Tanaan vapaaehtoisnuoret pitivat meille kaikille asukit mukaanlukien ihanan hetken tuolla patiolla. Lauloivat ja tanssittiin heprealaisittain piirissa. Nuoret ovat uskovaisia ja aivan ihania ylistyslauluja lauloivat. Mitahan mahtoivat naapurin tooran opettajat ja rabbit tuumia.... Niin johtaja pyysi mua teettamaan ottamani kuvat, mutta sanoin, etta mulla on kortilla tosi paljon kuvia, mutta voin siirtaa ne teidan tietokoneelle. Ja ah autuutta, sihteeri auttoi ja mina silma tarkkana oppimassa ja kyselemassa ja niin siina sitten kavi, etta tassa tulee teille kuvamatka taalta.
Tasta se lahtee
Saavumme kohta portille
Matka jatkuu
Paaovelle
Eteisaulaan
Toiseen kerrokseen, jossa huoneemme on
Sisaan ole hyva..
Munnin alkuasento.... tuonne nurkkaan hyllyn paalle saimme jaakaappivanhuksen, joka valilla taytyy yoksi sammuttaa, kun korvatulpatkaan ei auta....niin ja huomatkaa untuvapeite. Arvatkaa onko sita tarvittu. Vaarin...on tarvittu, nimittain paivapeitoksi ja siihen paalle takkiin kuuluva tavallinen yksinkertainen lakana, ei siis pussilakana!!
Munni laakarihoitajana....
Heeka asussa mallia XXXL...
Sitten kuvia alueesta ja "meidan pihasta"
Alueen ulkopuolelta....
Marja-Liisan iloksi ja vahan muidenkin seuraava
Retkella vanhassa kaupungissa...
Tai no, matkalla sinne...ehka....tai jonnekin muualle....
Vanhankaupungin muuria. Sen muistaakseni rakensivat turkin ottomaanit 1500-luvulla, jos joku tietaa paremmin, ilmoittakoon... Ei siis ole se Jeesuksen aikainen, mutta ilmeisesti suurin piirtein samoilla paikoilla.
Ei taitais suomalainen kuski tuosta sopia..jos joku tulee vastaan, ei mitaan mahdollisuutta vaistaa, vaan jonkun on peruutettava...
Totista torvensoittoa turkkilaisen pikaruuan kanssa...
Nakyy se maistuvan Munnillekin, vai maistuuko, kun on suu noin vaarassa
Oli pako levahtaa puun varjossa, kun siirryttiin muurin ulkopuolella toiselle portille. Taman kadun varressa oikealla tapahtui se keskiviikkoinen terroristihyokkays.
Tama nakyma aukeaa Keidas-majatalon terassilta kolmannesta kerroksesta.
Mihinkas tassa enaa sanoja tarvitaan, kun yksi kuva kertoo enemman kuin tuhat sanaa. Mutta katsokaa nyt kuvat viela kerran, kun tein niin tosi kovan tyon niiden kanssa. Kuvien siirtaminen koneelta blogin kuvagalleriaan kesti 2,5 tuntia. En tieda kumpi hikosi enemman kone vai mina. Tehan toki tiedatte, miten mahtavan karsivallinen ja pitkamielinen ihminen mina olen.... hihii.... sita on taalla kylla saanut opetella, kun syottaa yhta vanhusta keskimaarin 40 minuuttia.
Niin ja jos joku ihan valttamatta haluaa kiitokseksi kuvista lahettaa mulle Nordqvistin Keisarin Morsian -teeta, niin ei haittaa. Mutta ei sitten mitaa pussiteeta, vaan kunnon teeruohoja. Saan mukana tuoduista enaa huomenaamulla teen enka tieda, mita sen jalkeen tapahtuu...kait on pakko juoda takalaista. Jos nyt tosiaankin jonkun sydan heltiaa sen verran, niin osoitteen saa meililla.....
Vapaaehtoiset ovat maalanneet tosi hienon seinamaalauksen tuonne portaikkoon. Pitaapas lahettaa siitakin kuva joskus, kun tamakin homma nyt hoituu.
Muuten, kun lahdettiin tanaan osastolta toista, niin sairaanhoitajamies sanoi, odottakaa hetki, mulla on asiaa. Sanoi sitten pilke silmakulmassa "Thank you very much!" Etta sanokaapas pomoillenne, etta silleen taytyy tyontekijat kotiin lahettaa.
Muuten Helene oli tosi mukavaa nahda, etta toissakin tata luetaan. On kiva kirjoittaa, kun tietaa, ettei tee sita turhaan. No kait pitaa lopettaa, kun olen istunut tassa jo yli kolme tuntia.
Seuraavaan kertaan....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti