Ylhaalla viela vietettiin vajaa puoli tuntia eraassa turistipaikassa varjossa ja juotiin jaamehut. Sitten jatkettiin Getsemaneen, jossa kaikki paikat oli kiinni, silla oli keskipaiva. Jalkeenpain kuulimme, etta lampoasteita oli jotain 37-38 plussaa, eli melkoinen helle.
Siina sitten puhuttiin puhelimessa valipojan kanssa ja pahkailtiin ja kattelin Munnia, etta ei taida voida hyvin. Kurkkasin aurinkolasien alle ja Munnin silmat oli kiinni ja samassa se pyortya kupsahti. Hohhoijaa....mina kavin vuosi sitten Punaisen Ristin ensiapukurssin, jossa painotettiin varmaan joka tunnilla, etta ensin tarkistetaan potilaan vointi ja vasta sitten haetaan apua. No, musta ei taida ensihoitajaa tulla, kun jatin Munnin maahan ja ryntasin helpia huutaen nurkan taakse, jossa tiesin olevan ihmisia. Tultiin heti - ei mennyt varmaan paljon yli 10 sekkaa - takaisin ja Munni oli jo pystyssa. Vein hanet kuitenkin varmuuden vuoksi taksilla sairaalaan....
He halusivat tarkkailla vuorokauden, mutta nyt jo Munni voi mainiosti. Lepaili taman paivan huoneessa, kun mina raadoin ylakerrassa. Tai siis piti lepailla, mutta oli siivonnut kampan - etta se siita lepaamisesta.
No eipa mitaan, mina reippaana tyttona lahdin sielta sairaalasta klo 17 yrittamaan keskustaa kohti tietamatta ollenkaan, missa olen. Toimistosta kysyin, etta minkahannumeroisella bussilla taalta paasee keskustaan ja milta kadulta. Sain ylimalkaisen ohjeen, etta tuo paatie tuossa ja kaikki bussit menee sinne. No mina yrittamaan. Paakatuja nain kaksi eika pysakkia missaan. Siina sitten pahkailin, etta kumpaa katua lahden ja kysaisin yhdelta polkupyorapojalta neuvoa. Ja eikun eteenpain. Ajattelin siis kavella, kun hoitaja oli rengastanut kartalta paikan, jossa ilmeisesti sairaala oli. Matka naytti helpolta ja lyhyelta, mutta toisin kavi.
Muutaman kysaisyn jalkeen havaitsin olevani tutuilla maisemilla. Eli sen hotellin edessa, jossa yovyimme kaksi vuotta sitten taalla kaydessamme. Mutta edelleen olin taysin eksyksissa ja kysyin kahdelta miehelta oikein kartan kanssa, etta missa olen ja minne pitais menna, etta paasis Jaffa-kadulle. Seta osasi englantia paljon paremmin kuin mina ja sain tosi selkeat neuvot ja niita noudattaen matka alkoikin oikein hyvin. Mutta sitten tutkailin yhdessa risteyksessa karttaa, ettei mun kannata tata isoa tieta seurata, paasen toista kautta nopeammin ja lahemmaksi. Eikun menoksi. Siella sitten olikin taas eri lailla pukeutuneita juutalaisia. Edellani kaveli pitka henkilo taluttaen kahta lasta. Pitka pohkeen alaosaan ulottuva tummanharmaa takki, jossa vaaleita liituraitoja, pitkan otsakiharat, mustat sukat ja kengat, mutta housunpulttuja ei missaan nakynyt ja ajattelin, etta mahtaako tuo olla nainen. Kun ohitin hanet, totuus paljastui. Mieshan se oli ja samanlaisiin asuihin pukeutuneita oli muitakin eika ketaan muita nakynyt kuin musta-valkoisia ihmisia. Siis juutalaisia.
Yhdella pysakilla oli paljon ihmisia - niin sivumennen sanottuna mulla oli paallani polvihame ja kapeaolkaiminen toppi - kun ohitin pysakin vastaani tuli vanhempi nainen jonkinlaisen rollaattorin kanssa. Han sanoi kohdallani jotain hepreaksi ja ma vastasin, etten ymmarra. Han juusi englanniksi, etta ala tule tanne tuon nakoisena....!!!! Huh....onneksi olin varannut - jostain kumman syysta - mukaani vaaleanpunaisen, ohuen levean ja pitkan huivin, jonka huitaisin hartioitteni peitoksi.
Ymmarratte varmaan, etta mulla oli kova nalka, kun aamiainen oli syoty puoli kymmenen ja yksi pulla sairaalassa. Rukoilin jo, etta jostain ilmestyisi falafel-baari ja kuinka ollakaan sellainen oli just edessani. No mina sisaan. Mutta sain kylmaa vetta niskaani - sanottiin kylmasti, ettei ole mitaan tarjota. Taisin olla heidan mielestaan aivan hurjan suuri syntinen, kun olin niiiiiiiiin vaarin pukeutunut. Ei muuta kuin maha kurnien eteenpain. Niin ja taas piti kysaista, etta minnekahan pain pitaisi menna, etta paasis Jaffa-kadulle.
Kohta oli sivullani aidattu alue ja kyltissa luki "Jerusalemin keskusvankila". Apua, missa oikein olen? No onneksi aivan lahella oli venalainen kirkko ja poliisiasema. Siina sitten viimeisen kerran neuvoa tivasin ja........ jatkuu....silla nyt pitaa lahtea Keitaalle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti