Jaa, taisi eilen olla ensimmainen paiva, jolloin ei kirjoitettu paivakirjaa (siis tanne, Munni kirjoittaa joka ilta omaansa oikealla kynalla, mina en niin usein).
Tanaan ne viranomaiset sitten vihdoinkin kavivat. Johtajakin oli jo puoli seitseman aamulla ratti kadessa pyyhkimassa hissia ja kaikki olivat hermostuneita. Aamupala huitaistiin kurkkuun - siis vanhuksillekin - alta aikayksikon. Sen jalkeen poydat riviin ja toiminta kayntiin. Mina sain luvan lahtea proffan kanssa ulos istuskelemaan, han kaveli ihan itse, hieman arabipoika avusti. Lyhytta askelta, mutta kuitenkin.
Me siivottiin Munnin kanssa pihaa illalla hikipaassa ihan konkreettisesti. Johtaja sita katseli ja kysyi, miksi me tehdaan niin kovasti toita. Sanoin, etta halutaan huomenna kaiken olevan kunnossa. Han sitten maarasi mihin saakka vain lakaistaan neulaset pois. Hyva oli, Munni olis varmaan halunnu lakaista portille saakka, nyt saastyttiin silta.
Munni pelasi dominoa 94-vuotiaan Mendelin kanssa, joka paihitti Munnin mennen tullen. On muuten kiivas seta. Kun hanet tuodaan pyoratuolilla syomaan - jokaisella on oma paikka - pitaa poydan olla sentilleen niin kuin han haluaa. Ottaa aina molemmista poydan reunoista kiinni ja kiskaisee itseensa pain. Ei haittaa, vaikka valissa olis pari pyoratuolimummoa... ja kun asiat ei luista hanen toivomaansa tapaan, han vetaa kadensyrjalla kaulan poikki kuin katkaistakseen kaulan ja sen jalkeen osoittaa lattiaa eli ilmeisesti lahettaa syvyyteen... tanaan tosin tapahtui jotain poikkeuksellista. Jotkut vanhukset ovat tosi tarkkoja mm. servettien suhteen. Yleensa niita laitetaan 3 kpl jokaiselle, mutta pari venalaistatia haluaa aina 4. Tanaan me ei loydetty servetteja mistaan ja Mendel yritti selittaa jotain, mutta ei ymmarretty. Joku oli antanut hanelle kasipyyhepaperia ja han sita naytti ja selitti. Yhtakkia tajusin, etta han haluaa lisaa paperia. Kun ei niita varsinaisia servetteja loytynyt, menin keittion kaapille ja otin noin 5 cm pinkan vessapaperia - se on taalla pehmeaa kuin nenaliinat meilla ja liuskoina kuten meidan kasipyyhepaperit - vein ne Mendelille. Ja ette arvaa mita, han otti ja suuteli mua kadelle ja viela useampaan kertaan. Ei ole aikaisemmin nahty hanta tyytyvaisena. Ja jonkin ajan kuluttua han otti mua hihasta ja naytti, vastapaata olevaan huoneeseen, jossa oli ikkuna auki ja sitten hytisi nayttaen, etta palelee. No mina kilttina tyttona juoksin ikkunan kiinni ja taas kasisuudelmia. Mitenkahan sita ollenkaan parjaa kotoSuomessa, kun kukaan ei enaa suutele poskille, otsalle eika kadelle? Nahtavaksi jaa...
Ollaan tunnin paasta lahdossa Keitaalla Raamattupiiriin. Viime tiistai kun jai valiin Benjaminin sairauden vuoksi. Innolla odotetaan. Aiotaan kysella hieman siella olevilta vinkkeja Galilean reissua varten. Josko vaikka tietaisivat edullisia yopymispaikkoja. Sunnuntaina otettiin Jaffa-portin turisti-infosta bussiaikataulut Masadaan ja En Gediin. Lupu on tanaan EG:ssa ja on varmaan kaynyt Masadassakin. Hyva kuulla etukateen hieman paikasta. Han yopyi muuten sunnuntain ja maanantain vastaisen yon vanhassa kaupungissa nuorisomajapaikassa, jossa nukkuivat katolla paljaan tahtitaivaan alla. Me ei taideta sellaiseen ryhtya.
Tanaan saatte tyytya kuvattomaan kirjoitukseen, ei ole aikaa ryhtya siirtelemaan. Olishan noita kuvia vaikka miten paljon, mutta ei makeaa mahan taydelta. Vaikka varmaan haluaisitte hirveasti nahda mun tan uuden hienon hameen - Iina ainakin, mutta ei, ei..... jannitysta pitaa olla elamassa, vaikka pientakin.
Olen aivan unohtanut kertoa, etta yli viikko sitten oltiin tuolla patiolla istuskelemassa ja kuluttamassa aikaa ja siihen tuli yksi toorakoulun nuorimies kirjan kanssa. Han meita siina seuraili koko ajan silmakulmasta ja ihan nain, mitan han olisi halunnut jutella. No mina heitin hanelle jonkun tervehdyksen, en enaa muista mita ja han vastasi ihan hyvalla enkulla. Mina kutsuin hanet meidan "poytaan" ja ruvettiin juttelemaan. Poika kertoi olevansa melkein 19-vuotias ja etta siina viereisessa toorakoulussa on noin 100 oppilasta. Kyselin, kauanko han siella aikoo olla, niin tapana on, etta poika on siella kunnes menee naimisiin. Yleinen naimisiinmenoika on 21-23. Kyselin myos, miten sen vaimon sitten loytaa, niin han kertoi, etta jokaisella on verkosto, jonka kautta joku ehdottaa, etta te kaksi voisitte sopia yhteen. Niin sitten tapaillaan ja katsotaan, milta tuntuu. Ja jos hyvin kay, tulee pariskunta. Yritin kysella, millas sitten eletaan, kun ei ole ammattia. No toihin mennaan kuulemma, en sitten tieda minne. Tama poika on isansa ajamassa ambulanssissa vapaaehtoisena aina valilla ja haluaisi hoitoalalle.
Sitten hanta ei nakynyt noin viikkoon ja eilen han tuli ja tervehdittiin. Sanoin meidan kaivanneen hanta ja hankin sanoi ajatelleensa meita ja sovittiin, etta jutellaan myohemmin, kun meilla oli menossa se pihan siivous. Poika oli kovasti kiinnostunut Suomesta ja naytimme hanelle Lepikon esitetta. Tanaan han tuli taas, mutta sitten siihen tuli toinen toorakoulun poika ja he ryhtyivat juttelemaan. Poika sanoi siina valissa mulle, etta kertoi meidan olevan taalla vapareina Suomesta. Kertoi myos toiselle pojalle nayttamastamme kuvasta ja etta asumme meren rannalla. Kukaties saamme joskus vieraita Israelista....ken elaa, han nakee....
Kiva Hannele, etta kavaisit blogissa. On aina niin mukava lukea kommentteja, oikein odotetaan niita. Ne on kuitenkin melkein ainoa side sinne kotiin. Mita nyt joku joskus meililla heittaa. Onneksi.....sitakin.....
Moikka talla kertaa ja pitakaa huoli toisistanne....niin mekin taalla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti