Huhh...hiki virtaa eli on taallakin kuuma, vaikkei niin kuuma kuin Tiberiaassa. Koko paiva vaelleltiin vanhassa kaupungissa ja ostettiin pikkuisille....enpa kerrokaan mita..... tein kylla aikamoiset tinkaukset. Uskotteko, etta tinkasin alkuperaisesta 500 sekelista 100 sekeliin? Se on totta..... en oikein uskonut itsekaan, mutta oli vakaasti paattanyt, ettei me makseta enempaa kuin satanen. Kuitenkin uskon kauppiaan tehneen voitollisen kaupan :) Mutta ei se joka paikassa onnistu. Yritin toisessa paikassa samalla taktiikalla, muttei onnistunut ja kauppa jai tekematta.
Meilla oli sitten loppumiitinki johtajan kanssa. Han kovasti toivo, etta voisimme lahettaa hieman vanhemman pariskunnan tanne meidan jalkeemme..... He oikeasti tarvitsevat vapaaehtoisia taalla ja nuoremmat ehka ovat erilaisia kuin me, joilla on enemman elamankokemusta. En todellakaan sano, ettei nuorissa olisi hyvia ja tanne sopivia, mutta tama oli, mita he toivovat.
Saimme yllatykseksemme aivan ihanan lahjan... kas tassa
Nukke ja sen jalkojen valissa oleva kulho on tehty taalla. Sen sisalla on kullan varinen maljakko, kasivoidetta ja jotain muuta viela, jota ei olla tarkistettu mita se on. Tama saa kylla kunniapaikan meilla kotona - ainakin aluksi :)
On tama ollut meidan yhteisen elaman yksi merkittavimpia ajanjaksoja. Hieman haikumielella jo ollaan, vaikkakin iloisia kotiin paasysta. Jaadaan kaipaamaan naita ihmisia taalla, erityisesti vanhuksia. Me kylla jollain tasolla rakastuttiin heihin.
Johtaja lupasi kirjoittaa meille kirjeen ja Annelien nakyi sita aamulla englannittavan, muttei olla sita viela ite nahty eika sosiaalihoitajan antaman raportin suomennosta mun tyoskentelysta, se kun oli taytta hepreaa :). Mina tarvin sen opiskeluihini, etta saan pisteet tasta tyoharjoitteluun. Viela on kirjoitettava oma raportti, mutta se tulee sitten aikanaan kotona.
Niin ja yksi tarkea asia viela. Mulla ei enaa ole kurkku kipea, vain hieman painoarkuutta kaularauhasissa, ja olo on melkein normaali. Aika ihmeellista, kun olin aivan varma, etta kurkkutulehdus mulla on. Uskon rukouksen voimaan. Joskus se kay nain pikkuhiljaa, joskus yhtakkia ja joskus sitten laakarien ja laakkeiden kautta.
Eipa talla eraa enempaa, mutta alkaa jattako blogia, kirjoittelen kylla vielakin joskus ja varmaan taaltakin viela huomenna ja ylihuomenna.
Eletaan niin kuin tama paiva olisi viimeinen.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti