Tama tulee olemaan viimeinen blogikirjoitus taalta Pninat Sloshet Ha'avotista. Kavimme hyvastelemassa asukkaat ja henkilokunta. Nenaliinaa siina tarvittiin. Shulamit - jonka kanssa olen kuvassa muutama kirjoitus sitten - halusi suudella mua. Kaikki eivat varmaankaan edes ymmartaneet, etta lahdemme, ei ole enaa sellaisia evaita takataskussa.
Tuntuu haikealta ajatella, etta jatamme kaikki nama ihanat - myos pikkuisen vahemman ihanat - ihmiset tanne emmeka hyvin todennakoisesti koskaan enaa tapaa. Ainakaan kaikkia. On jotenkin epatodellinen olo. Nytko se aika jo vierahti. Juurihan tanne tulimme ja kaikki oli edessapain. Tulee mieleen sekin paiva, kun Munni oli valmis heittamaan hanskat tiskiin ja lahtemaan kotiin - se oli se huono paiva.... onneksi just silloin mulla oli parempi paiva. Hienoa oli se, etteivat huonot paivat koskaan sattuneet meille yhta aikaa. Toinen voi silloin puntata toista hieman ylospain.
Tavarat on pakattu lukuunottamatta paalla olevia vaatteita ja niita juttuja, joita viela aamulla tarvitaan. Kamppa siivottu, hyvastit jatetty...mita viela....
Kiva, kun olette jaksaneet seurata matkaamme ja elaa kanssamme niita hyvia ja huonompiakin paivia. Jatketaan matkaa yhdessa ja erikseen....mutta ei unohdeta blogia :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti