Oon nyt sen verran voimissa kuin kolmella 400 mg Ibumaxilla tulee. Ei sare mitaan paikkaa just nyt, etta eikohan se tasta.
On pari viimeisinta tyopaivaa ollut oikeaa sirkusta. Nama ihmiset on niiiiin temperamentikkaita. Ne saattaa huutaa toisilleen kurkku suorana - tai no ei ihan, mutta kovaa kuitenkin ja sit taas ollaan ystavia.
Eilinen paiva alkoi heti kaikenlaisilla kommelluksilla, mutta ei enaa muisteta ensimmaisia, niita on niin paljon. Keittajan sijainen oli unohtanut tuoda osastoille (kaksihan niita on) iltapaivateeastiat ja kakut. Ja kun kello laheni puolta neljaa, me ruvettiin niita kyselemaan. Hulu sitten soitteli ympariinsa ja sai kiinni jonkun, joka lupasi tulla puoli viideksi, kunhan ensiksi haki avaimen joltain toiselta. No me sitten laitettiin kuitenkin se tee eika heimopaallikkokaan vastustellut, vaikkei ollut oikeita astioita. Kerattiin kaikki kupit, jotka osastolta loydettiin ja saatiin homma viedyksi lapi - ilman kakkua tosin. No, kun keittaja sitten toi kakkuja ja astioita, ensimmaiseksi jokin lasiastia meni sirpaleiksi. Me sitten tehtiin koko teejuttu uusiksi kakun kera. No eihan tama kummoiseltakaan kuulosta nain kirjoitettuna, mutta voi sita mekastusta. Miryam rupesi huutamaan "pug, pug" noin sata kertaa ja mina huuli pyoreana, etta mitas kuule tarkoitat. Kunnes sitten selvisi, etta han tarkoittaa kakkua. Ja mina kun olin hetkea aikaisemmin tarjonnut seka hanelle etta poytakaveri Alicelle kakunpalaa eika tati halunnut. Nyt sitten kurkku suorana huutaa pugiaan ja kun sai sen, rupesi Alicekin karttamaan eika muistanut jo saaneensa. Siis tama on todellakin taytta sirkusta.
Yksi mies halusi aamiaisella ruokaansa lisaa suolaa. Purkki oli Polinalla, joka suuttui silmittomasti ja huusi minka jaksoi eika antanut suolaa. No mina salaa hain heimopaallikon suolapurkin ja mies oli tyytyvainen. Onneksi Munni hoksasi vieda purkin takaisin ennen heimopaallikon paikalle tuloa.
Ja proffaa ei tanaankaan paastetty paivaunille, vaikka nukkui poytaa vasten. Hain hanelle siihen tyynyn. Ja kun lounas tuli, mies makasi melkein kirjaimellisesti lautasen paalla ja yritti syoda eika jaksanut kavella huoneeseensa, vaan piti vieda tuolilla. Ja suolan haluaja sai nukkua aamiaisesta lounaaseen huoneessaan. Tasan ei todellakaan kay onnen lahjat. Niin ja proffan sisko kavi eilen illalla ja antoi meille palaset itse tekemaansa marjapiirakkaa ja oli kuulkaa hyvaa. Ja ex-vaimo on kertoillut mulle asioita, joita ei kuulemma saisi kertoa, mutta ma en ole ymmartanyt niista puoliakaan...hihii...ei siis haittaa, vaikka kertookin. On ilmeisesti ottanut mut jotenkin uskotukseen. Ma luulen, etta hanella on syyllisyytta avioerosta ja siita, etta proffa on laitettu tanne. Han sanoi miehen olleen tosi alykas, no senhan kylla naki jo ensi silmayksella. Vaikka en ole varma osaako han enaa lukea tai ymmartaako lukemaansa.
Polina kutsui Munnin aamulla huoneeseensa ja yritti venajaksi selittaa, mita haluaa. Viimein Munni ymmarsi, etta han halusi Munnin vaihtavan huonekaverin (joka on melko pitkalle dementoitunut, han, joka mm. poimii juttuja ilmasta) seinalla olevan kellon ja taulun paikkaa, koska tama Golda ylettyi tauluun ja se ilmeisesti hairitsi Polinaa. No Munni teki tyota kaskettya ja viela toiselta seinalta piti siirtaa pienempi taulu. Sitten huoneeseen purjehti eras arabihoitaja, joka on kovin tarkea ja laittaa nenansa joka paikkaan ja naytti Munnille, mista on 9 hirtta poikki, etta siita ulos.... Munninhan siita lipesi vahin aanina ja siina siunaamassa paatti tastalahin jattaa tauluhommat ammattilaisille.
Ollaan opetettu Lupu pelaamaan Skipbota. Me ite ollaan pelattu sita tosi paljon, varsinkin tukilasten kanssa aikanaan. Lupu voitti tanaan yhden pelin ja oli niin onnellinen. Han sanoi tanaan olevansa iloinen, etta me ollaan taalla. Han lupasi tulla kaymaan meilla Suomessa, kunhan saa matkarahat kasaan. Viela vuosi jaljella rikoiopin opiskeluja kotona Hollannissa. Ollaan juteltu tosi paljon molempien maiden asioista mm. koulujarjestelmasta, maahanmuuttajista jne.
Taalla muuten joka ilta alkaa jossain vaiheessa paukkua. Eka iltana luultiin, etta sota on syttynyt, mutta sittemmin on selvinnyt, etta ne on ilotulitusraketteja. Arabit kuulemma juhlistaa niilla perhejuhliaan.
Meilla on nyt pari vapaapaivaa ja ollaan ajateltu kulkea taalla Jerusalemissa nahtavyyksia katsomassa. Haluan kayda ainakin Oljymaella ja puutarhahaudalla. Sitten se vainojen museo Yad Vashem kiinnostaa.
On muuten nahty tuolla meidan osastolla muutama aika iso otokka. Ne oli noin 3,5-4 cm vartalo ja jalat paalle. Joku kovakuoriaisen nakoinen. Munni lahtas yhden. Ei olis kiva saada sellainen sankykaveriksi, onneksi ei olekaan meidan huoneessa nakynyt.
Eipa taalla nyt taman kummempaa. Pitakaa lippu korkealla ja sade kaukana.
Luettiin muuten Koulukadun palosta Pohjalaisesta. Joo me luetaan sita taallakin....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti