Voi pojat ja tyttaret, kun oli ihana matka. Mutta ihan alussa jo sohellettiin. Meille oli kerrottu, etta bussi, jolla kuljemme kaupunkiin menee keskuslinja-autoasemalle ja sielta sitten jatketaan Ein Gediin menevalla bussilla. Me katottiin kartasta, etta se asema pitais olla Jaffa-kadun paassa ja, kun oltiin niilla main, tuli paljon lisaa porukkaa ja me ihmettelemaan, etta mites nain vahan ennen bussiasemaa tulee noin paljon ihmisia. Ajeltiin siina jonkin aikaa, niin rupes polttelemaan takapuolta molemmilla ja kysaisin vastapaata istuvalta tytolta, etta koska tullaan keskusasemalle. Tytto kertoi, etta on jo jokin aika sitten ohitettu se..........apua....ei muuta kuin seuraavalla asemalla ulos ja kadun toiselle puolelle odottelemaan, etta tulis vapaa taksi. Tulihan se lopulta ja vei meidat oikeaan paikkaan.....maksoi 25 sekelia eli n. 5 euroa.
Kun sitten jaatiin siihen jalkakaytavalle taksista ei millaan ilveella nahty missaan sita keskusasemaa, paljon linja-autoja riveissa ja silleen - tehan tiedatte. Siina vain ison rakennuksen edessa oli monta turvatarkastusporttia ja yritettiin kysella tarkastajilta, etta mahtaakohan tama olla se central bus station. No ne ei ymmartany mitaan, ainakin kolmelta kysyttiin, sit yksi tuli apuun ja sanoi, etta sisaan vaan... hoh...lapaistiin tarkistus ja jouduttiin valtavaan ihmistungokseen. Aivan ihmeissamme siina pyorittiin kuin puolukka jossain sopassa :) ja ihmeteltiin maalaiset isoa kaupunkia, joka puolella oli pienia kauppoja ja ruokapaikkoja. Yritettiin siina eteenpain ja kysaisin yhdelta nuorelta naiselta, etta mistahan taalta mahtaa bussit lahtea. Han sanoi, etta tulkaahan perassa ja vei meidat kolmanteen kerrokseen ja viittasi, etta tuolla on info, kysykaa sielta. Ja viela kerran hoh..... no en mennyt infotiskille, vaan ostin liput Ein Gediin ja sit alyttiin, etta kyseessa on samantapainen juttu kuin Hesassa Kamppi. Huokaus...ja eikun jonoon...., joka ei ollut ihan lyhyt. Siis sita ennen hoksattiin lahtevat-taulu, josta loytyi laiturin numero.
Pikkuhiljaa paastiin eteenpain ja ovesta ulos ja sitten ihmettelemaan, mahtaako tama olla oikea bussi, kun numero ei tasmaa aikataulun numeroon. Jatkossa tulimme huomaamaan, etta jokaisessa aikataulussa on eri lahtoajat, etta se siita..... Kaksi miesta ohjasi bussin sisalla ihmisia istumaan ja me saatiin sit seisomapaikat. Tosin vahan myohemmin mina sain istumapaikan. Matka kesti noin 1,5 tuntia. Kylla on bussien tekniikka kovalla koetuksella nailla maki-laakso-maisemilla. Mutta perille tultiin onnellisesti. Niin se Ein Gedihan on Kuolleen meren rannalla eli taalla...
Maisemat oli tosi karua, kaikkia ruskean ja beesin savyja ja makia ja vuoria ja valilla tasaista kuin Pohjanmaalla. Ennen tata paikkaa oli muutamia taatelipalmuviljelmia. Taatelitertut oli laitettu harsopusseihin ilmeisesti, etteivat linnut paase syomaan niita. Laitanpa tahan valiin kuvan taatelipuusta, joka tosin kuvattiin Masadassa.
Nyt sitten tiedetaan, miten taatelit kasvaa.
Takaisin EG:iin. Kavaistiin suolameressa uimassa...
Nain se kelluu isompikin ihiminen.....huhhuhh... Vesi oli muuten ihonlampoista, joten ei paljon virkistanyt. Mulla rupesi aika nopeasti kirveleen sita arkaa paikkaa, joten en kauaa ollut eika kuvia viitti nayttaa.... :)
Mutta olihan siella kuuma. Varmasti yli 40 astetta, ei kerta kaikkiaan voinut varttia kauempaa, jos sitakaan, olla auringossa. Ihmettelin kovasti, kun parin kolmen puun siimekseen oli pystytetty kolmisen telttaa ja siella meita vanhemmat pariskunnat lekotteli - ei tosin auringossa, vaan varjossa, mutta siinakin oli kuuma. Uiskentelun jalkeen kaytiin paikallisessa ravintolassa syomassa ja olihan hyvaa ruokaa takalaisten sapuskojen jalkeen. Kanakastikekin, jota Munni otti, mutta mina taisin syoda siita puolet, maistui niiiiin hyvalta, en tajua, mita maustetta siina oli. Se oli ytha aikaa makeaa ja ei makeaa....ei kuitenkaan suolaista. Mina soin ihania salaatteja lisaksi.
Sitten odottelemaan Masadaan menevaa bussia. Se on sitten keskella ei-mitaan. Ihan kirjaimellisesti. Se vuori, joka edustaa israelilaisten periksiantamattomuutta - emme anna periksi millaan. Sitten oli iso rakennelma jokin kansallisjuttumuseotaisellainen ja sitten youth hostel, jonne mentiin kysymaan huonetta.
Tassa hostel...
Se luvattiin, mutta vasta kolmelta oli sisaankirjoitus ja oltiin puoli tuntia etuajassa, joten meille annettiin pyyheliinat ja kehoitettiin menemaan uima-altaalle. UIMA-ALTAALLE vau....ei osattu uneksiakaan sellaisesta ylellisyydesta. Arvaatte varmaan, etta vietimme siella aikaa ja olihan se ihanaa.
Kattokaa nyt, vuorten sylissa keskella ei mitaan Munni uimassa..... ja
Paa kiinni altaan reunalla ja vartalo aivan rentona tunsin olevani kuin meren pohjassa oleva kasvi, jota aallot liikuttavat. Arvatkaapas rentoutuiko koko kroppa ja sielu siina samassa? Aivan taivaallisen nautittavaa..... Illalla syotiin paivallinen ja hyvaa oli.
Jos haluaa nahda auringonnousun Masadan huipulla, taytyy kiiveta jalkaisin ylos tata polkua myoten
Lupu oli kiivennyt ja se kesti noin tunnin. Han kehotti meita menemaan hissilla. Noustiin ennen kuutta ja katottiin auringonnousu parvekkeelta. Se nousi noin parissa minuutissa Kuolleen meren takana olevien Jordanian vuorten takaa nain...
Toinen nakyma parvekkeelta
Seuraava kuva on hostelille pain siita isosta rakennuksesta, josta hissit lahtivat
Hyvan ja maittavan aamiaisen jalkeen hissille, joka lahti klo 8. Mullahan on keittiojakkarakorkeanpaikankammo, joten pelotti kovasti. Mutta hyvinhan se meni, kun en katsonut ollenkaan alas. Matka kesti vain kolmisen minuuttia ja sen jalkeen tuli paha paikka, kun piti menna vuoren sivuun rakennettua lautakaytavaa pitkin ylos, mutta siitakin selvittiin. Paalla oli taman nakoista.
Laki oli tasainen ja Munnin mukaan monen hehtaarin kokoinen. Tutkittiin raunioita ja paistuttiin auringossa. Tassa nakyma laelta toiseen suuntaan kuin, mista tulimme, Munnin ottamana
Takaisin tullessa istuin hissin lattialla eika pelottanut ollenkaan.... :)
Kaytiin viela ennen poislahtoa uimassa.
Perilla keskusasemalla syotiin thailaista ruokaa ja ostettiin viela kuusi erilaista pullaa, maksoivat 17 sekelia eli vahan yli 3 euroa. Onnistuisko siella? Paadyttiin oikeaan "kotibussiin" ja istuttiin paripenkille, mutta koska tuolla Munnilla on niiiiin leveat hartiat en kunnolla mahtunut penkkiin ja vaihdoin toiselle puolelle, kun siina vapautui paikka. Sen jalkeen yksi vanhempi mies meni Munnin viereen...hinkkasi siina hetken ja heti, kun mua vastapaata vapautui paikka tuli siihen. No sitten tuli hieno noin 7-kymppinen nainen Munnille kaveriksi. Kun mun vieresta vapautui paikka, nainen tuli siihen ja sanoi mulle ensin hepreaksi ja sitten englanniksi, etta tuo mies on niin lihava.....:) ja mua nauratti, meinasin sanoa, etta se on mun mies, mutta en halunnu saattaa naista kiusalliseen tilanteeseen. Hetken kuluttua taas yksi nuori nainen yritti sovittautua vieruskaveriksi Munnille, mutta haihtui melko pian. Silloin Munni totesi mulle nauraen, etta ei kukaan halua olla mun vieressa. Silloin nainen varmasti ymmarsi, etta me ollaan samaa porukkaa ja ihan varmasti, kun Munni vaihtoi itseaan vastapaata olevalle penkille ja mina menin siihen entiseen paikkaan. Kun siina kerroin, mita nainen oli mulle sanonut. Munni kysyi, miksi en sanonut naiselle, etta han on vain levea, ei lihava. Meilla oli aika hauskaa. On kuitenkin Munnin puolustukseksi todettava, etta se paikka oli oikeastaan 1,5 penkkia eika 2 penkkia.
Kylla mun enkun kieli on varmaankin parantunut taalla, ainakin puheen tuottaminen. Kuitenkin huomaan paivittain, miten puutteellinen mun sanavarastoni on ihan tavallisista sanoista. Kylla Suomessa pitaisi opettaa enemmankin puhumaan kielta kuin sita ianikuista kielioppia. Toki sekin on tarkeaa, mutta viela tarkeampaa on oppia tuottamaan ja ymmartamaan puhetta. Munni ymmartaa joskus paremmin kuin mina, vaikkei kielta osaakaan..... ihan totta.....eika mikaan kirkonrotta.... :)
Nyt mennaan takalaiselle iltapalalle....mitahan jannaa siella on tarjolla?
Etta tallainen pari paivaa meilla oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti